Ekologinen kestävyys

Ekologisesti kestävä kehitys tarkoittaa Luonnonvara- ja ympäristöalalla ennen kaikkea kyseisten elinkeinojen harjoittamista siten, että tuotannolle keskeisten ekosysteemien (pelto, laidun, metsä, puutarha jne.) toimivuus, tuottokyky ja biologinen monimuotoisuus säilyvät pitkällä aikavälillä. Lisäksi ekologinen kestävyyden kannalta keskeisiä seikkoja ovat mm. maa- ja metsätaloudessa tehtävät vesistöjen suojelutoimenpiteet, jätehuollon toimivuus ym. ympäristökuormituksen ennalta ehkäisyyn ja vähentämiseen tähtäävä toiminta.

Luontomatkailun puolella ekologinen kestävyys liittyy mm. ulkoilureitistöjen ja matkailutuotteiden järkevään suunnitteluun, esim. vältetään ohjaamasta suuria retkeilijäryhmiä herkille alueille (lintusuot, lehdot).

Jätehuollon kehittäminen on yksi tärkeä kestävän kehityksen elementti, oli kyseessä sitten maatila, metsäkoneyritys tai luontomatkailuyritys. Tärkeä painopistealue on esim. ongelmajätteiden (voiteluaineet, akut) asianmukainen käsittely. Jätehuollon oikeiden käytäntöjen opetuksessa on asennekasvatuksella erityisen tärkeä merkitys.

Nykyinen metsälaki, luonnonsuojelulaki, maatalouden ympäristösäännökset sekä yleinen ympäristön-suojelulainsäädäntö (esim. ympäristönsuojelulaki) pyrkivät ekologisen kestävyyden turvaamiseen. Tällä hetkellä erityisen tärkeitä painopistealueita ovat vesistöjen suojelu, maaseudun kulttuuriympäristöjen suojelu sekä maaseudun jätehuolto. Jokaisen perustutkinto-opiskelijan tulisikin pystyä hahmottamaan oman toimintaympäristönsä keskeiset ekologiset lainalaisuudet ja niiden suhde ammatin harjoittamiseen.

Opiskelijan tulee myös ymmärtää luonnon monimuotoisuuden merkitys ja miten siihen voidaan omilla arkipäiväisillä toimenpiteillä vaikuttaa.

Opiskelijan pitää tuntea omasta toiminnastaan aiheutuvat keskeiset ympäristökuormituksen osatekijät ja osata vaikuttaa niihin. Opiskelijan tulee osata hoitaa omaan ammattialaansa kuuluva jätehuolto, erityisesti ongelmajätteiden oikea käsittely.

Opetussuunnitelmaan tulee kirjata kestävän kehityksen näkökulma jokaisen opintojakson, opintokokonaisuuden tai moduulin osalle, mitä kestävä kehitys todella tarkoittaa kyseisessä opetussuunnitelman kohdassa. Ammattiaineiden opetuksessa asian tulisi kytkeytyä läpäisyperiaatteella esimerkiksi maatalous- ja metsäteknologian, kasvinviljelyn sekä metsänhoidon opetukseen. Kaikessa toiminnassa oppilaitos ja koulutila ovat esimerkkinä opiskelijoille ekologisesti kestävän toiminnan harjoittamisessa.

Ympäristölainsäädännön tunteminen on yksi olennaisimpia edellytyksiä Luonnonvara- ja ympäristöalalla toimimiselle, ja tämän vuoksi lakiasioita tulisi korostaa koulutuksessa. Parhaiten lakiasiat opetetaan integroimalla ne muuhun ammatilliseen opetukseen (esim. metsälaki metsänhoidon opetukseen) ja hyödyntämällä mahdollisimman paljon konkreettisia käytännön esimerkkejä. On hyödyllistä, että eri opettajat käsittelevät lainsäädännöllisiä kysymyksiä omilla kursseillaan, koska asioihin liittyy yleensä useita eri näkökulmia, joiden tunteminen on opiskelijan kannalta tarpeellista. Tiedon hankkimisen taidot ovat keskeisiä, koska lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja ammatinharjoittajan on pysyttävä seuraamaan tätä muutosta.

Yksi ympäristökasvatuksen kulmakivi on opiskelijoiden oman luontosuhteen muodostuminen, jota voidaan edistää käyttämällä opetuksessa elämyksellisiä elementtejä. Näitä ovat esimerkiksi erilaisten luontoretkien, vaellusten ym. sisällyttäminen opintoihin. Retkien osana voidaan hyödyntää erilaisia elämysharjoituksia. Tällaiset harjoitukset voivat olla esim. aistiherkkyyttä kehittäviä harjoituksia tai erilaisia toiminnallisia harjoituksia (esim. kalliokiipeily, melontaretki). Toiminnalliset harjoitukset toimivat parhaimmillaan yhteishengen luomisen välineenä, mikä puolestaan edistää sosiaalisen kestävän kehityksen päämääriä, esim. syrjäytymisen ehkäisemistä ja sosiaalisten verkostojen syntyä.

Elämyspedagogiikka toimii myös oppimista tehostavana välineenä, kun tieto, taito ja elämykset liitetään sopivasti yhteen. Esimerkiksi vaellusretkeen voidaan sisällyttää metsäekologian ja -hoidon opiskelua (teoria), erätaitojen opiskelua (taito + elämys) sekä vaikkapa aamuvarhain tehtävä linturetki (elämys). Viime kädessä juuri erilaiset luontoelämykset ovat ratkaisevia oman henkilökohtaisen luontosuhteen muodostumiseen, mikä edesauttaa kestävän kehityksen ideologian omaksumista. Luonnonvara- ja ympäristöalalla on erittäin hyvät mahdollisuudet hyödyntää elämyspedagogiikkaa ympäristökasvatuksessa, joten on tärkeää hyödyntää nämä mahdollisuudet tehokkaasti.