SAINT KITTS JA NEVIS

Kansallispuisto ja Brimstone Hillin linnoitus (K/1999)
Brimstone Hillin linnoitus on ainutlaatuinen esimerkki 1600–1700-luvun sotilasarkkitehtuurin yhdistämisestä karibialaiseen rakentamiseen. Erityisen kiinnostavaksi linnoituksen tekee se, että se edustaa yksinomaan brittiläistä tapaa, jonka mukaan puolustus- ja turvapaikkana toimineet linnoitukset rakennettiin huomiota herättävään ympäristöön.

Aachenin tuomiokirkko (K/1978)
Tämän pfalzilaisen kirkon rakentaminen aloitettiin 790-800 Kaarle Suuren toimesta. Ydinosana on kahdeksankulmainen keskuskappeli, johon lisättiin myöhemmin mm. kupoli. Rakentamiseen otettiin mallia alun perin Rooman valtakunnan itäisistä kirkoista, mutta upea kuorihalli lisättiin keskiajalla.

Speyerin tuomiokirkko (K/1981)
Konrad II rakennutti Speyerin tuomiokirkon 1030 ja sitä uudistettiin 1000-luvun lopussa. Kirkko ja sen nelitorninen, kaksikupolinen basilika muodostavat yhden tärkeimmistä Pyhän Rooman valtakunnan romaanisista monumenteista. Itäiset ja läntiset vaikutteet ovat Speyerin tuomiokirkon arkkitehtuurissa täydellisessä tasapainossa keskenään.

Würzburgin linna puutarhoineen ja aukioineen (K/1981)
Tämä 1700-luvulla rakennettu loistelias barokkipalatsi on ympäröivine puutarhoineen yksi Saksan suurimmista ja kauneimmista. Rakentamisesta ja koristelusta vastasi kansainvälinen ryhmä arkkitehtejä, maalaajia (mm. Tiepolo), kuvanveistäjiä ja stukkityöläisiä Balthasar Neumannin johdolla.

Wiesin pyhiinvaelluskirkko (K/1983)
Wiesin valkoinen kirkko rakennettiin 1745–54 arkkitehti Dominikus Zimmermannin suunnittelemana. Tämä kauniissa alppimaisemassa sijaitseva, ihmeellisen hyvin säilynyt kirkko on Baijerin rokokoon mestariteos – ylenpalttinen, värikäs ja iloinen.

Augustusburgin ja Falkenlustin linnat Brühlissa (K/1984)
Kölnin ruhtinaspiispojen asumuksena toiminut loistelias Augustusburgin linna sekä Falkenlustin metsästyslinna sijaitsevat idyllisessä puutarhamaisemassa. Ne ovat ensimmäisiä rokokooarkkitehtuurin edustajia 1700-luvun Saksassa.

Marian katedraali ja Pyhän Mikaelin kirkko Hildesheimissa (K/1985)
Vuosina 1010–1020 rakennetun Mikaelin kirkon pohjakaava on symmetrinen ja siellä on kaksi apsista, jotka edustavat Vanhan Saksin romaanista osmanitaidetta. Kirkon sisätilat – erityisesti puukatto ja maalatut stukkityöt – sekä ovistaan ja pronssipylväästään kuuluisa Marian tuomiokirkko ovat ainutlaatuisia esimerkkejä pyhän Rooman valtakunnan romaanisista kirkoista.

Roomalaiset monumentit, tuomiokirkko ja Liebfrauen-kirkko Trierissä (K/1986)
Mosellejoen varrella sijaitseva Trier oli Rooman siirtokuntana ensimmäisellä vuosisadalla jKr., jonka jälkeen siitä kehittyi kauppakeskus. 200-luvun lopussa Trieristä tuli yksi Tetrarkian pääkaupungeista, ”toinen Rooma”. Monumenttien tiheys ja laatu tekevät Trieristä loistavan todisteen roomalaisesta sivilisaatiosta.

