BANGLADESH

Bagerhatin historiallinen moskeijakaupunki (K/1985)
Tämä muinainen moskeijakaupunki sijaitsee Bagerhatin esikaupunkialueella, lähellä Gangesin ja Brahmaputran jokisuita. Aiemmin nimellä Khalifatabad tunnetun alueen perusti turkkilainen kenraali Ulugh Khan Jahan 1400-luvulla. Kaupungin infrastruktuuri kertoo korkeasta teknisestä taidosta, ja sen arvoa lisäävät poikkeuksellisen lukuisat moskeijat sekä muinaiset islamilaiset monumentit, joista monet on rakennettu tiilestä.

Buddhalaisen viharan rauniot (K/1985)
Viharat ovat buddhalaismunkkien hiljentymispaikkoja, joissa he myös asuvat. Tämä Somapura Mahaviran nimellä tunnettu luostari todistaa mahayanabuddhalaisuuden nousua Bengalissa 600-luvulta lähtien. ”Suuri luostari” oli älyllinen keskus 1600-luvulle asti. Sen pohjakaava ja uskonnollinen käyttö on sovitettu täydellisesti yhteen yksinkertaiseksi ja harmoniseksi kokonaisuudeksi, jota koristekaiverrukset kaunistavat entisestään. Luostari on taiteellinen saavutus, jonka vaikutus buddhalaiseen arkkitehtuuriin näkyy Kamputseassa saakka.

Brysselin La Grand-Place (K/1998)
Brysselin Grand-Place on harvinaisen yhtenäinen kokonaisuus julkisia ja yksityisiä rakennuksia. Suurin osa niistä on rakennettu enimmäkseen 1600-luvun lopulla, ja niiden arkkitehtuurissa on elävästi nähtävissä tämän tärkeän politiikan ja kaupan keskuksen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen rooli.

Flaamilaisten begiinien talot (K/1998)
Begiinit olivat naisia, jotka omistivat elämänsä Jumalalle eristäytymättä kuitenkaan muusta maailmasta. 1200-luvulla he perustivat yhteisöjä, jotka suunniteltiin täyttämään heidän hengelliset ja aineelliset tarpeensa. Flaamilaisten begiinien talot ovat arkkitehtonisia ryhmiä, jotka koostuvat taloista, kirkoista, apurakennuksista ja viheralueista, jotka järjestettiin joko kaupunkilaisen tai maalaisen tilakäsityksen mukaan. Begiinien talot on rakennettu flaamilaiselle kulttuurialueelle ominaisella tyylillä, joten ne ovat ainutlaatuisia todisteita begiiniperinteestä, joka sai alkunsa Luoteis-Euroopassa keskiajalla.

Canal du Centren neljä nostolaitetta ja niiden ympäristö, La Louviere ja Le Roeulx (K/1998)
Neljä hydraulista veneennostolaitetta tällä lyhyellä pätkällä historiallista Canal du Centreä ovat huippulaatuisia teollisia muistomerkkejä. Yhdessä kanaalin ja sen rakenteiden kanssa ne muodostavat poikkeuksellisen hyvin ja vahingoittumattomana säilyneen näytteen 1800-luvun lopun teollisuusmaisemasta.

Flanderin ja Vallonian kellotornit (K/1999)
Kohteeseen kuuluu 30 mahtavaa, keskiaikaista kellotornia. Ne sijaitsevat poikkeuksetta kaupungeissa ja tornit on alun perin rakennettu yleensä kaupungintalon, mutta joskus myös kirkon yhteyteen. Kellotornit ovat taiteellisesti äärimmäisen arvokkaita, mutta ne myös symboloivat elävästi myöhäiskeskiajan Euroopan tärkeää kehitysvaihetta: feodaaliyhteiskunnan muuttumista kauppakaupunkiyhteiskunnaksi.

Spiennesin (Monsin) neoliittiset piikivikaivokset (K/2000)
Yli sata hehtaaria kattavat Spiennesin neoliittiset piikivikaivokset muodostavat Euroopan suurimman ja laajimman muinaisen kaivosryhmittymän. Ne ovat merkillepantavia myös kaivamiseen käytetyn teknologian ja suoran yhteytensä nykyiseen asutukseen vuoksi.

