INDONESIA

Borobudurin temppelialue (K/1991)
Tämä kuuluisa, UNESCON avustamana restauroitu buddhalaistemppeli on kolmikerroksinen. Alimpana on pyramidimäinen perusta, jota kiertää viisi neliömäistä tasannetta. Sitten keskiosa, jota kiertää kolme koroketta, ja ylimpänä mahtava puolipallon muotoinen monumentti, stupa. Sen seinät ja reunakaiteet on koristeltu matalin kohokuvin, jotka kattavat yhteensä 2500 m². Pyöreän korokkeen ympärillä on 72 reikäkoristeltua stupaa, joissa jokaisessa on sisällä buddhapatsas.

Prambananin temppelit (K/1991)
Nämä 900-luvulta peräisin olevat kuusi temppeliä muodostavat Indonesian laajimman Sivan kunniaksi rakennetun kokonaisuuden. Kolme temppeleistä on rakennettu kolmen suuren hindujumalan (Shiva, Vishnu ja Rama) kunniaksi ja ne on koristeltu kohokuvin, joiden aiheet ovat Ramayanan eepoksesta. Toiset kolme temppeliä on omistettu jumalia palveleville eläimille.

Sangiranin kaivaukset (K/1996)
Täällä vuosina 1936–1941 tehdyissä kaivauksissa löydettiin alueen ensimmäinen ihmisfossiili. Myöhemmin löydettiin 50 Meganthropus palaeo- ja Pithecanthropus erectus/Homo erectus -fossiilia, eli yli puolet maailman kaikista tunnetuista ihmisjäänteistä. Sangiran on ollut asutettuna 1,5 miljoonaa vuotta, joten se on yksi tärkeimmistä paikoista ihmisen evoluution ymmärtämisen kannalta.

INTIA

Ajantan luolat (K/1983)
Ajantan buddhalaiset luolamonumentit ovat peräisin kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta eKr. Niitä koristeltiin runsaasti guptakaudella (400–500 jKr.), jolloin alkuperäiseen luolaryhmään lisättiin useita rikkaammin koristeltuja luolia. Ajantan maalaukset ja veistokset - buddhalaisen taiteen mestariteokset - ovat vaikuttaneet huomattavasti taiteeseen.

Elloran luolat (K/1983)
Nämä 34 luostaria ja temppeliä kaivettiin vieretysten 2 km alueelle korkean basalttikallion seinämään Maharashtraan lähelle Aurangabadia. Ellora, joka on katkeamaton sarja 600–1000-luvulta peräisin olevia monumentteja, herättää henkiin muinaisen intialaisen sivilisaation. Ellora on ainutlaatuinen taiteellinen luomus ja teknologinen suurtyö, mutta se myös kuvastaa muinaiselle Intialle ominaista avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta: monumenttien joukossa on sekä buddhalaisia, brahmalaisia että jainalaisia luostareita ja temppeleitä.

Agran linnoitus (K/1983)
Aivan Taj Mahalin puutarhan vieressä sijaitseva Agran punainen linnoitus on tärkeä, 1600-luvulla rakennettu mogulimonumentti. Se on vahva, punaisesta hiekkakivestä tehty linnoitus, jonka 2,5 km paksut muurit sulkevat sisäänsä mogulihallitsijoiden keisarikaupungin. Agra koostuu useista satumaisista palatseista, kuten shaahi Jahanin rakennuttama Khas Mahalin Jahangir-palatsi, salongeista kuten Diwan-i-Khas, sekä kahdesta äärimmäisen kauniista moskeijasta.

Taj Mahal (K/1983)
Mogulikeisari shaahi Jahan rakennutti lempivaimolleen tämän loistokkaan mausoleumin valkoisesta marmorista 1631–1648. Taj Mahal on intialaisen muslimitaiteen kirkkain jalokivi ja yksi maailman ihailluimpia mestariteoksia.

Auringon temppeli Konarakissa (K/1984)
Tämä Bengalinlahden rannikolla Konarakissa sijaitseva, nousevan auringon säteissä kylpevä temppeli on monumentaalinen kuvaus Surya-jumalan kuuden hevosen vetämistä sotavaunuista, jonka 24 pyörää on koristettu symbolisin kuvin. Temppeli on yksi kuuluisimmista 1200-luvun brahmalaisista pyhätöistä Intiassa.

Mamallapuramin monumentit (K/1984)
Tämä Pallava-kuninkaiden perustama pyhättöryhmä veistettiin Coromandelrannikon kallioon 600–800-luvulla. Kohde on erityisen tunnettu puuvaunuja muistuttavista temppeleistään (rathas), luolapyhätöistään (mandapas), jättimäisistä ulkoilmareliefeistään kuten kuuluisa ”Gangesin jälkeläiset”, sekä Rivagen temppelistä tuhansine Sivan kunniaksi tehtyine veistoksineen.

Goan kirkot ja luostarit (K/1986)
Kun Länsi-Intia oli Portugalin siirtomaa, Goa oli alueen pääkaupunki. Sen kirkot ja luostarit kertovat Aasian käännyttämisestä kristinuskoon, erityisesti Bom Jesuksen kirkko, jossa sijaitsee Pyhän Francesco Xavierin hauta. Näillä monumenteilla on ollut suuri vaikutus manuelismi-, manierismi- ja barokki-taiteeseen kaikissa Aasian maissa, joissa tehtiin lähetystyötä.