Lyypekin hansakaupunki (K/1987)
Tämä entinen hansaliiton pääkaupunki perustettiin 1100-luvulla ja se kukoisti 1500-luvulle asti Pohjois-Euroopan tärkeimpänä kauppakeskuksena. Lyypekki on yhä tänäkin päivänä erityisesti Pohjoismaiden välisen kaupan keskus. Toisen maailmansodan aiheuttamista vahingoista huolimatta vanhan kaupungin rakenne on säilynyt eheänä, ja siellä on lukuisia pääosin 1400—1500-luvulla rakennettuja ylimysten taloja, monumentteja (kuuluisa Holstentorin tiiliportti), kirkkoja ja suolavarastoja.

Potsdamin ja Berliinin puistot ja palatsit (K/1990/1992)
Potsdamin yhteensä 500 hehtaarin laajuiset puistot sekä vuosina 1730–1916 rakennetut 150 rakennusta muodostavat ainutlaatuisen taiteellisen kokonaisuuden. Se ulottuu Berliini-Zehlendorfin alueelle palatseineen ja puistoineen, jotka reunustavat Havel- ja Glienicke -jokia. Yksi palatseista on Voltairenkin aikoinaan asuttama Sans-Souci, jonka Frederik II rakennutti 1745–1757.

Lorschin luostari ja Altenmünster (K/1991)
Luostari on monumentaalisine sisäänkäynteineen harvinainen arkkitehtoninen näyte karolingiselta kaudelta. Tältä ajalta peräisin olevat veistokset ja maalaukset ovat säilyneet ihmeellisen hyvässä kunnossa.

Rammelsbergin kaivokset ja Goslarin historiallinen kaupunki (K/1992)
Goslarilla oli tärkeä osa hansaliitossa läheisen Rammelsbergin malmivarastojen vuoksi. Goslar oli Pyhän Rooman valtakunnan hallintopaikkana Saksassa 900—1100-luvuilla. Kaupungin keskiaikainen keskus on säilynyt täydellisenä 1400—1800-luvulla rakennettuine taloineen, joita on noin 1 500.

Bambergin kaupunki (K/1993)
Bamberg oli 900-luvulta lähtien tärkeä linkki erityisesti Puolan ja Pommerin slaavien välillä. Kaupungin kulta-aika alkoi 1100-luvulla, jolloin sen arkkitehtuuri vaikutti voimakkaasti Pohjois-Saksassa ja Unkarissa. Bambergissa asui aikoinaan suuria filosofeja, muiden muassa Hegel ja Hoffmann, ja kaupungista tulikin 1700-luvun lopussa valistuksen keskus Etelä-Saksassa.

Maulbronnin luostari (K/1993)
Vuonna 1147 perustettua Maulbronnin sistersiläisluostaria pidetään täydellisimpänä ja parhaiten säilyneenä keskiaikaisena luostarikompleksina Alppien pohjoispuolella. Linnoitettujen muurien ympäröimät päärakennukset on rakennettu 1100—1300-luvulla. Luostarin romaani-goottilaistyylinen kirkko vaikutti voimakkaasti goottilaisen arkkitehtuurin leviämiseen suureen osaan Pohjois- ja Keski-Eurooppaa. Maulbronnin vedenjakelujärjestelmä on ainutlaatuinen taidokkaine viemäriverkostoineen, kastelukanavineen ja säiliöineen.

Quedlinburgin kollegieettikirkko, linna ja vanha kaupunki (K/1994)
Saksi-Anhaltissa sijaitseva Quedlinburg oli Itä-Frankenin valtakunnan pääkaupunki saksilais—osmani -dynastian valtakaudella. Se on ollut vauras kauppakaupunki keskiajalta lähtien. Hyvin säilyneiden puurakenteisten talojen määrä ja laatu tekevät Quedlinburgista ainutlaatuisen näytteen keskiajan Euroopan kaupungeista.

Völklingenin rautaruukki (K/1994)
Rautaruukit, jotka ovat kooltaan kuusi hehtaaria sijaitsevat Völklingenin kaupungin yläpuolella Saarlandissa. Ne ovat ainoat integroidut rautaruukit, jotka rakennettiin ja varustettiin 1800–1900 luvuilla Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, jotka lopettivat tuotannon lähimenneisyydessä ja ovat säilyneet vahingoittumattomina.

