Tekemällä oppii Työssäoppimisen käsite Työpaikalla tapahtuva oppiminen koulutuksen jatkumollaTekemällä oppii
Suomessa ammatillinen peruskoulutus hankitaan pääasiassa oppilaitoksissa. Muita tällaisia maita, joissa oppilaitosmuotoinen koulutus on keskeisellä sijalla, ovat esimerkiksi Ranska, Belgia ja Ruotsi sekä eteläisen Euroopan maat. Sen sijaan Saksan, Itävallan ja Sveitsin duaalijärjestelmässä opetus jakaantuu ammattikouluissa ja työpaikoilla annettavaan opetukseen. Työssä tapahtuvan oppimisen lisäksi yrityksissä on tavallisesti myös opetustiloja, joissa järjestetään suunnitelmallista opetusta ja sitä tukevaa toimintaa.
Koulutuksen ja työelämän yhteistyö ja niiden väliset suhteet ovat kaikkialla nousseet kehittämisen kohteeksi. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa nopeat työelämän muutokset ja tekniikan kehittyminen. On korostettu tietoon perustuvaa osaamista, mutta katsottu toisaalta, että oppilaitoksessa tarjottavan opetuksen ohella aidoissa työympäristöissä hankitut taidot ovat välittömästi sovellettavissa ja edistävät työllistymistä. Suomalaiseen ammatillisen koulutuksen järjestelmään näyttäisi soveltuvan yhdistelmä, jossa vahvojen ja ajanmukaisten ammatillisten oppilaitosten opetusta täydentää työpaikoilla annettava opetus.
Työssäoppiminen ja työelämätaitojen kehittäminen asetettiin tavoitteeksi jo valtioneuvoston hyväksymässä Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1995-2000. Myös nykyisen koululainsäädännön yhtenä keskeisenä ajatuksena on yhteistyö elinkeino- ja muun työelämän kanssa.
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003-2008 asetti ammatillisen koulutuksen kehittämisen päämääräksi kilpailukyvyn vahvistamisen ammatillista osaamista kohottamalla ja työelämälähtöistä innovaatiotoimintaa tukemalla.
Koulutus ja tutkimus vuosina 2007-2012 kehittämissuunnitelman mukaan koulutuksen ja työelämän tiiviit yhteydet ovat välttämättömiä kaikilla koulutusasteilla ja erityisesti ammatillisesti eriytyneessä koulutuksessa. Suunnitelman mukaan koulutuksen ja työelämän yhteistyön avulla voidaan varmistaa, että koulutus vastaa sisällöllisesti työelämän ja yksilöiden tarpeita ja edistää tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Koulutuksen työelämävastaavuutta on vahvistettava edelleen erityisesti työpaikalla tapahtuvaa opiskelua laajentamalla ja kehittämällä. Keinoina nostetaan esiin ammatillisen peruskoulutuksen työssäoppiminen, ammattiosaamisen näytöt ja oppisopimuskoulutus.
Työssäoppimisen käsite
Työssäoppimisen käsitettä selvitetään tässä Petri Pohjosen väitöskirjan Työssäoppiminen tarkasteltuna ammatillisen aikuiskoulutuksen ja työelämän näkökulmasta pohjalta ja sitä lainaten.
(Väitöskirja kokonaisuudessaan) (.pdf)
Työssäoppiminen on aikaisemmin ollut suosittu oppimismuoto esimerkiksi käsityöammattien oppimisen yhteydessä. Tähän liittyi kiinteästi oppipoika-kisälli-mestari asetelma. Myös vanha sanalasku "työ tekijäänsä opettaa" kuvastaa hyvin vahvaa työn ja oppimisen suhdetta.Työssäoppimisen määritelmiä esiintyy suomalaisessa kirjallisuudessa varsin vähän. Englanninkielisessä kirjallisuudessa termit on-the-job learning ja on-th-job training merkitsevät suurin piirtein samaa kuin työssäoppiminen.
Muutamat koulutuksen asiantuntijat ovat määritelleet työssäoppimista seuraavasti:
- omaan osaamiseen ja kokemukseen perustuvaa ja aidossa toimintaympäristössä tapahtuvaa oppimista
- ohjattua ja itseohjautuvaa oppimista omalla työpaikalla, teoreettinen jäsennys oppilaitoksessa kontaktijaksolla, ohjausta työpaikalla
- yhdistelmä, jossa työ ja teoreettiset opinnot vuorottelevat
- ammattitaitojen, persoonallisuuden sekä metataitojen kehittämistä itse työprosessissa siihen liittyvän ohjauksellisen ja yhteistoiminnallisen tuen saattelemina
- työn ja oppimisen yhteensovittaminen, jäsentäminen ja organisoiminen siten, että se virittää yksilön uuden tiedon ja onnistumisen etsintään sekä tuottaa ohessa parempia tuloksia
Oppimisprosessi tapahtuu satunnaisesti tai varsinaisen työtehtävän oheistuotteena ja se on tuotantoprosessille alisteinen. Oppiminen on kontekstiin sidottu ja tehtävät määräävät oppimistapahtuman sisältöä. Välineiden käyttö hyödyttää suoritusta ja kokemusten kautta tapahtuva ajattelu auttaa ongelmien ratkaisua. Lisäksi nousee esiin myös yhteistoiminnallisen oppimisen merkitys eli oppiminen kollegoiden kanssa ja kollegoilta.