Khajurahon monumentit (K/1986)
Khajurahon temppelit rakennettiin Chandella-dynastian kukoistuskaudella 950–1050. Temppeleistä on jäljellä vain noin 20, jotka voidaan jakaa kolmeen ryhmään ja jotka kuuluvat kahteen eri uskontoon, brahmalaisuuteen ja jainalaisuuteen. Temppeleissä yhdistyvät täydellisessä tasapainossa arkkitehtuuri ja kuvanveisto. Esimerkiksi Kandariyan temppeli on koristettu ylenpalttisin veistoksin, jotka ovat intialaisen taiteen mestariteoksia.

Hampin monumentit (K/1986)
Kauniin pelkistetty Hampi on viimeisen hinduvaltakunnan, Vijayanagarin, viimeinen pääkaupunki. Upporikkaat prinssit rakennuttivat sinne dravidatemppeleitä ja palatseja, jotka olivat matkailijoiden ihailun kohteina 1300–1500-luvulla. Muslimit valloittivat Hampin 1565 ryöstäen kaupunkia kuusi kuukautta, jonka jälkeen se hylättiin.

Mogulikaupunki Fatehpur Sikri (K/1986)
Keisari Akbar rakennutti Sikrin (Voiton kaupungin) 1500-luvulla, ja se oli mogulivaltakunnan pääkaupunkina vain kymmenisen vuotta. Kaupungin arkkitehtonisesti yhtenäisten monumenttien ja temppeleiden joukossa on Jama Masjid, yksi Intian suurimmista moskeijoista.

Pattadakalin monumentit (K/1987)
Karnatâkassa sijaitseva Pattadakal kuvastaa eklektisen taiteen huippukautta. Tämä valikoiva taiteenlaji saavutti 600–700-luvulla, Châlukya-dynastian aikana, muodon, jossa yhdistettiin harmonisesti arkkitehtonisia ominaispiirteitä Pohjois- ja Etelä-Intiasta. Pattadakalin monumentteihin kuuluvat yhdeksän hindutemppelin vaikuttava ryhmä sekä jainalainen pyhättö. Näistä erottuu erityisesti yksi mestariteos: Virûpâkshan temppeli, jonka kuningatar Lokamahadevi rakennutti noin vuonna 740 muistoksi miehensä voitokkaasta kamppailusta etelän kuninkaita vastaan.

Elephanta-luolat (K/1987)
Oman-meren saarella lähellä Bombayta sijaitsevassa ’Luolien kaupungissa’ on kokoelma kalliotaidetta, joka edustaa Sivan palvontaan liittyvää taidetta parhaimmillaan. Erityisen vaikuttavia ovat pääluolan valtavat, korkeat reliefit.

Brihadisvaran temppeli Thanjavurissa (K/1987)
Suuri kuningas Rajaraja perusti Chola-valtakunnan, joka ulottui yli koko Etelä-Intian ja sen saarten yli. Hänen ajallaan, 1003–1010, rakennettiin mahtava Thanjavurin temppeli. Kahden suorakulmaisen aidan ympäröimä Brihadisvar on rakennettu graniittilohkareista ja osin tiilistä, ja sen kruunaa vimana. Tämä on 13-kerroksinen pyramidinmuotoinen torni, joka on 61 m korkea ja jonka huippuna on sipulinmuotoinen monoliitti. Temppelin seinät on koristettu runsain veistoksin.

Sânchin buddhalaismonumentit (K/1989)
Nämä monumentit sijaitsevat noin 40 km päässä Bhopalista, tasangoilta kohoavalla kukkulalla. Monoliittipylväät, palatsit, temppelit ja luostarit ovat peräisin enimmäkseen ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta eKr. ja niiden jokaisen suojelu on eri vaiheessa. Tämä vanhin olemassaoleva buddhalaispyhättö oli Intian buddhalaisuuden tärkein 1100-luvulle saakka.

Humayun hautakammio Delhissä (K/1993)
Tämä vuonna 1570 rakennettu hautakammio on kulttuurisesti erityisen merkittävä, koska se on ensimmäinen puutarhahauta Intian pienellä mantereella. Se antoi sytykkeen suurille arkkitehtonisille keksinnöille, jotka saavuttivat huippunsa Taj Mahalin rakennustyössä.

Qutb Minar monumentteineen Delhissä (K/1993)
Qutb Minar on torni, joka rakennettiin punaisesta hiekkakivestä muutaman kilometrin päähän Delhistä 1200-luvun alussa. Se on 72,5 m korkea pyramidinmuotoinen torni, jonka huippu on halkaisijaltaan 2,75 m ja perusta 14,32 m, ja joka on koristettu kulmikkain ja pyörein uurtein. Tornia ympäröivällä arkeologisella alueella sijaitsee hautarakennuksia, joista huomattavimpia ovat kaksi moskeijaa: mahtava Alai-Darwaza, joka on vuonna 1311 rakennettu indomuslimilaisen taiteen mestariteos, sekä Quwwatu’l-Islam, joka on Pohjois-Intian vanhin moskeija ja rakennettu noin 20 brahmalaistemppelin materiaalista.

Darjeeling-rautatie Himalajalla (K/1999)
Darjeeling on maailman ensimmäinen ja yhä upein vuoristoon rakennettu matkustajarautatie. Se otettiin käyttöön 1881, ja rautatien nerokkaat ja rohkeat yksityiskohdat ratkaisivat kauniin, mutta hankalan vuoristomaaston tuomat ongelmat. Darjeeling ja monet sen alkuperäisistä rakenteista ovat edelleen täydessä toiminnassa.