Bauhaus ja siihen liittyvät kohteet Weimarissa ja Dessaussa (K/1996)
Saksan arkkitehtuurin, taideteollisuuden ja taidekäsityön instituutti Bauhaus perustettiin Weimariin, mutta siirrettiin myöhemmin Dessauhun. Vuosina 1919–1933 se mullisti renessanssin ajalta perityt arkkitehtoniset ja esteettiset käsitykset ja menetelmät. Instituutin professorien (Walter Gropius tai Hannes Meyer, Laszlo Moholy-Nagy tai Wassily Kandinsky) rakentamat ja koristelemat rakennukset vaikuttivat perustavanlaatuisesti 1900-luvun moderniin arkkitehtuurin.

Kölnin tuomiokirkko (K/1996)
Tämän goottilaisen tyylin mestariteoksen rakentaminen aloitettiin 1248 ja monivaiheinen työ saatiin päätökseen vasta 1880. Seitsemän vuosisadan aikana rakentajia innoittivat yhteinen usko ja ehdoton pitäytyminen alkuperäisissä suunnitelmissa. Kirkon sisätiloja koristavien taiteellisten mestariteosten ja sen luonnollisen arvon lisäksi tämä maailmanperintökohde on todiste eurooppalaisten kristinuskon voimakkuudesta ja kestävyydestä. Kölnin tuomiokirkko vahingoittui toisessa maailmansodassa, mutta se korjattiin myöhemmin täysin entiselleen.

Lutherin muistomerkit Eislebenissä ja Wittenbergissä (K/1996)
Nämä Saksi-Anhaltin osavaltiossa sijaitsevat muistomerkit kertovat Martti Lutherin ja hänen oppilaansa Melanchthonin elämästä. Niihin kuuluvat Melanchthonin talo Wittenbergissä; Eislebenissä sijaitsevat talot, joissa Luther syntyi 1483 ja kuoli 1546; Wittenbergissä sijaitsevat Lutherin huone, kirkko sekä linnakirkko, jossa Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiä 31.10.1517. Teesit käynnistivät reformaation ja samalla uuden kauden maailman uskonnon- ja poliittisessa historiassa.

Vanha Weimar (K/1998)
1800- ja 1900- lukujen vaihteessa pieni saksilainen kaupunki, Weimar, puhkesi kukoistukseensa houkuttaen useita kirjailijoita ja tiedemiehiä, erityisesti Goethen ja Schillerin. Tämä kehityskausi näkyy kaupungin rakennusten korkeassa laadussa ja ympäröivissä puistoissa.

Museumsinsel - Museosaari (K/1999)
Museo sosiaalisena ilmiönä on peräisin valistuksen ajalta 1700-luvulta. Ainutlaatuisen projektin tuloksena Berliinissä sijaitsevan Museosaaren viisi museota rakennettiin 1824-1930. Niissä näkyvät museosuunnittelussa sadan vuoden aikana tapahtuneet muutokset. Jokainen museo on suunniteltu muodostamaan yhtenäisen kokonaisuuden siellä näytteillä olevan taiteen kanssa. Museoiden taidekokoelmat ovat erittäin tärkeitä kertoessaan sivilisaatioiden kehityksestä, ja rakennusten urbaanit ja arkkitehtoniset ominaisuudet korottavat Museosaaren merkitystä edelleen.

Wartburgin linna (K/1999)
Wartburgin linna sulautuu ilmiömäisellä tavalla metsäympäristöönsä ja on monin tavoin "ihanteellinen linna". Vaikka linnassa on joitakin alkuperäisiä osia feodaalikaudelta, sen 1800-luvulla saama ulkoasu kertoo elävästi, millainen se ehkä oli aikoinaan armeijan ja lääninherran käytössä. Wartburgin linna oli aikoinaan Martti Lutherin turvapaikkana ja siellä hän käänsi Uuden testamentin saksaksi.

Dessau-Wörlitzin puutarhavaltakunta (K/2000)
Dessau-Wörlitzin puutarhavaltakunta (Gartenreich) on poikkeuksellinen esimerkki 1700-luvun valistuksen ajan maisemasuunnittelusta. Sen eri tekijät – merkillepantavat rakennukset, englantilaisittain maisemoidut puistot ja puutarhat ja hienovaraisesti muunnellut viljelymaat – palvelevat mallikelpoisesti esteettisiä, koulutuksellisia ja taloudellisia tarkoituksiaan.