(Klink, M.R. van der. 2000. The Effectiveness of On-the-job Training. Teoksessa Nyyssölä K. (toimi.) New Challenges in the Cooperation Between Education and Training and Working Life. Final Report. Ministry of Education & National Board of Education in cooperation with the European Commission. Helsinki, 177-185)
Työssäoppimisella tarkoitetaan omista kokemuksista ja organisaation perinteestä oppimista, sekä monitaitoisuuden edistämistä oppimisen näkökulmasta tehdyn työnkierron, tehtävien vaihdon sekä tutkimus- ja kokeiluprojekteihin osallistumisen avulla. Työssäoppimista voidaan tukea henkilökohtaisen ohjannan sekä organisoidun koulutuksen keinoin. Työssäoppimisessa keskeisiä menetelmiä ovat kokemuksellinen oppiminen ja yhteistoiminnallinen oppiminen.
(Sarala, U. & Sarala, A. 1996. Oppiva organisaatio - oppimisen, laadun ja tuottavuuden yhdistäminen. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus)
Uusia asioita opitaan eniten työssä. Työssäoppiminen pitää myös organisoida. Alkuun tarvitaan opastaja ja jatkossakin joku, joka on vastuussa ongelmatilanteessa auttamisesta. Muut työntekijät voivat toteuttaa työssäoppimista omassa työtehtävässään vaikkapa työ- ja henkilökierron kautta. Oppilaitoksen organisoimissa työssäoppimisen tilanteissa opiskelijat vuorottelevat usein oppilaitoksessa tapahtuvan teoreettisen opiskelun sekä aidossa työyhteisössä, esimerkiksi yrityksessä tapahtuvan opiskelun välillä.
(Otala, L. 1997. Oppimisen etu - kilpailukykyä muutoksessa. Ekonomia-sarja. Porvoo: WSOY)
Työssäoppimista voidaan pitää autenttisuuteen pyrkivänä oppimisympäristönä, joka käytännössä voi toteutua hyvin erilaisissa muodoissa. Työssäoppimisella tarkoitetaan tarkoituksellista ja reflektoivaa kokemusten, toimintojen ja ajatteluprosessien oppimista, jotka perustuvat todellisiin työnteon tilanteisiin. Työpaikkojen opinnollistaminen tarkoittaa työpaikkojen kehittämistä siten, että tavoitteellinen ja tietoinen oppiminen työtä tekemällä sekä palautteen saanti ovat mahdollisia.
(Lasonen, J. 2001. Työpaikat oppimisympäristöinä. Työpaikkajohtajien, opiskelijoiden, työpaikkaohjaajien ja opettajien arviot Silta-hankkeen (2+1 -kokeilun) kokemuksista. Opetushallitus. Helsinki: Hakapaino)
Eurooppalaisessa keskustelussa on nostettu esiin mm. seuraavia asioita: työssäoppiminen voi toimia moottorina auttamaan siirtymistä koulusta työelämään ja siten edistää työpaikan löytymistä; edistää syrjäytyneiden ja työttömien työllistymistä; koulutuskustannuksia on mahdollista jakaa myös työelämän kanssa; mahdollisesti parantaa opiskelumotivaatiota; tuo mukaan kokemuksellisia komponentteja ja enemmän oppijasta lähtevää sisältöjen räätälöintiä; lisää joustavuutta ja yksilökohtaisten osaamistavoitteiden parempaa huomioimista. Työssäoppimista kehitettäessä on päättäjien syytä huomioida seuraavat näkemykset:
- on kehitettävä uusia oppimistapoja muuttuviin tarpeisiin
- on luotava tarpeen kautta räätälöityjä oppimiskokonaisuuksia
- työssä ja koulussa tapahtuvan oppimisen välistä "virtausta" on lisättävä
- erilaisilla tavoilla hankittu oppiminen on tunnustettava
- työpaikkaohjaajien koulutuksen järjestäminen on hoidettava ja työpaikat on saatava halukkaiksi tarjoamaan työssäoppimisen mahdollisuuksia
Työssä tapahtuva oppiminen tuo esiin monia myönteisiä seikkoja: pedagogiset ja taloudelliset mahdollisuudet lisääntyvät; oppimista tapahtuu taidollisissa asioissa ja laajemmissa oppimisen kokonaisuuksissa; yksilön kehittymisen ohella myös työyhteisöt kehittyvät, johon liittyy yksilön ammattitaidon ja osaamisen kehittymisen kautta saatava yrityksen jatkuva uudistuminen. Tärkeää ovat tekemisen avulla ja yhteistyössä tapahtuvan oppimisen kautta saavutettavat edut.