Mahabodhin temppelikokonaisuus Bodh Gayassa (K/2002)
Mahabodhin temppelikokonaisuus on yksi neljästä Buddhan elämään, ja varsinkin valaistuksen saavuttamiseen, liittyvästä pyhästä paikasta. Ensimmäisen temppelin rakennutti keisari Asoka 200-luvulla eKr. ja nykyinen temppeli on rakennettu 400- tai 500-luvulla. Temppeli on peräisin myöhäiseltä Gupta-kaudelta ja se on yksi varhaisimmista tiilistä rakennetuista buddhalaisista temppeleistä, joka on säilynyt Intian alueella.

IRAK

Hatra (K/1985)
Tämä parthialaisen valtakunnan suuri linnoituskaupunki kesti roomalaisten valloitukset vuosina 116 ja 198 paksujen muurien ja tornien ansiosta. Kaupungin rauniot ja erityisesti temppelit, joiden arkkitehtuurissa kreikkalaiset ja roomalaiset tyylit yhdistyvät itämaiden koristeluperinteeseen, kertovat parthialaisen sivilisaation mahtavuudesta.

IRAN

Tchogha Zanbil (K/1979)
Tchogha Zanbilissa sijaitsevat Elamin valtakunnan pyhän kaupungin rauniot. Kaupunki perustettiin n. 1250 eKr., ja alueen tuhannet käyttämättömät tiilet paljastavat, että sen rakentaminen jäi kesken Assurbanipalin valloitettua kaupungin.

Persepolis (K/1979)
Darius I Suuri perusti Persepoliksen 518 eKr. akhemenidivaltakunnan pääkaupungiksi. Se rakennettiin suunnattomalle, puoliksi keinotekoiselle ja puoliksi luonnon muodostamalle tasanteelle. Sinne kuningasten kuningas rakennutti vaikuttavan palatsiryhmän mesopotamialaisten tyylien innoittamana. Palatsien monumentaalisten raunioiden tärkeys ja korkea laatu tekevät kohteesta ainutlaatuisen arkeologisen alueen.

Meidan Emam Isfahanissa (K/1979)
Tämä shaahi Abbas I Suuren 1600-luvun alussa rakennuttama kohde ympäröity monumentaalisilla rakennuksilla, jotka on liitetty toisiinsa kaksikerroksisilla kaarikäytävillä. Kohde on tunnettu kuninkaanmoskeijasta, Sheyx Lotfollahin moskeijasta, valtavasta Qeyssariyehin pylväiköstä ja 1400-luvulla rakennetusta Timurin palatsista. Ne kaikki kertovat persialaisten sosiokulttuurisesta elämästä Safawidin ajalla.

IRLANTI

Bend of the Boynen muinaismuistot (K/1993)
Tämän kohteen sosiaaliseen, taloudelliseen ja hautajaiskäyttöön rakennetut monumentit muodostavat Euroopan laajimman ja tärkeimmän esimerkin esihistoriallisesta megaliittisesta taiteesta.

Skellig Michaelin luostariryhmä (K/1996)
Tämä luostariryhmä on n. 1600-luvulta lähtien seissyt kallioisen Skellig Michaelin saaren jyrkillä rinteillä, n. 12 km Lounais-Irlannin rannikolta. Se kertoo Irlannin ensimmäisten kristittyjen yksinkertaisesta ja ankarasta elämäntyylistä. Skellig Michaelin erittäin syrjäinen sijainti on viimeaikoihin saakka rajoittanut kävijöiden määrää, joten luostariryhmä on säilynyt poikkeuksellisen hyvässä kunnossa.

ISRAEL

Masada(K/2001)
Masada on muinaisen Israelin kuningaskunnan symboli, jossa noin 1000 juutalaista uhrasi itsensä taistellessaan suurta Rooman armeijaa vastaan. Alun pitäen palatsikokonaisuudeksi ja pakopaikaksi Juudean kuninkaalle Herodekselle (hallitsi 37-4 eKr.) rakennetun Masadan laajat jäännökset ovat säilyneet tämän ulkoisesti valloittamattoman näköisen linnakkeen huipulla rujon kauniin maiseman keskellä. Rooman armeijan valloituslaitteita ja muita samankaltaisia kohteita on vielä kaivamatta linnoituskallion juurella.

Acre:n vanhakaupunki(K/2001)
Muurien ympäröimän Acre:n satamakaupungin historiallinen kaupunkimaisema edustaa tyypillistä islamilaista kaupunkisuunnittelua kapeine mutkittelevine katuineen ja hienoine taloineen ja rakennuksineen. 1700 – 1800 – lukujen Ottomaanien Acre:n alla lepää samalla paikalla 1104 – 1291 luvulla sijainnut Ristiretkeläisten kaupunki. Ristiretkeläisten Ackre on vielä suurimmaksi osaksi maan vaipan hautaama ja sitä on vasta hiljattain alettu kaivamaan esiin.

