Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto


Tekstiili- ja vaatetusalan tiedot toimittanut Liisi Aro Koulutuskeskus Salpaus. Jalkinealan tiedot toimittanut Pia Mäki-Turja Tampereen ammattiopisto (Kuvat: Koulutuskeskus Salpaus ja Tuomo Hannukkala)

ALAN KUVAUS

Tekstiili- ja vaatetusalaan sisältyy tekstiilimateriaalien valmistus, niiden jalostaminen neuleiksi ja vaatteiksi, päähineiden, jalkineiden ja muiden asusteiden valmistus sekä kaikkien näiden huolto, peseminen ja korjaus. Tekstiilien puhdistus-, huolto- ja vuokrauspalveluita nimitetään tekstiilihuoltopalveluiksi.

Yleiseurooppalaisen rakennemuutoksen seurauksena tuotantoa on siirretty halvan työvoiman maihin. Suomeen on jäänyt suurelta osin mallien suunnittelu, kaavoittaminen sekä pienten malli- ja tilaussarjojen valmistaminen. Tekstiilialalla valmistetaan kuituja ja lankoja sekä niistä erilaisia kankaita ja neuloksia, joita voidaan edelleen värjätä tai kuvioida painamalla. Suomessa valmistetaan erityisesti vientiin erilaisia teknisiä tekstiilejä, kuten suodatinkankaita ja paperikoneiden viiroja, jotka pyörivät paperikoneissa ympäri maailmaa.

Moninaisten tekstiilimateriaalien lisäksi alalla käytetään mm. nauhoja, nahkoja ja turkiksia. Vaatetusalan tuotantolaitoksissa tai pienissä ateljeissa valmistetaan teollisesti tai yksilöllisesti vaatteita, takkeja ja hattuja kuluttajien tarpeisiin. Suomi voi menestyä vain yksilöllisten ja laadukkaiden tuotteiden valmistuksella ja markkinoinnilla, kun taas suuret sarjat tulevat pääasiassa halpojen työvoimakustannusten maista.

Sisustaminen työllistää monipuolisesti sisustusompelun hallitsevia ammattilaisia, verhoista huonekalujen irtopäällisiin. Tekstiili- ja vaatetusalaan kuuluvat myös jalkineiden, laukkujen ja vöiden valmistus, korjaus ja markkinointi. Valmistus on pääosin pienteollisuutta, mutta myös asiakkaan mittojen mukaan valmistetaan jalkineita. Kenkien korjaus työllistää suutareita eri puolilla maata. Erilaiset kaupan palvelut, myynti ja asiakaspalvelu, työllistävät yhä enemmän tekstiili- ja vaatetusalan ammattilaisia.

ALAN ARVOT

Tekstiili- ja vaatetusalan arvopäämäärinä ovat tuotteiden käyttökelpoisuus, korkea laatu, terveellisyys ja esteettisyys. Keskeisiä arvoja alalla ovat myös luotettavuus, täsmällisyys, rehellisyys, oman ja muiden ammattitaidon arvostus ja kulttuuriperinteen vaaliminen sekä vastuu henkilöstön työkyvystä, kehittymisestä ja hyvinvoinnista. Työskentely tekstiili- ja vaatetusalalla perustuu yhteistyöhön monen eri tahon kanssa. Verkostoituminen ja menestyksellinen yhteistyö sekä kotimaassa että kansainvälisesti edellyttävät asiakkaiden ja kanssaihmisten kunnioittamista, toisen työn, toimintaympäristön ja ajattelutavan tuntemista ja arvostamista sekä tasa-arvoista ja suvaitsevaa asennetta

Vaatetusalan tehtävä on tuottaa tuotteita ja palveluja, jotka tyydyttävät kuluttajien ja asiakkaiden suojautumisen ja esteettisyyden tarpeita. Vaatetusalan valmistuksessa arvopäämäärinä ovat tuotteiden käyttökelpoisuus, korkea laatu, terveellisyys, esteettisyys ja mielihyvän tuottaminen. Tärkeitä ovat myös tuotannon ympäristöystävällisyys, kulttuuriperinteen vaaliminen ja ekologisesti kestävän tuotannon ja –jakelun kehittäminen.

ALAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN OHJAUS

Yksi tekstiili- ja vaatetusalan keskeisiä kestävän kehityksen asioita on tuotannon ekologisuus ja eettisyys. Tekstiilien tuotantoketju on pitkä raaka-aineen valmistuksesta valmiin tekstiilin pesuun ja huoltoon sekä käytetyn tuotteen kierrätykseen tai hävittämiseen jätteenä.