Reichenaun luostarisaari (K/2000)
Reichenaun saari Constance-järvellä tarjoaa suojan vuonna 724 perustetun ja aikanaan huomattavan henkisesti, intellektuaalisesti ja taiteellisesti vaikutusvaltaisen benediktiiniläisluostarin jäänteille. 800- ja 1000-luvun välissä rakennetut Pyhän Marian, Pyhän Pietarin, Pyhän Paavalin ja Pyhän Yrjön kirkot tarjoavat yleiskatsauksen varhaiskeskiaikaiseen keskieurooppalaiseen luostariarkkitehtuuriin. Niiden seinämaalaukset todistavat vaikuttavasta taiteellisesta luomistyöstä.

Zollvereinin hiilikaivos ja teollisuusalue Essenissä(K/2001)
Zollvereinin teollinen maisema Nordhein-Westfalenissa muodostuu historiallisesta hiilikaivoksesta ja sen monimuotoisesta yhdyskuntarakenteesta, joka sisältää arkkitehtuuriltaan vertaansa vailla olevia 1900 – luvun rakennuksia. Kokonaisuutena alue on elävä todiste erään merkittävän teollisuuden haaran noususta ja tuhosta viimeisen 150 vuoden aikana.

Stralsundin ja Wismarin historialliset keskustat (K/2002)
Wismarin ja Stralsundin keskiaikaiset kaupungit Itämeren rannikolla Pohjois-Saksassa olivat Hansaliiton keskeisiä kaupan keskuksia 1300- ja 1400-luvuilla. 1600- ja 1700-luvuilla niistä tuli ruotsalaisten hallinnollisia ja puolustuksellisia keskuksia Saksan alueella. Stralsund ja Wismar osallistuivat goottilaisen tiilirakentamisen tyylisuunnan ja tälle ominaisten tekniikoiden kehittymiseen Itämeren alueella. Esimerkkinä jotka havainnollistavat tyylisuunnan kehittymistä usean vuosisadan aikana, ovat lukuisat tiilestä tehdyt tärkeät katedraalit, Stralsundin kaupungintalo ja sarja asumiseen, kaupankäyntiin sekä käsitöiden tekemiseen tarkoitettuja rakennuksia.

Reininlaakson ylempi keskiosa (K/2002)
65km pitkä kaistale Reininlaakson keskiosaa linnoineen, historiallisine kaupunkeineen ja viinitarhoineen havainnollistaa ihmisen pitkäaikaista osallisuutta dramaattisen ja vaihtelevan luonnonmaiseman muokkaamisessa. Laakso on läheisesti kiinnittynyt historiaan ja legendoihin ja jo vuosisatoja maisemalla on ollut voimakas vaikutus kirjailijoihin, taiteilijoihin ja säveltäjiin.

SENEGAL

Gorée-saari (K/1978)
Gorée oli Afrikan rannikon suurin orjakaupan keskus 1400—1800-luvulla. Aluetta hallitsivat peräkkäisessä järjestyksessä portugalilaiset, hollantilaiset, englantilaiset ja ranskalaiset. Synkät orjakortteerit ja orjakauppiaiden elegantit talot luovat jyrkän kontrastin tällä saarella, joka nykypäivänä muistuttaa ihmisen julmuudesta – ja sovinnosta.

Saint-Louisin saari (K/2000)
Ranskalaisten siirtokunnaksi 1600-luvulla perustetusta Saint-Louisista tuli kaupunki 1800-luvun puolivälissä. Se oli Senegalin pääkaupunki vuosina 1872–1957 ja esitti tärkeää kulttuurista ja taloudellista roolia koko Länsi-Afrikassa. Saint-Louisin omalaatuinen kaupunkikuva ja identiteetti juontavat sen sijainnista saarella Senegal-joen suulla, sen säännöllisestä asemakaavasta, satamalaiturien järjestelmästä ja siirtomaa-arkkitehtuurista.