ITALIA

1700-luvun kuninkaallinen palatsi Casertassa ja siihen kuuluvat puisto, Vanvitellin akvedukti ja San Leucion rakennusryhmä (K/1997)
Carlo Borbone loi monumentaalisen rakennusryhmän Casertaan 1700-luvun puolivälissä kilpailijaksi Versaillesille ja Madridille. Kohteessa yhdistetään ainutlaatuisella tavalla loistelias palatsi puistoineen ja puutarhoineen, luonnonmetsä, metsästysmajat sekä silkin tuotantoon rakennettu teollisuusrakennus. Se on valistuksen ajan konkreettinen ilmentymä, joka on sulautunut, ei tunkeutunut, luonnonmaisemaan.

Kuninkaallisen suvun asuinrakennukset Savoyssa (K/1997)
Kun Savoyn herttua, Emmanuel-Philibert, muutti pääkaupunkinsa Turiniin 1562, hän käynnisti seuraajiensa jatkaman rakennusprojektin näyttääkseen hallitsijasuvun vallan. Tämä korkealaatuinen rakennusryhmä on aikansa maineikkaimpien arkkitehtien ja taiteilijoiden suunnittelema ja koristelema. Turinin kuninkaalliseen palatsiin kuuluu useita maaseutuasuntoja ja metsästysmajoja, ja se säteilee loistoaan ympäröivälle maaseudulle.

Paduan kasvitieteellinen puutarha Orto Botanico (K/1997)
Tämä maailman ensimmäinen kasvitieteellinen puutarha perustettiin Paduan kaupunkiin 1545. Sen pohjakaava on säilytetty ennallaan: pyöreä keskusalue symbolisoi maailmaa ja sitä ympäröi vesikehä. Lisänä on sekä arkkitehtonisia (koristeelliset sisäänkäynnit ja reunakaiteet) että käytännöllisiä elementtejä (pumppujärjestelmä ja kasvihuoneet). Orto Botanico jatkaa edelleen alkuperäistä tehtäväänsä tieteellisenä tutkimusmateriaalina.

Modenan katedraali, Torre Civica ja Piazza Grande (K/1997)
Modenassa sijaitseva upea, 1100-luvulla rakennettu katedraali on romaanisen tyylin huippuesimerkki, joka on kahden suuren taiteilijan, Lanfrancon ja Wiligelmon, luomus. Katedraali siihen liittyvine toreineen (piazza) ja huikeine torneineen on todiste rakentajiensa uskon vahvuudesta ja rakennustyön toimeksiantajan, Canossa-dynastian, voimasta.

Pompejin, Herculaneumin ja Torre Annunziatan arkeologiset alueet (K/1997)
Kun Vesuvius purkautui 24.8.79jKr., laava hautasi alleen kaksi kukoistavaa roomalaista kaupunkia, Pompejin ja Herculaneumin, sekä ympäristön useita vauraita huviloita. 1700-luvun puolivälistä lähtien näitä alueita on kaivettu menestyksekkäästi esiin ja ne on avattu yleisölle. Kauppakaupunki Pompejin laaja pinta-ala tarjoaa vastakohdan pienemmälle mutta paremmin säilyneelle lomakaupunki Herculaneumille. Torre Annunziatalla sijaitsevan Villa Oplontiksen suurenmoiset seinämaalaukset puolestaan antavat elävän kuvat varhaisen Rooman valtakunnan asukkaiden vauraasta elämästä.

Villa Romana del Casale (K/1997)
Tämä huvila toimi keskuksena suurelle tilalle, jolle perustui läntisen Rooman valtakunnan maatalous, ja se symbolisoi roomalaisten maaseudun hyväksikäyttöä. Villa Romana del Casale on säilynyt alkuperäisessä, 300-luvulta peräisin olevassa muodossaan ja se on tämän tyyppisistä monumenteista suurenmoisimpia. Erityisen merkittäviä Villa Romana del Casalessa ovat miltei joka huonetta koristavat hyväkuntoiset ja korkealaatuiset mosaiikit. Ne ovat roomalaisen maailman hienoimpia yhä alkuperäisellä paikallaan olevia mosaiikkeja.

Su Nuraxi di Barumini (K/1997)
Sardinian saarella kehitettiin pronssikaudella erityinen puolustusrakennelma, nuraghi, jollaista ei ollut missään muualla maailmassa. Rakennelma koostuu pyöreistä, hakatusta kivestä rakennetuista puolustustorneista, jotka muistuttavat katkaistua jäätelötötteröä ja joiden sisälle on rakennettu kammioita. Baruminin rakennelma, jota laajennettiin ja vahvistettiin Karthagolaisten painostuksen alla ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella, on tämän harvinaisen esihistoriallisen arkkitehtuurityylin hienoin ja täydellisimpänä säilynyt esimerkki.

Portovenere, Cinque Terre ja saaret Palmaria, Tino ja Tinetto (K/1997)
Cinque Terren ja Portoveneren väliin jäävä Ligurian rannikkoalue muodostaa kauniin ja arvokkaan kulttuurimaiseman. Pienten kaupunkien muoto ja sijainti sekä niitä ympäröivän maiseman muodot tuovat helpotusta jyrkkään ja epätasaiseen maastoon. Tässä kulttuurimaisemassa näkyy tiivistettynä alueella menneen vuosituhannen aikana tapahtunut ihmisasutuksen kehitys.