(Sauter, E. 1999. The risks and opportunities of learning on the job. Vocational Training. European Journal. CEDEFOP, European Centre for the Development of Vocational Training. 17. Belgium. Thessaloniki: A. Hunstock, 14-24)
Työpaikalla tapahtuva oppiminenn koulutuksen jatkumolla
Perusopetus
Nykyisessä perusopetusasetuksessa (852/98, 3 §) todetaan, että osa koulun työajasta saadaan käyttää työelämään tutustuttamiseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 määrittelee, että opetussuunnitelmaan tulee sisältyä kuvaus yhteistyöstä paikallisen työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Yhteistyön keskeisen osan muodostavat:
- työelämän edustajien vierailut luokkatunneilla
- työpaikkakäynnit
- projektityöt
- eri alojen tiedotusmateriaalin käyttö
- työelämään tutustuminen (TET)
Lukiokoulutus
Lukiokoulutukseen ei suoranaisesti liity erillisiä työssäoppimisen jaksoja. Lukio-opetuksen edellytetään antavan opiskelijalle valmiuksia suunnitella omaa tulevaisuuttaan, jatkokoulutustaan ja tulevaa ammattiaan; opiskelijaa perehdytetään työ- ja elinkeinoelämään sekä yrittäjyyteen. Osana opinto-ohjausta opiskelijoille voidaan järjestää tutustumista työelämään.
Nuorten ammatillinen koulutus
Työharjoittelua tai käytännön opiskelua on jo pitkään sisältynyt ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmiin. Niiden määrä ja toteuttamistavat ovat vaihdelleet koulutusaloittain. Harjoittelun lisäksi koulutukseen on aina kuulunut työnopetusta oppilaitoksessa.
Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/98 muutti toisen asteen ammatilliset tutkinnot kolmivuotiseksi ja määritteli, että tutkintoihin liitetään vähintään puolen vuoden mittainen työssäoppimisen jakso. Käytännössä tämä tarkoittaa oppimisympäristön laajentamista oppilaitoksista yrityksiin ja muihin työpaikkoihin sekä lisääntyvää yhteistyötä oppilaitosten ja työelämän välillä. Työssäoppimisen yleiset tavoitteet ovat
- lisätä koulutuksen työelämävastaavuutta
- helpottaa ammattitaitoisen työvoiman saantia yrityksiin
- syventää ammatillista osaamista
- edistää nuorten välitöntä työllistymistä
- helpottaa nuorten siirtymistä työmarkkinoille
- lisätä tietoa työmarkkinoista
- tehdä tunnetuksi työelämän pelisääntöjä ja toimintatapoja
- mahdollistaa opettajien ja asiantuntijoiden vaihtoa
- ehkäistä syrjäytymistä
- vahvistaa ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta
- edistää elinikäistä oppimisita
Oppisopimuskoulutus
Tärkein teoria- ja työssäoppimisen kokonaisuus on ollut oppisopimuskoulutus, jonka pohjana on opiskelijan ja työnantajan välille solmittu kirjallinen määräaikainen työsopimus. Oppisopimuksessa suurin osa opiskelusta tapahtuu työpaikalla.
Oppisopimuskoulutuksesta lisää
Työssäoppiminen aikuisten ammatillisten näyttötutkintojen näkökulmasta
Aikuisten ammatilliset näyttötutkinnot ovat erityisesti aikuisväestöä varten suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa. Tiedot ja taidot osoitetaan virallisesti hyväksytyissä tutkinnoissa. Näyttötutkinnot suoritetaan yleensä niin, että oppilaitokset järjestävät tutkintoon tai sen osiin valmentavaa koulutusta, jonka yhteydessä opiskelija osoittaa taitonsa erilaisilla näytöillä. Työelämäpainotteisia ja osaamisen näyttöihin perustuvia ammattitaidon hankintatavasta riippumattomia näyttötutkintoja voivat olla
- ammatilliset perustutkinnot
- ammattitutkinnot
- erikoisammattitutkinnot
Lisää ammatillisista näyttötutkinnosta
Ammattikorkeakoulutus
Ammattikorkeakouluissa osa tutkintotavoitteisesta opetuksesta voidaan antaa työpaikalla (Ammattikorkeakoululaki 351/2003 17 §). Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 352/2003 määrittelee, että harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Opetusministeriön päättämissä koulutusohjelmissa määritellään harjoittelun laajuus. Se vaihtelee riippuen tutkinnosta ja suuntautumisvaihtoehdosta 20 opintoviikosta aina 80 opintoviikkoon.