Bruggen historiallinen keskusta (K/2000)
Brugge on erinomainen esimerkki keskiaikaisesta asutuskeskuksesta, joka on säilyttänyt historiallisen kudoksensa vuosisatojen kuluessa kasvaessaan ja jossa alkuperäiset keskiaikaiset rakennukset yhä muodostavat osan kaupungin identiteettiä. Yhtenä Euroopan kaupallisista ja kulttuurisista keskuksista Brugge kehitti kulttuurisia yhteyksiä eri puolille maailmaa. Myös flaamilainen primitivistinen maalaustaide liittyy läheisesti kaupunkiin.

Notre-Damen katedraali Tournaissa (K/2000)
Notre-Damen katedraali Tournaissa rakennettiin 1100-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Sen erityispiirteitä ovat harvinaisen suuri romaaninen keskilaiva, veistosrikkaat kapiteelit ja poikkilaiva, josta kohoaa viisi esigoottilaista tornia. 1200-luvulla uudelleenrakennettu kuori on jo puhdasta goottilaista tyyliä.

Victor Hortan kaupunkihuvilat (K/2000)
Neljä tärkeintä varhaisen Art Nouveau-arkkitehdin Victor Hortan suunnittelemaa kaupunkihuvilaa – Hôtel Tassel, Hôtel Solvay, Hôtel van Eetvelde ja Maison & Atelier Horta – kuuluvat 1800-luvun lopun arkkitehtuurin huomattavimpiin uraauurtaviin töihin. Niiden edustamaa tyylillistä vallankumousta luonnehtivat avoin sisätila, valon leviäminen ja kaarevien koristelinjojen jäntevä liittyminen talon rakenteisiin.Bolivia: Tiwanaku-kulttuurin henkinen ja poliittinen keskus500-900 -luvuilla huippukauttaan elänyt Tiwanakun kaupunki oli voimakkaan, suurta osaa eteläisistä Andeista hallinneen esiespanjalaisen kulttuurin keskus. Sen monumentaaliset jäännökset todistavat tämän kaikista muista Latinalaisen Amerikan esiespanjalaisista valtakunnista eroavan sivilisaation kulttuurisesta ja poliittisesta merkityksestä.

BENIN

Abomeyn kuninkaalliset palatsit (K/1985)
Vuosina 1625–1900 yhteensä kaksitoista kuningasta hallitsi Abomeyn mahtavaa kuningaskuntaa. Kuningas Akabaa lukuunottamatta he kaikki rakennuttivat palatsinsa samalle muurin ympäröimälle alueelle. Tilankäytön ja materiaalin puolesta palatsit ovat sopusoinnussa keskenään, ja ne muistuttavat ainutlaatuisella tavalla tästä kadonneesta kuningaskunnasta.

BOLIVIA

Potosin kaivoskaupunki (K/1987)
Potosin kaivoskaupunki oli hydraulisine myllyineen maailman suurin teollisuusalue 1500-luvulla. Siellä ovat jäljellä Cerro Rico, joka on monimutkainen tekojärviin ja vesijohtoihin perustuva vedenkeruusysteemi, siirtomaakaupunki ja siellä oleva Casa de la Moneda, San Lorenzon kirkko, ylimystön talot, sekä työläisten asumukset ”barrios mitayos”.

Chiquitosin jesuiittalähetysasemat (K/1990)
1500-luvun filosofien käsitykset ideaalisista kaupungeista innoittivat jesuiittoja rakentamaan nämä lähetysasemat vuosina 1969–1760 entiseen Chiquitosin territorioon. Kohteeseen kuuluvat katolilaista ja perinteistä arkkitehtuuria yhdistävät lähetysasemat San Francisco Javier, Concepción, Santa Ana, San Miguel, San Rafael sekä San José.

Sucren historiallinen kaupunki (K/1991)
Sucre on entinen Bolivian pääkaupunki, jonka espanjalaiset löysivät 1500-luvulla. Kaupungissa on 1500-luvun uskonnollisia rakennuksia. Esimerkkeinä näistä rakennuksista ovat San Lazaro, San Francisco ja Santo Domingo, jotka tarjoavat hyvin säilytetyn kuvan paikallisesta ja eurooppalaisesta arkkitehtuurista.

El Fuerte de Samaipata (K/1998)
Tämä linnoitus koostuu kahdesta osasta: veistoksin koristellusta vuoresta, jonka uskotaan olleen muinaisen kaupungin juhlamenojen keskus (1300–1500 -luvulla) sekä alueesta vuorelta etelään, joka muodosti hallinnollisen ja asutusalueen. Tämä valtava, veistoksin koristeltu Samaipatan kallio, joka hallitsee sen juurella sijaitsevaa kaupunkia, on ainutlaatuinen todiste varhaisespanjalaisista perinteistä ja uskomuksista.