Amalfin rannikko (K/1997)
Amalfin rannikkokaistale on hyvin kaunis ja sen luonto on erittäin vaihtelevaa. Alue on ollut tiheään asuttu varhaiskeskiajalta asti. Sen seurauksena on syntynyt kaupunkeja kuten Amalfi ja Ravello, joiden arkkitehtuuri ja taideteokset ovat ainutlaatuista. Maaseudulla on nähtävissä asukkaiden kyky hyödyntää maataan monipuolisesti, tavalla joka sopii luonnon moninaisuuteen; alueelta löytyy niin loiville rinteille pengerrettyjä viinitarhoja ja hedelmätarhoja kuin ylänköjen laajoja laidunmaitakin.

Agrigenton arkeologinen alue (K/1997)
Agrigento perustettiin 500-luvulla Kreikan siirtokunnaksi ja siitä tuli yksi Välimeren maiden johtavista kaupungeista. Sen korkea asema ja ylpeys näkyvät mahtavien doorilaisten temppeleiden raunioissa, jotka hallitsevat tätä muinaista kaupunkia. Suuri osa Agrigentosta on säilynyt ehjänä alueella nykyisin olevien peltojen ja hedelmätarhojen alla, ja valikoidut kaivaukset valottavat tätä hellenististä ja myöhemmin roomalaista kaupunkia sekä sen varhaiskristillisten asukkaiden hautaustapoja.

Aquileian patriarkaalisen basilikan arkeologinen alue (K/1998)
Hunni Attila tuhosi Aquileian, yhden varhaisen Rooman valtakunnan suurimmista ja vauraimmista kaupungeista, 400-luvun puolivälissä. Suurin osa kaupungista on yhä jäljellä peltojen alla arkeologisia kaivauksia odottaen. Kaupungin upea patriarkaalinen basilika, josta löytyy ainutlaatuinen mosaiikkipäällysteinen katu, oli tärkeässä asemassa, kun suurta osaa Keski-Euroopasta käännytettiin kristinuskoon.

Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuistot, Paestumin ja Velian arkeologiset alueet sekä Certosa di Padula (K/1998)
Cilenton ympäristö on ainutlaatuinen kulttuurimaisema. Sen kolmella vuoren harjalla sijaitsee lukuisia, vaikuttavia pyhiä paikkoja ja asutuksia, jotka kuvaavat elävästi alueen historiallista kehitystä sekä kaupankäynnin että poliittisen ja kulttuurisen kanssakäymisen pääreitiksi keskiajalla. Kohde toimi myös rajana Suur-Kreikan siirtokuntien ja alkuperäisväestöön kuuluvien etruskien ja lucanialaisten välillä. Näin siellä sijaitsee kahden erittäin tärkeän klassisen kaupungin, Paestumin ja Velian, rauniot.

Urbinon kaupungin historiallinen keskusta (K/1998)
Urbino on pieni kaupunki, joka koki hämmästyttävän kulttuurisen kukoistuksen kauden 1400-luvulla. Se veti puoleensa taiteilijoita ja oppineita ympäri Italiaa ja sen ulkopuolelta, ja vaikutti muun Euroopan kulttuuriseen kehitykseen. Kukoistusta seurasi kulttuurisen ja taloudellisen pysähtyneisyyden kausi, joka alkoi 1500-luvulla ja johti Urbinon säilymiseen renessanssin ajan ulkoasussaan.

Valcamonican kalliopiirrokset (K/1979)
Valcamonicassa Lombardian tasangoilla sijaitsee yksi maailman upeimmasta esihistoriallisista kalliopiirroskokoelmista. Siihen kuuluu yli 140 000 merkkiä ja kuviota, jotka on kaiverrettu kallioon 8000 vuoden aikana. Piirrosten aiheet on otettu maanviljelyksestä, merenkulusta, sodasta ja magiasta.

Rooman historiallinen keskusta (K/1980/1990)
Legendan mukaan Romulus ja Remus perustivat Rooman kaupungin 753 eKr. Se oli aluksi roomalaisen tasavallan ja myöhemmin valtakunnan keskus. 300-luvulla Roomasta tuli kristillisen maailman pääkaupunki. Tähän maailmanperintökohteeseen, johon vuonna 1990 lisättiin Urbanus VIII:n muurit, kuuluu antiikin maailman tärkeimpiä monumentteja, kuten Augustuksen mausoleumi, Keisari Hadrianuksen mausoleumi, Pantheon, Marcus Aureliuksen pylväs, sekä paavillisen Rooman uskonnollisia ja julkisia rakennuksia.

Santa Maria delle Grazien kirkko ja dominikaaniluostari sekä Leonardo da Vincin ’Pyhä ehtoollinen’ (K/1980)
Santa Maria delle Grazien luostarin refektorio muodostaa olennaisen osan arkkitehtonisesta kokonaisuudesta, jonka rakentaminen aloitettiin Milanossa 1463 ja jota työstettiin edelleen 1400-luvun lopussa. Refektorion pohjoisseinällä on mestariteos, joka on vertaansa vailla – ’Pyhä ehtoollinen’. Leonardo da Vinci maalasi taulun 1495–1497 ja hänen työnsä ennusti uuden aikakauden alkua taiteen historiassa.

Firenzen historiallinen keskusta (K/1982)
Firenze, etruskiasutuksen alueelle rakennettu renessanssin symboli, saavutti taloudellisen ja kulttuurisen vallan Medici-suvun hallitessa maata 1400–1500-luvulla. Kaupungin ainutlaatuinen, 600 vuotta kestänyt taiteellinen luovuus on nähtävissä ennen kaikkea 1200-luvulla rakennetuissa tuomiokirkko Santa Maria del Fioressa, Santa Crocen kirkossa sekä Uffizin ja Pittin palatseissa. Ne ovat mm. Giotton, Brunelleschin, Botticellin ja Michelangelon luomuksia.