SLOVAKIA

Vlkolinec (K/1993)
Slovakian keskellä sijaitsevan Vlkolinecin 45 hyvin säilynyttä rakennusta kuvaavat mainiosti keskieurooppalaista kylänrakennustyyliä. Alueellaan se on luokkansa parhaimpia kokonaisuuksia perinteisine hirsitaloineen.

Banska Stiavnica (K/1993)
Vuosisatojen aikana kaupungin toimivuutta ovat edistäneet vierailevat tiedemiehet ja edelläkävijät. Keskiaikaisesta kaivoskylästä kasvoi kaupunki renessanssipalatseineen, kirkkoineen ja linnoituksineen. Kaupunkimainen keskus sekoittuu ympäröivään maisemaan, jossa on yhä löydettävissä muinaisten kaivosten jäännöksiä.

Spissky Hrad ja sen kulttuuriset monumentit (K/1993)
Yksi maailman suurimmista 1200- ja 1300- luvun rakennuskokonaisuuksista on säilynyt lähes vahingoittumattomana. Itä-Euroopan poliittiset, uskonnolliset ja sotilaalliset rakennukset kuvastavat romanialaista ja goottilaista rakennustyyliä.

Spissky Hrad kulttuurimonumentteineen (K/1993)
Spissky Hradissa on yksi Itä-Euroopan suurimmista kokoelmista 1200–1300-luvun sotilaallisia, poliittisia ja uskonnollisia rakennuksia. Alueen romaaninen ja goottilainen arkkitehtuuri on säilynyt harvinaisen eheänä.

Bardejovin kaupungin suojelualue (K/2000)
Bardejov on pieni mutta poikkeuksellisen eheä ja hyvinsäilynyt linnoitettu keskiaikainen kaupunki, joka edustaa alueelle aikanaan tyypillistä rakentamista. Muiden hienouksiensa lisäksi se sisältää 1700-luvulla rakennetun synagogan ympärille muodostuneen juutalaiskorttelin.

SLOVENIA

Spissky Hrad ja sen kulttuurimonumentit (K/1993)
Spissky Hrad muodostaa yhden Itä-Euroopan laajimmista kokoelmista 1200—1300-luvun sotilaallisia, poliittisia ja uskonnollisia rakennuksia. Romaaninen ja goottilainen arkkitehtuuri on säilynyt ihmeellisen eheänä.

SRI LANKA

Anuradhapuran pyhä kaupunki (K/1982)
Tämä pyhä kaupunki rakennettiin lähelle ’valaistuksen puuta’. Se oli Buddhan viikunapuu, jonka erään buddhalaisnunnajärjestön perustaja Sanghamitta toi alueelle 200-luvulla eKr. Anuradhapura oli Ceylonin poliittinen ja uskonnollinen pääkaupunki, joka kukoisti 1300 vuotta, kunnes se vallattiin ja hylättiin 993. Rauniot peittyivät tiheään viidakkoon vuosisadoiksi, mutta nyt tämä suurenmoinen kohde palatseineen, luostareineen ja monumentteineen on jälleen nähtävissä.

Polonnaruwan muinainen kaupunki (K/1982)
Polonnaruwasta tuli Sri Lankan pääkaupunki Anuradhapuran tuhouduttua 993. Kohteesta löytyvät brahmalaisten monumenttien lisäksi Parakramabahun 1100-luvulla rakennuttaman upean puutarhakaupungin rauniot.

Sigiriyan muinainen kaupunki (K/1982)
Viidakkoa hallitsevalla ’Leijonan kalliolla’, 370 m korkealla graniittihuipulla, sijaitsevat Kassapa I:n (477-495) rakennuttaman pääkaupungin rauniot. Pylväskäytävät ja jättiläismäisen tiilileijonan suusta nousevat portaikot johdattavat kulkijan kaupunkiin.

Kandyn pyhä kaupunki (K/1988)
Tämä Senkadagalapuran nimellä tunnettu pyhä buddhalaiskaupunki oli Sinhala-kuninkaiden viimeinen pääkaupunki. Kuninkaiden suosio mahdollisti Dinahala-kulttuurin kukoistamisen yli 2500 vuotta, kunnes britit valloittivat Sri Lankan 1815. Kandyssa on myös kuuluisa pyhiinvaelluskohde: temppeli, jossa säilytetään pyhää Buddhan hammasta.