BOZWANA

Tsodilo(K/2001)
Tsodilossa on yksi maailman suurimmista kalliomaalaus keskittymistä ja sitä kutsutaankin ”Erämaan Louvreksi”. Yli 4 500 maalausta on säilynyt vain 10km2 kokoisella alueella Kalaharin autiomaassa. Arkeologista aineistoa on ihmisen toiminnasta ja ympäristön muutoksista ainakin 100.00 vuoden ajalta. Paikalliset yhteisöt pitävät Tsodiloa pyhänä paikkanaan, jossa heidän esi-isiensä henget toistuvasti vierailevat.

BRASILIA

Ouro Preton historiallinen kylä (K/1980)
Ouro Preto (musta kulta), joka perustettiin 1600-luvulla, oli kultaryntäyksen ja Brasilian kulta-ajan keskipiste 1700-luvulla. Kultakaivoksien loppuun kuluminen 1800-luvulla aiheutti Ouro Preton rappeutumisen. Kohteen kirkot, sillat ja suihkulähteet muistuttavat menneestä vauraudesta. Nykyisin näitä monumenttejä uhkaavat maanvierimät.

Olindan historiallinen keskusta (K/1982)
Portugalilaiset perustivat Olindan 1500-luvulla. Hollantilaisten ryöstettyä kaupungin se rakennettiin uudelleen, ja näin sen rakenne on pääosin peräisin 1700-luvulta. Rakennukset, puutarhat, 20 barokkikirkkoa, luostarit sekä lukuisat pienet kappelit luovat Olindaan omaleimaisen tunnelman.

Salvador de Bahian historiallinen keskus (K/1985)
Salvador de Bahia oli vuodesta 1549 vuoteen 1763 asti Brasilian ensimmäinen pääkaupunki. Pääkaupungissa kohtasi niin eurooppalainen, afrikkalainen kuin intiaanienkin kulttuuri. Salvador de Bahia on pystynyt säilyttämään esimerkkejä renesanssiajan arkitehtuurista. Kaupungissa oli myös uuden ajan ensimmäiset orjamarkkinat. Vuonna 1558 orjia tuli kaupunkiin työskentelemään sokeriviljelmillä. Kirkkaat ja moniväriset talot stukkikoristeilla ovat Salvador de Bahian erikoisuus.

Bom Jesus do Congonhasin pyhä paikka (K/1985)
Bom Jesus do Congonhas on peräisin 1700-luvun loppu puolelta. Siihen kuuluvat kirkko, profeettapatsaiden koristama ulkoportaikko sekä ristin tietä kuvaavat seitsemän kappelia. Kirkon loisteliaat sisätilat ovat italialaisvaikutteista rokokoota, kun taas kappeleiden Aleijadinhon tekemät värikkäät veistokset edustavat barokkia erittäin omaperäisellä ja vaikuttavalla tavalla.

Brasilia (K/1987)
Brasilia on ollut maan pääkaupunkina vuodesta 1956, ja se on virstanpylväs kaupunkisuunnittelun historiassa. Suunnittelija Lucio Costa ja arkkitehti Oscar Niemayer halusivat kaiken heijastavan kaupungin harmoniaa, mikä näkyy asuin- ja hallintoalueiden lintua muistuttavassa pohjakaavassa sekä symmetrisissä rakennuksissa. Brasilian hallintorakennukset ovat huomiotaherättävän mielikuvituksekkaita.

Serra de Capivaran kansallispuisto (K/1991)
Puiston lukuisat kalliot on koristeltu luolamaalauksin, joista osa on yli 25 000 vuotta vanhoja. Ne ovat ainutlaatuinen todiste yhdestä vanhimmista ihmisyhteisöistä Etelä-Amerikassa.

Saõ Luisin historiallinen keskusta (K/1997)
Ranskalaiset perustivat ja hollantilaiset valloittivat tämän historiallisen kaupungin ennen kuin valta siirtyi Portugalille. Kaupungin noin 300-vuotiaassa ydinkeskustassa on säilynyt kokonaisuudessaan alkuperäinen, suorakulmainen katukaava, johon kuuluu poikkeuksellisen suuri määrä korkealaatuisia, historiallisia rakennuksia. Näin Saõ Luisin keskusta on harvinainen ja merkittävä esimerkki iberialaisesta siirtomaakaupungista.

