Sosiaalinen kestävyys

Luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksen kannalta keskeisimpiä sosiaalisesti kestävän kehityksen elementtejä ovat mm. arvokasvatus, suvaitsevaisuuskasvatus, kansainvälistyminen sekä sosiaalisten verkostojen rakentaminen.

Arvokasvatus on tärkeä (ympäristö)kasvatuksen peruselementti: on olennaista että opiskelijat oppivat näkemään asioita eri näkökulmista ja oppivat siten ymmärtämään toisten näkemyksiä. Konkreettisesti tämä ilmenee suhtautumisena esimerkiksi opiskelutovereihin, jätehuoltoon ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Arvokasvatus on aihepiirinä niin laaja, että sitä ei voida rajata yksittäiselle kurssille, vaan sitä on jokaisen opettajan tehtävä ja toteutettava omalla kurssillaan.

Suvaitsevaisuus ja kansainvälistyminen liittyvät keskeisesti toisiinsa. On tärkeää, että jokaiselle opiskelijalle annetaan mahdollisuus oppia tuntemaan erilaisista arvomaailmoista ja kulttuureista tulevia ihmisiä. Suvaitsevaisuutta voidaan kasvattaa omassa luokassa ja oppilaitoksessa osoittamalla hyväksyntää ja arvostusta jokaista luokkatoveria kohtaan riippumatta hänen mielipiteistään. Keskeisimmässä asemassa ovat opettajan toiminta luokassa, eri ryhmien yhteistoiminnan lisääminen ja opiskelijaryhmien ohjaaminen.

Oppilaitoksia tulee kehittää ympäristöinä, jotka edistävät sosiaalisten verkostojen muodostumista.

Keskeinen sosiaalisesti kestävän kehityksen elementti on myös opiskelijoiden terveyden edistäminen (esim. huumeiden vastainen työ) sekä myönteisen minäkuvan kehityksen edistäminen.

Sosiaalisesti kestävän kehityksen elementtejä on myös niissä toimenpiteissä, jotka tähtäävät maaseudun kehittämiseen viihtyisänä työ- ja asuinympäristönä, mikä edesauttaa ihmisten mahdollisuutta viihtyä kotiseudullaan. Tämä edellyttää verkottumista paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sekä esim. hanketoiminnan järjestelmien tuntemusta.

Paikallisella tasolla (esim. kylätasolla) horisontaalisesti tapahtuva verkottuminen edistää hyvin kaikkia kestävän kehityksen ulottuvuuksia. Esimerkiksi elämisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien luominen edustaa sosiaalisesti kestävää kehitystä. Työpaikkojen luominen esim. kylätason EU-hankkeen kautta edistää myös taloudellisesti kestävää kehitystä luomalla työpaikkoja ja toimeentuloa. Ekologinen ulottuvuus riippuu siitä miten paikallisella tasolla otetaan huomioon toiminnan vaikutukset ympäristöön ja siitä miten hankintoja tekevä yritys hankinnoissaan arvostaa ympäristön huomioivaa toimintaa. Oman oppilaitoksen tulee toimia esimerkkinä näissä kaikissa.