Venetsia ja sen laguuni (K/1987)
Venetsia perustettiin 400-luvulla ja se levisi 118 pieneksi saareksi. 900-luvulla siitä kasvoi johtava merivalta. Venetsia on ainutlaatuinen arkkitehtoninen mestariteos ja sen pienimmissäkin rakennuksissa on maailman suurimpien taiteilijoiden, kuten Giorgionen, Titianin, Tintoretton ja Veronesen luomuksia.

Piazza del Duomo Pisassa (K/1987)
Piazza del Duomon suuren aukion monumentit - tuomiokirkko, kastekirkko, kellotorni (Pisan kalteva torni) ja hautausmaa - ovat maailmankuuluja. Nämä neljä keskiajan arkkitehtuurin mestariteosta ovat vaikuttaneet merkittävästi Italian monumenttitaiteeseen 1000–1300-luvulla.

San Gimignanon historiallinen keskusta (K/1990)
San Gimignano delle belle Torri sijaitsee Toscanassa, 56 km Firenzestä etelään. Se oli tärkeä pyhiinvaeltajien etappi Roomaan ja Roomasta vievällä Via Francigenalla. Kaupunkia hallinneet patriisisuvut rakennuttivat vaurautensa ja valtansa symboleiksi n. 72 tornitaloa, joista korkeimmat ulottuivat jopa 50 metriin. Vaikka niistä on säilynyt vain 14, San Gimignano on säilyttänyt feodaalisen ilmapiirin ja ulkoasun. Kaupungissa on myös italialaisen taiteen mestariluomuksia 1300–1400-luvulta.

I Sassi di Materan kaivaukset (K/1993)
Tämä kohde muodostaa maailman ainutlaatuisimman ja eheimmän näytteen Välimeren alueen luolaihmisasutuksesta, joka on sopeutunut täydellisesti ympäröivään maastoon ja ekosysteemiin. Asutukset, joista ensimmäinen syntyi paleoliittisella kaudella, kertovat ihmiskehityksen merkittävistä vaiheista.

Vicenzan kaupunki ja palladianistiset huvilat Venetossa (K/1994/1996)
Suuri arkkitehti Andrea Palladio (1508–1580) ei luonut vain Vicenzan kaupunkimaisemaa, vaan myös ympäri Veneton maaseutua rakennetut aristokraattien kesähuvilat ja talot, joista he hallitsivat tiluksiaan. Palladion suunnittelemat kaupunki- ja maaseuturakennukset vaikuttivat suuresti arkkitehtuurin kehittymiseen.

Sienan historiallinen keskusta (K/1995)
Sienaa voisi sanoa keskiaikaisen kaupungin ruumillistumaksi. Sen asukkaat, jotka kilpailivat kaupunkisuunnittelullaan Firenzen kanssa, tavoittelivat goottilaista ihannetta vuosisatojen ajan säilyttäen Sienan ulkoasun sellaisena kuin se oli 1100–1400-luvulla. Tällöin Duccio, Lorenzettin veljekset ja Simone Martini näyttivät suuntaa Italian ja koko Euroopan taiteelle. Koko Sienan kaupunki, jonka ytimen muodostaa kaupunkisuunnittelun mestariteos Piazza del Campo, rakennettiin ympäristöönsä sulautuvaksi taideteokseksi.

Napolin historiallinen keskusta (K/1995)
Kreikkalaiset uudisasukkaat perustivat Neapoliksen 470 eKr. Siitä ajasta tähän päivään asti kulttuurit, jotka syntyivät yksi toisensa jälkeen Välimeren alueella ja Euroopassa, ovat jättäneet jälkensä Napoliin. Nämä jäljet ovat edelleen nähtävissä muodostaen ainutlaatuisen alueen, jolla sijaitsevat mm. sellaiset kuuluisat monumentit kuin Santa Chiaran kirkko sekä Castel Nuovo.

Teollisuuskaupunki Crespi d’Adda (K/1995)
Crespi d?Adda on ainutlaatuinen esimerkki 1800-luvun ja 1900-luvun alun yhtiökaupungeista. Nämä olivat kyliä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joita valistuneet teollisuusmiehet rakensivat työntekijöiden perustarpeiden tyydyttämiseksi. Crespi d’Adda on säilynyt harvinaisen eheänä ja on osin edelleen teollisuuskäytössä, vaikkakin muuttuvat taloudelliset ja sosiaaliset olot vaarantavat sen säilymisen.

Renessanssikaupunki Ferrara (K/1995)
Ferraran kaupunki kasvoi Po-joen ylittävän kahluupaikan ympärille. Siitä kehittyi intellektualismin ja taiteen keskus, joka houkutti Italian renessanssin suurimpia ajattelijoita 1400–1500-luvulla. Piero della Francesca, Jacopo Bellini ja Mantegna koristelivat Este-suvun tilan palatsit. Humanistinen käsitys ihanteellisesta kaupungista syntyi Ferraran kortteleissa, jotka Biagio Rossetti suunnitteli vuoden 1492 jälkeen uusien perspektiivilakien mukaisesti. Tämä projekti synnytti modernin kaupunkisuunnittelun ja sen kehityksen.