Gallen vanha kaupunki ja linnoitukset (K/1988)
Portugalilaiset perustivat Gallen 1500-luvulla ja sen kehitys saavutti huippunsa 1700-luvulla ennen brittien tuloa. Galle on paras esimerkki linnoituskaupungeista, joita eurooppalaiset rakensivat Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan, ja siitä näkyy eurooppalaisen arkkitehtuurin ja eteläaasialaisen perinteen sekoittuminen.

Dambullan kultainen temppeli (K/1991)
Tämä luolaluostari on ollut Sri Lankan pyhiinvaelluskohde 2200 vuotta. Se koostuu viidestä pyhätöstä ja on suurin ja parhaiten säilynyt luolatemppeliryhmä Sri Lankassa. Yhteensä 2100 m² suuruiset buddhalaiset seinämaalaukset ja 157 patsasta ovat erityisen arvokkaita.

SUOMI

Suomenlinna (K/1991)
Suomenlinna, joka on tärkeä Itämeren alueen valtapolitiikan ja linnoitustaidon muistomerkki, merkittiin Maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Linnoitus rakennettiin Ranskan taloudellisella tuella "Ruotsin linnaksi" Venäjää vastaan. Venäläisaikana sitä varustettiin länttä vastaan. Linnoitus muodosti aikanaan vahvan tukikohdan, jota kutsuttiin jopa Pohjolan Gibraltariksi. Suomen itsenäisyyden myötä Suomenlinnasta tuli vuonna 1918 suomalainen varuskunta. Kansalaissodan jälkeen linnoituksessa toimi vankileiri. Toisen maailmansodan aikana Suomenlinnalla oli vielä tärkeä tehtävä Helsingin ilmapuolustuksessa. Linnoituksen sotilaallinen kausi päättyi vuonna 1973. Sotilastoiminnoista on jäljellä enää Merisotakoulu. Suomenlinnassa on nykyisin yli 800 asukasta ja noin 400 työpaikkaa. Linnoituksesta on tullut yhä tärkeämpi matkailu- ja virkistyskohde. Lähes 200 rakennuksen ja runsaat kuusi kilometriä pitkän linnoitusmuurin kunnossapidosta vastaa opetusministeriön alainen Suomenlinnan hoitokunta. Vuonna 2000 Suomenlinna sai arvostetun Europa Nostra -palkinnon asiantuntevasta ja korkeatasoisesta restaurointityöstä.

Vanha Rauma (K/1991)
Vanha Rauma on tyypillinen pohjoismainen puukaupunki. Se on yhtenäinen kokonaisuus, jonka tunnuspiirteitä ovat eri-ikäiset, yksikerroksiset rakennukset, osin keskiajalta periytyvä katuverkko sekä elinvoimainen kaupunkiyhdyskunta asuntoineen, liikkeineen ja palveluineen. Vanha Rauma merkittiin Maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Vanhan Rauman erityisluonne historiallisena kaupunginosana vakiintui 1900-luvun alussa. Kaupunki laajeni muualle ja Vanha Rauma säästyi uudistuksilta. Vuoden 1981 asemakaavassa vahvistettiin 1960-luvulla alkanut voimakas pyrkimys alueen suojeluun ja turvattiin Vanhan Rauman arvokkaan ympäristön ja rakennuskannan säilyminen. Suurin osa 100–200-vuotiaista puurakennuksista on kunnostettu viimeisten 30 vuoden aikana. Talot on varustettu nykyajan mukavuuksin ja Vanhasta Raumasta on tullut haluttu asuinympäristö. Kiinteistöjen yksityiset omistajat huolehtivat kaupungin viranomaisten ohjauksella rakennusten kunnossapidosta.

