Kulttuurinen kestävyys

Kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta on olennaista, että opiskelijalle muotoutuu opintojen aikana käsitys sekä oppilaitoksen alueen yleisistä kulttuuriarvoista, että oman ammattialansa erityisistä kulttuuriarvoista.

Käytännössä tämä merkitsee soveltuvissa määrin esim. oman ammattialan perinteiden tuntemusta (vanhat työmenetelmät), paikallisen ja alueellisen kansan- ja korkeakulttuurin tuntemusta (esim. kansanperinne), alueellisen kulttuurihistorian pääpiirteiden hahmottamista sekä arvokkaiden kulttuuriympäristöjen (perinnebiotoopit, rakennettu ympäristö) merkityksen tuntemista. Oman ammattialan perinteiden tuntemuksella on merkitystä ammatillisen identiteetin muodostumiselle.

Kulttuuriympäristöjen hoidossa yhdistyvät usein ekologisesti (uhanalaiset lajit, lajistollinen monimuotoisuus), kulttuurillisesti (rakennusperinnön hoito) ja taloudellisesti (maatalouden ympäristötuki, vetovoimatekijä luontomatkailulle) kestävä kehitys.

Kulttuurisia asioita tulee tuoda esille sekä ammattiaineiden (maatilarakentaminen, maisemanhoito) että yleisaineiden (taide ja kulttuuri) opetuksessa. Aiheeseen liittyvää ammatillisesti keskeistä lainsäädäntöä ovat mm. maankäyttö- ja rakennuslaki sekä muinaismuistolaki.