Castel del Monte (K/1996)
Tämän eteläitalialaisen linnan sijainti, pohjapiirroksen matemaattinen ja astronominen tarkkuus sekä täydellinen muoto kertovat siitä kunnianhimosta, joka innoitti keisari Fredrik II:sta, kun hän rakennutti Castel del Monten 1200-luvulla. Se on ainutlaatuinen näyte keskiajan sotilasarkkitehtuurista ja täydellinen yhdistelmä klassista antiikkia, islamilaista itämaisuutta ja Pohjois-Euroopan cistersiläistä gotiikkaa.

Alberobellon trulli-talot (K/1996)
Trullit eli Puglian alueella Etelä-Italiassa sijaitsevat kalkkikiviset asuintalot ovat ainutlaatuisia esimerkkejä rakennustekniikasta, jossa ei käytetä lainkaan laastia. Se on esihistoriallinen tekniikka, joka on tällä alueella yhä käytössä. Alberobellon trullit, joista vanhimmat ovat peräisin 1300-luvun puolivälistä, on rakennettu lähipelloilta kerätyistä kalkkikivilohkareista. Tyypillisesti trullien katot ovat pyramidimäisiä, kupumaisia tai kartiomaisia ja ne on rakennettu olkakivellä tuetuista kalkkikivilaatoista. Maaseututrulleja on rakennettu ympäri Itrian laaksoa, mutta suurin osa niistä on Alberobellon kaupungissa; Montin ja Aja Piccolan kortteleissa on yli 1500 trullia.

Ravennan varhaiskristilliset monumentit ja mosaiikit (K/1996)
Ravenna oli ensin Rooman valtakunnan hallituskaupunkina 400-luvulla ja sitten bysanttilaiskeisarin käskynhaltijan asemapaikkana 700-luvulle saakka. Kaupungissa on ainutlaatuinen kokoelma mosaiikkeja ja varhaiskristillisiä monumentteja. Kaikki kahdeksan rakennusta - Galla Placidian mausoleumi, Oikeauskoisten ja Areiolaisten kastekappelit, San Apollinare Nuovo- ja San Apollinare in Classe -basilikat, arkkipiispan kappeli, Teoderikin mausoleumi sekä San Vitalen kirkko - on rakennettu 400–500-luvulla. Ne ovat taiteellisesti erittäin korkeatasoisia ja niissä sekoittuvat suurenmoisella tavalla kreikkalais-roomalainen perinne, kristittyjen ikonografia sekä itä- ja länsimaiset tyylit.

Pienzan historiallinen keskusta (K/1996)
Tämä toscanalainen kaupunki on ensimmäinen, jossa toteutettiin renessanssiajan kaupunkirakennusta, kun paavi Pius II päätti uudistaa synnyintalonsa. Työhön valittiin arkkitehti Bernardo Rossellino. Hän käytti opettajansa Leone Albertin periaatteita rakentaessaan ainutlaatuisen Pius II aukion, jonka ympärille rakennettiin Piccolominin ja Borgian palatsit sekä katedraali, joka on ulkopuolelta puhtaasti renessanssityylinen, mutta sisältä eteläsaksalaisissa kirkoissa käytetyn myöhäisgoottilaisen tyylin mukainen.

Villa Adriana (K/1999)
Villa Adriana on poikkeuksellinen kokonaisuus klassisia rakennuksia, jotka Rooman keisari Hadrianus rakennutti 100-luvulla jKr. Rakennuskompleksissa näkyvät Egyptin, Kreikan ja Rooman aineellisten kulttuurien parhaat ominaisuudet "ihanteellisen kaupungin" muodossa.

Pyhän Fransiskuksen basilika ja muut fransiskaanikohteet Assisissa (K/2000)
Kukkulalle rakennettu Assisin keskiaikainen kaupunki on pyhän Fransiskuksen, fransiskaaniveljeskunnan perustajan, synnyinpaikka. Sen keskiaikaisen taiteen mestariteokset kuten Pyhän Fransiskuksen basilika ja Cimabuen, Pietro Lorenzetin, Simone Martinin ja Gioton maalaukset ovat tehneet Assisista perustavan lähtökohdan italialaiselle ja eurooppalaiselle taiteelle ja arkkitehtuurille.

Veronan kaupunki (K/2000)
Veronan historiallinen kaupunki perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Se kukoisti etenkin Scaligerin suvun hallitessa 1200- ja 1300-luvuilla ja Venetsian tasavallan osana 1400-luvulta 1700-luvulle. Veronassa on säilynyt merkittävä määrä monumentteja antiikista, keskiajalta ja renessanssista, ja se on erinomainen esimerkki aikansa sotilaallisesta keskuksesta.

Villa d’Este, Tivoli(K/2001)
Villa d’Este, Tivolissa, palatseineen ja puutarhoineen on yksi merkittävimmistä ja monimuotoisimmista Renessanssin ilmentymistä parhaimmillaan. Sen kekseliäs muotokieli ja arkkitehtuuriset elementit puutarhassa (suihkulähteet, kuvioidut altaat, jne.) tekevät siitä ainutlaatuisen esimerkin 1500 – luvun italialaisesta puutarhasta. Villa d’Este yksi ensimmäisistä giardini delle meravaligieista oli varhainen malli eurooppalaiselle puutarhakehitykselle.