Diamantinan historiallinen keskusta (K/1999)
Tämä siirtomaa-ajan kylä on kuin jalokivi karujen vuorten ketjussa. Se kertoo 1700-luvun timantinmetsästyksestä sekä ihmisen kulttuurisesta ja taiteellisesta ylivallasta elinympäristöönsä.

Goiásin kaupungin historiallinen keskusta(K/2001)
Goiás on todiste Keski-Brasilian 1700- ja 1800-luvun miehityksestä ja kolonisaatiosta. Urbaani asemakaava on mainio esimerkki orgaanisesta kehityksestä, joka on sopeutunut ympäristöönsä. Yleiset ja yksityiset rakennukset muodostavat harmonisen kokonaisuuden, kiitos asianmukaisen paikallisten materiaalien ja työtapojen käytön.

BULGARIA

Boyanan kirkko (K/1979)
Boyanan kirkko koostuu kolmesta rakennuksesta, jotka sijaitsevat Sofian lähiympäristössä. Itäinen kirkko rakennettiin 900- ja 1000-luvulla. Kayolan kirkko on keskimmäinen ja siihen on lisätty kaksi kirkkoa. Kayolan kirkon freskomaalaukset vuodelta 1259 muodostavat yhden maailman tärkeimmistä keskiajan taiteen kokoelmista.

Madaran ratsastaja (K/1979)
”Madaran ratsastaja” on 700-luvulta peräisin oleva kalliokaiverrus, joka esittää leijonan voittavaa ritaria. Kaiverrus on muisto erään Bulgarian kansan voitokkaalta ajalta, jolloin heidän valtansa oli uhka Bysantille. Kaiverruksen vieressä oleva teksti kertoo tapahtumista vuosilta 705–831.

Traakialainen hautakammio Kazanlakissa (K/1979)
Tämä vuonna 1944 löydetty hautakammio on peräisin hellenistiseltä kaudelta, n. 300-luvun lopulta eKr. Kolmesta tiilirakenteisesta huoneesta koostuvan kammion freskot kuvaavat hautajaisateriaa. Lahjakkaan, tuntemattomaksi jääneen taiteilijan maalauksissa on käytetty pääosin punaista, mustaa, valkoista ja vihreää, eikä niissä näy juurikaan kreikkalaisia vaikutteita.

Ivanovon kallioon hakatut kirkot (K/1979)
Ivanovo on kokonaisuus, joka koostuu kallioon hakatuista kirkoista, kappeleista, luostareista ja kammioista. Ne sijaitsevat lähellä keskiaikaista Tchervanin kaupunkia ja Veliko Tarnovoa, toisen Bulgarian valtion pääkaupunkia. Viisi kirkoista ja kappeleista on peräisin 1200—1300-luvuilta ja niitä koristavat runsaat freskot.

Nessebarin muinaiskaupunki (K/1983)
3000-vuotias Nessebar sijaitsee Mustameren kallioisella niemellä. Kaupunki oli alun perin traakialainen asutus (Menebria), mutta siitä tuli sittemmin kreikkalainen siirtomaakaupunki ja yksi bysanttilaisen valtakunnan tärkeimmistä tukikohdista. Suurin osa Nessebarin monumenteista on peräisin hellenistiseltä kaudelta ja niihin kuuluu linnavuori, Apollon temppeli sekä tori. Muita tärkeitä monumentteja ovat Stara Mitropolian basilika ja 1800-luvulla rakennetut Plovdiv-tyyliset puutalot.

Rilan luostari (K/1983)
Rilan luostari jälleenrakennettiin vuosina 1834–1860. Se on ainutlaatuinen uusbysanttilainen monumentti, jossa keskiaikaisen luostarin rauniot yhdistyvät 900-luvulla saarnanneen slaavilaisen evankelistan, Rilskin pyhän Ivanin, perintöön. Bulgarian renessanssille tyypilliseen tapaan luostari symbolisoi slaavilaisten tietoisuutta kulttuurisesta identiteetistään, joka on seurausta vuosisatoja kestäneestä sorrosta.

Sveshtarin traakialainen hautakammio (K/1985)
Tämä 200-luvulta eKr. peräisin oleva hautakammio löydettiin 1982. Kreikkalaiset vaikutteet näkyvät kammiota koristavissa värikkäissä seinämaalauksissa sekä karyatideissa, jotka esittävät puoleksi ihmistä, puoleksi kasvia. Hautakammio on ainutlaatuinen muisto traakialaisesta kansasta, joka muinaisen maantieteen mukaan oli tekemisissä hellenistisen ja hyperborealaisen maailman kanssa.