Petäjäveden vanha kirkko (K/1994)
Petäjäveden vanha kirkko on pohjoisen puuarkkitehtuurin muistomerkki, joka merkittiin Maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Se edustaa pohjoismaista, luterilaista kirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon pitkää perinnettä. Kirkko on hyvä osoitus siitä, kuinka paikalliset rakennusmestarit omaksuivat Euroopan kirkkoarkkitehtuurin tyylipiirteitä ja sovelsivat niitä taidokkaasti hallitsemaansa hirsisalvostekniikkaan. Päijänteeseen laskevan järvireitin varrella sijaitseva kirkko rakennettiin vuosina 1763 - 1765 rakennusmestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla. Kirkkoon lisättiin 60 vuotta myöhemmin kellotapuli. Kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1879, kun pitäjään valmistui uusi kirkko. Vanhassa kirkossa ei enää pidetty jumalanpalveluksia, mutta sitä ei kuitenkaan purettu. Kirkonkellot jäivät vanhan kirkon tapuliin ja hautausmaa oli edelleen seurakunnan käytössä.Kirkkoa on kunnostettu määrätietoisesti 1920-luvulta lähtien. Kirkkoa käytetään edelleen kesäisin.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (K/1996)
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas ovat ainutlaatuinen ja eheä tehdaskokonaisuus Suomen metsäteollisuuden varhaisvuosilta. Kokonaisuutta täydentävät voimalaitokset ja työväen asunnot. Verla on ollut Maailmanperintöluettelossa vuodesta 1996.Insinööri Hugo Neuman perusti Verlan puuhiomon vuonna 1872. Tehdas paloi neljän vuoden kuluttua sen perustamisesta, mutta toimintaa jatkettiin pian. Uusi puuhiomo ja pahvitehdas tehtiin ensin kokonaan puusta. Pahvikuivaamo tuhoutui tulipalossa vuonna 1892, ja tilalle tehtiin nykyinen nelikerroksinen punatiilinen kuivaamorakennus, jonka suunnitteli viipurilainen arkkitehti Carl Eduard Dippell. Palovaaran vuoksi myös puuhiomo ja pahvitehdas muurattiin punatiilestä vuonna 1895. Tehdas siirtyi Kymin Osakeyhtiölle vuonna 1922. Kesällä 1964 sen toiminta lakkautettiin. Tehdasrakennukset sekä niissä olevat laitteet ja irtaimistot jätettiin koskemattomina paikoilleen. Sata vuotta tehtaan käynnistymisen jälkeen, vuonna 1972, Verla avattiin museona.

Sammallahdenmäki (K/1999)
Lapin kunnassa Ala-Satakunnassa sijaitseva Sammallahdenmäki on ainutlaatuinen muinaisjäännösalue, joka merkittiin Maailmanperintöluetteloon vuonna1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena. Kalliolla noin kilometrin matkalla on pieninä ryhminä yhteensä 33 kivistä koottua hautaröykkiötä. Näyttävässä kokonaisuudessa on erilaisia pronssikauden röykkiötyyppejä: matalia, pyöreitä pikkuröykkiöitä, suuria kekomaisia hiidenkiukaista ja pyöreitä kehäröykkiöitä. Röykkiöalueen länsipuolella pilkottaa ruohottunut Saarnijärvi,joka vielä pronssikaudella oli merenlahti. Sammallahdenmäen röykkiökalmiston tunnetuimmat yksittäiset muinaisjäännökset ovat vallimainen "Huilun pitkä raunio" sekä nelikulmainen "Kirkonlaattia". Pitkä raunio on 24 metriä pitkä ja kahdeksan metriä leveä. Kirkonlaattian kaltaista nelikulmaista latomusta ei tunneta muualta Suomesta ja muoto on poikkeuksellinen koko skandinaavisen pronssikulttuurin alueella. Kiveys on lattiamaisen tasainen, kooltaan noin 19 x 18 metriä.

SURINAM

Paramaribon historiallinen keskikaupunki (K/2002)
Paramaribo on Hollannin entinen siirtomaakaupunki, joka perustettiin trooppisen Etelä-Amerikan rannikolle 1600- ja 1700-luvuilla. Historiallisen keskustan alkuperäinen ja ajalleen hyvin tunnusmerkillinen asemakaava on pysynyt koskemattomana. Keskustan rakennukset havainnollistavat hollantilaisen arkkitehtuurin ja paikallisten perinteisten tekniikoiden ja materiaalien asteittaista yhdistymistä.