Tekstiiliteollisuudessa ympäristökuormituksia aiheutuu erityisesti jätteistä, jätevesistä, kemikaalien käytöstä, energian kulutuksesta sekä ilma- ja hajupäästöistä. Nahka-alan tuotantolaitoksia sekä kuitukangastehtaita, kuitujen tai tekstiilien esikäsittelyä tai värjäystä suorittava laitoksia ja pesulatoimintaa koskee ympäristölupavelvoite. Se asettaa rajoja ja seurantavelvoitteita ilmaan ja veteen pääsevien kemiallisten aineiden ja epäpuhtauksien määrälle. Jalkineteollisuudelle on omat lupa-arvot esim. VOC-päästöistä. Vaarallisten kemikaalien käyttöä ohjaa kemikaalilainsäädäntö. Työ-, turva- ja erikoisjalkineiden valmistajia sitovat omat yksityiskohtaiset säädökset ja standardit. Alaa sivuavia EU-päätöksiä, lakeja ja standardeja on olemassa suuri joukko. Tekstiilien palonkestoa käsittelevät myös useat SFS-standardit. Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden turvallisuudesta koskee myös tekstiilien turvallisuutta.

Alan omaehtoisia toimia on sitoutuminen laatu- ja ympäristöjärjestelmiin sekä erilaiset ympäristömerkit. Suomalainen kenkätehdas on saanut ensimmäisenä eurooppalaisena kenkätehtaana ISO 14001 sertifioinnin ympäristöjärjestelmälleen. Tekstiilihuollolla on oma laadunhallintajärjestelmä, joka perustuu SFS-EN 14065 hygieniastandardiin sekä pesuprosessin omavalvontaan perustuvaan laadunvarmistukseen. Öko-Tex-100 standardi on tuoteturvallisuusmerkki, joka myönnetään tekstiileille, joissa ei ole raskasmetalli-, torjunta-aine-, formaldehydi- tms. jäämiä eikä myrkyllisiä tai allergiaa aiheuttavia väriaineita. Merkki ei ole tae viljelymenetelmien puhtaudesta, vaan siitä että valmiissa tuotteessa ei ole jäämiä.

Joutsenmerkki ja EU-kukkamerkki ottavat kriteereissään huomioon laajemmin tekstiilin elinkaaren. Joutsenmerkillä on kriteerit tekstiileille ja nahkatuotteille. Vaatimukset koskevat koko tuotantoketjua kuitujen ja nahan alkutuotannosta valmiisiin tekstiili- tai nahkatuotteisiin. Kriteerit sisältävät ympäristö-, terveys- ja laatuvaatimuksia. EU-kukka ympäristömerkillä on tekstiilien lisäksi kriteerit jalkineille. Luonnonkuitujen luonnonmukaista ja sosiaalisesti vastuullista tuotantotapaa edustaa kansainvälinen GOTS-standardi.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita:

ALAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN HAASTEITA

Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden raaka-aineiden tuottaminen aiheuttaa ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi puuvillan viljely vaatii paljon vettä ja kemikaalien käyttöä. Suuri osa tekstiileistä tuotetaan kehitysmaissa, missä ympäristön ja työsuojelun taso sekä työlainsäädäntö eivät useinkaan ole teollisuusmaiden tasolla. Tekstiilien valmistuksessa voidaan käyttää meillä kiellettyjä värejä ja kemikaaleja. Keinomateriaalit vastaavasti ovat muovipohjaisia ja niitä valmistetaan yleensä öljystä. Tekstiilinvalmistuksessa viimeistelyvaiheet kuluttavat eniten energiaa, kemikaaleja ja vettä.

Nahan käsittelyvaiheissa syntyy jätteitä ja päästöjä, joiden vähentäminen sekä energian säästäminen ja vaarallisten kemikaalien käytön vähentäminen ovat nahkojen käsittelyn keskeisiä ympäristöasioita. Esimerkiksi jalkinealalla olisi tarvetta jätemateriaalien parempaan kierrätykseen ja hyötykäyttöön. Jalkineteollisuus tarvitsee nahan lisäksi myös keinomateriaaleja, koska maailman karjatuotanto ei pysty täyttämään tuotannon tarpeita.

Tekstiilijätteen kierrätystä raaka-aineeksi hankaloittaa se, että kankaat yleensä sisältävät useita erilaisia kuitumateriaaleja. Uudelleen käyttäminen muuhun tarkoitukseen onkin usein paras jätteen hyödyntämisen muoto. Maailman tunnetuimman fleece- valmistajan raaka-aineista yli puolet on polyesterijätettä.

Tekstiilien elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista paljon pestävillä tekstiileillä suurin osa syntyy tekstiilien käytön aikana. Kemiallisessa pesussa käytettävät liuottimet aiheuttavat päästöjä ilmakehään. Aiemmin aineita on päässyt myös maaperään aiheuttaen pohjaveden pilaantumista.

Muodin vaatimukset luovat jatkuvasti uusia tarpeita vaatteiden ostamiselle. Kuluttajatiedottamisella pyritään pääsemään kertakäyttökulutuksesta kestävään kulutukseen.

Kestävän kehityksen haasteisiin kuuluu myös suomenlampaan olemassaolon turvaaminen. Suomessa on vielä pienkehräämöitä, jotka valmistavat suomalaisesta villasta käsityölankoja ja huovutusvillaa.

KESTÄVÄN KEHITYKSEN OSAAMISTAVOITTEITA ALAN PERUSTUTKINNOSSA

Opiskelija:

Lisätietoa ja esimerkkejä