Val di Noton kaupungit myöhäisbarokin ajalta (K/2002)
Kaakkois-Sisilian kahdeksan kaupunkia: Caltagirone, Militello Val di Catania, Catania, Modica, Noto, Palazzolo, Ragusa ja Scicli, rakennettiin kaikki uudelleen vuoden 1693 maanjäristyksen jälkeen tuhoutuneiden kaupunkien päälle tai vierelle. Kaupunkien uudelleenrakentaminen on osoitus huomattavasta kollektiivisesta toimenpiteestä, joka toteutettiin menestyksellisesti tinkimättä arkkitehtuurin ja taiteellisten saavutusten korkeasta tasosta. Huolimatta pitäytymisestä ajalle ominaisessa myöhäisbarokin tyylissä, kaupungeissa on nähtävissä myös aiemmasta eroavia kaupunkisuunnitteluun ja urbaaniin rakentamiseen liittyviä ratkaisuja.

ITÄVALTA

Salzburgin kaupungin historiallinen keskus (K/1996)
Salzburg on säilynyt rikkaana kaupunkiyhdyskuntana, mikä kehittyi jo keskiajan ja 1800-luvun välillä, kun kaupunkia hallitsi prinssi-arkkipiispa. Silmäänpistävän kaunis goottilainen taide veti puoleensa käsityöläisiä ja taiteilijoita. Tunnettujen italialaisten arkkitehtien Vincenzo Scamozzin ja Santini Salarin ansiosta Salzburgin keskusta on barokkityylinen. Tämä pohjois- ja etelä-Euroopan kohtauspaikka innoitti myös Wolfgang Amadeus Mozartia.

Schönbrunnin palatsi ja puutarhat (K/1996)
Schönbrunnin palatsi oli 1700-luvulta vuoteen 1918 asti Habsburgien keisarien asuntona. Palatsin, joka on täynnä dekoratiivistä taidetta, rakensivat arkkitehdit Johann Bernhard Fischer von Erlach ja Nicolaus Pacassi. Palatsin puutarhat ovat merkittävä barokki-tyylin kokonaisuus. Scönbrunnin puutarhassa oli maailman ensimmäinen eläintarha vuonna 1752.

Hallstatt-Dachstein Salzkammergutin kulttuurimaisema (K/1997)
Ihmisen toiminta Salzkammergutin suurenmoisessa luonnonmaisemassa juontaa juurensa esihistoriaan: Salzkammergutin suolavarastoja alettiin hyödyntää jo toisella vuosituhannella eKr. Suola loi perustan alueen vauraudelle aina 1900-luvun puoliväliin asti, mikä näkyy Hallstattin kaupungin hienossa arkkitehtuurissa.

Semmeringin rautatie (K/1998)
Semmeringin rautatie rakennettiin 1848–1854, jotta junat voisivat kulkea 41 km matkan korkeiden vuorten yli. Se on yksi maailman mahtavimmista tien- ja vesirakennuksen taidonnäytteistä tältä rautatierakennuksen uraauurtavalta ajalta. Semmeringin tunneleiden, maasiltojen ja muiden rakennelmien korkea laatu on mahdollistanut rautatien käytön yhä edelleenkin. Rautatie ohittaa vaikuttavan vuoristomaiseman, jossa sijaitsee lukuisia upeita virkistyskäytössä olevia rakennuksia. Semmeringin rautatie mahdollisti pääsyn tälle alueelle.

Grazin historiallinen keskusta (K/1999)
Graz on keskieurooppalainen kaupunki, jota leimaa vahvasti Habsburgien vuosisatojen aikainen läsnäolo. Vanhassa kaupungissa sulautuvat harmonisesti yhteen keskiajalta lähtien vaihdelleet arkkitehtuurityylit ja taiteelliset suuntaukset, sekä naapurialueiden kulttuuriset vaikutukset.

Wachaun kulttuurimaisema (K/2000)
Wachaun laakso on silmiähivelevän kaunis kappale Tonavan laaksoa Melkin ja Kremsin välillä. Sen arkkitehtuurissa, kaupunkisuunnittelussa ja maatalouskäytössä, lähinnä viininviljelyssä, ilmenee näkyvässä muodossa ja ehjänä lukuisia jälkiä alueen kehityksestä esihistoriallisista ajoista saakka.

Wienin historiallinen keskusta(K/2001)
Wien kasvoi muinaiskelttiläisistä ja roomalaisista asutuksesta keskiaikaiseksi barokki-kaupungiksi, josta tuli Itävalta-Unkarin pääkaupunki. Sillä oli ratkaisevan tärkeä rooli eurooppalaisen musiikin keskuksena aina wieniläisen klassismin ajasta 1900-luvun alku puolelle. Wienin historiallisen keskustan arkkitehtoninen kokonaisuus muodostuu barokkilinnoista ja – puutarhoista ja 1800-luvun jälkipuoliskon Ringstrasse:sta, joita yhdistää mahtavat rakennuksen, monumentit ja puistot.

ITÄVALTA / UNKARI

Fertö/Neusiendlerseen kulttuurimaisema(K/2001)
Fertö/Neusiedlerin järvialue on ollut eri kulttuurien kohtaamispaikka jo kahdeksan vuosituhatta. Tämä näkyy selvästi vaihtelevasta maastosta, joka on ihmisen toiminnan ja luonnon vuorovaikutuksen muovaamaa. Järveä ympäröivät kylät merkittävine maalais-arkkitehtuureineen ja 1700–1800 luvun paikat lisäävät alueen kulttuurista merkitystä.