SVEITSI

Sankt Gallenin luostari (K/1983)
Tämä kohde on täydellinen esimerkki karolingisesta luostarista. Sankt Gallen rakennettiin uudelleen apotti Gozbertin (816–837) ajalla ja sen barokkityylisestä kirjastosta löytyy kallisarvoisia käsikirjoituksia, mm. pergamenttipaperille piirretty varhaisin tunnettu arkkitehtoninen suunnitelma.

St. Johannin benediktiiniluostari Müstairissa (K/1983)
Müstairin luostari sijaitsee laaksossa keskellä les Grisonsia. Karolingisella kaudella korjatuille kristillisille luostareille ominaiseen tapaan Müstairin luostarin seiniä koristavat maalaukset. Ne ovat Sveitsin upeimmat, maalattu noin vuonna 800. Luostarissa on lisäksi freskoja ja stukkitöitä romaaniselta kaudelta.

Bernin vanha kaupunki (K/1983)
Bern perustettiin 1100-luvulla Aar-joen ympäröimälle kukkulalle ja siitä tuli Sveitsin pääkaupunki 1848. Vanhan kaupungin useilta kausilta peräisin oleviin rakennuksiin kuuluvat mm. 1500-luvulla rakennetut kaarikäytävät ja suihkulähteet. Suurin osa tästä keskiaikaisesta kaupungista korjattiin 1700-luvulla, mutta sen alkuperäinen ulkoasu säilytettiin.

Bellinzonen markkinakaupungin kolme linnaa, puolustusmuuri ja maavallit (K/2000)
Bellinzonen maailmanperintökohde koostuu Castelgranden linnaa ympäröivistä linnoituslaitteista koko Ticino-laaksoa hallitsevalla kivihuipulla. Linnasta vanhaan kaupunkiin kulkevat linnoitetut muurit estävät kulun laakson läpi. Toinen linna kuuluu osana puolustusrakennelmiin; kolmas muista erillään oleva (Sasso Corbaro) rakennettiin eristetylle kallionkielekkeelle kaakkoon muista.

SYYRIA

Damaskoksen muinainen kaupunki (K/1979)
Damaskos perustettiin kolmannella vuosituhannella eKr. ja se on yksi Lähi-idän vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla Damaskos oli kukoistavan käsityöteollisuuden keskus (miekkoja ja pitsiä). Kaupungin eri aikakausilta peräisin olevien monumenttien joukossa on yksi maailman upeimmista moskeijoista, Umajjadesin Suuri moskeija, joka on rakennettu 700-luvulla assyrialaisen pyhätön lähelle.

Bosran muinainen kaupunki (K/1980)
Bosra oli muinoin Roomaan kuuluvan Arabian provinssin pääkaupunki ja tärkeä etappi ikivanhalla karavaanireitillä Mekkaan. Kaupungin paksujen muurien sisäpuolella on säilynyt suurenmoinen roomalainen teatteri 100-luvulta, varhaiskristillisiä raunioita ja useita moskeijoita.

Palmyra (K/1980)
Palmyrassa, keitaalla Syyrian autiomaalla Damaskoksesta koilliseen, sijaitsevat suuren kaupungin monumentaaliset rauniot. Palmyra oli muinaisen maailman tärkeimpiä kulttuurikaupunkeja ja kahden ensimmäisen vuosisadan aikana sitä asuttivat lukuisat eri sivilisaatiot. Näin kaupungin taiteessa ja arkkitehtuurissa yhdistyvät kreikkalais-roomalaiset tekniikat, paikalliset perinteet ja persialaiset vaikutteet.

Muinaiskaupunki Aleppo (K/1986)
Aleppo on ollut lukuisten kauppareittien risteyskohtana toiselta vuosituhannelta eKr. lähtien. Sitä ovat hallinneet heettiläiset, assyrialaiset, arabit, mongolit, mamelukit ja turkkilaiset. 1200-luvulla rakennettu linnoitus, 1100-luvulta peräisin oleva Suuri moskeija ja useat 1600-luvun medersat, palatsit, itämaiset majatalot ja hammamit tekevät kaupungista ainutlaatuisen, eheän kokonaisuuden, joka on nyt uhattuna liikakansoituksen vuoksi.