Kansanpuvusta kansallispukuun
Suomessa, kuten emämaassa Ruotsissakin elettiin 1600–1700 -luvuilla sääty-yhteiskunnan aikaa. Kansalle sallittiin vain tietyt materiaalit ja värit, jotka oli tarkoin määrätty ylellisyysasetuksissa. Esimerkiksi silkkiä sai käyttää vain naisten päähineisiin ja huiveihin ja senkin piti olla kotimaisesta kutomosta eli Tukholmasta. Muista erottautumisen tarve oli kuitenkin suuri, joten eri puolilla Suomea vakiintui tavaksi käyttää eri värejä ja omanlaista raidoitusta. Barokkimuoti antoi vaatetukselle vaikutteita.

Naisen pukuun kuului Länsi-Suomessa paita, vyötäröhame ja liivi. Päällysvaatteena oli tiukka röijy, tai joillakin turkki. Miehillä oli mekkopaita ja pellavahousut. Juhlissa tosin voitiin käyttää polvihousuja ja lisäksi kirjavaa liiviä.

Siihen aikaan suomalaisten pukeutumisessa oli havaittavissa kahtiajakoa lännen ja idän välillä. Karjalassa oli enemmänkin vaikutteita renessanssiajan vaatetuksesta. Naiset käyttivät joko hurstuthametta tai kapeaolkaimista sarafaania. Päällysvaatteena oli viitta.

Rahvaan eli kansan vaatetus muuttui 1800-luvulla. Raitavaihtoehdot lisääntyivät ja naisten muotiin tulivat esiliinat. Miehillä alkoi jo olla pitkiä suoralahkeisia housuja ja pitkiä sarkaisia päällystakkeja, joita kutsuttiin kaprokeiksi.

Teollistuminen muutti pukeutumista merkittävästi 1840-luvulla. Kaupunkilaisten säätyläisten pukeutuminen vaikutti entistä enemmän maaseudun pukeutumiskulttuuriin.

Maakauppa vapautui vuonna 1859, ja se toi maaseudun asukkaiden ulottuville ostokankaat. Siitä alkoi yhtenäisten leninkien kausi naisten muodissa. Sääty-yhteiskunnan murtuminen ja muuttuminen 1900-luvulle tultaessa merkitsi myös kansan pukeutumisessa merkittävää muutosta ja yhtenäistymistä.

Vanhoihin kansanpukuihin voi tutustua paikallis- ja aluemuseoissa. Myös vanhat valokuvat ovat kiinnostavaa katseltavaa pukututkimuksesta kiinnostuneelle. Ehkä kansanpukuja voisi löytää vielä jonkun vanhan maalaistalon vintiltä?

Kansallispuvut ovat vanhojen mallien uusintoja tai tutkimustulosten sovitelmia. Mallit ovat pääsääntöisesti syntyneet siten, että jonkun paikkakunnan aktiiviset kansalaiset ovat päättäneet hankkia oman pitäjän kansallispuvun. Uusi malli täytyy hyväksyttää kansallispukuneuvostolla, jonka jälkeen siitä voidaan ruveta valmistamaan kopioita.

Suomen kansallispukukeskus toimii Jyväskylässä.