Psykologia ja ihmisoikeudet

Ihmisenä olemisen perusoikeus on yksittäisen ihmisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaaminen. Psykologiassa käsitellään ihmisen elämään kuuluvia perustoimintoja sekä psyykkiseen kehitykseen ja käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, joista ihmisen persoonallisuus ja itsetunto koostuvat. Ihmisoikeusjulistuksen ymmärtämiseksi voidaan pyskologian tunneilla erityisesti pohtia, mitä seurauksia perustarpeiden tyydyttämisen estyminen voi aiheuttaa ihmisen ja ennen kaikkea lapsen persoonallisuudelle sekä älylliselle, affektiiviselle ja sosiaaliselle kehitykselle.

Lukion psykologian kaikkia sisältöjä voidaan tavalla tai toisella tarkastella myös ihmisoikeuksien näkökulmasta. Todelliset ihmisoikeuksia polkeneet tapauskertomukset joko kirjallisuudesta tai lehdistä voivat olla keskustelun virittäjinä. Ihmisoikeusrikkomuksissa on aina kaksi osapuolta: uhri ja ympäristö. Psykologiassa voi tarkastella tilannetta kummankin osapuolen kannalta. Ihmisoikeusrikkomuksia tarkasteltaessa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi psyykkisten ja fyysisten toimintojen vuorovaikutukseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, ongelma- ja konfliktitilanteiden psykologisiin taustatekijöihin, motivaatioon, tunteisiin ja asenteisiin sekä psyykkisten häiriöiden psykofyysis-sosiaalisiin kytkentöihin.

Lukion OPS:n perusteissa vuodelta 2003 psykologiaa kuvataan seuraavasti:
"Ihmisen toimintaa tutkivana tieteenä psykologia antaa opiskelijalle valmiuksia havainnoida ja ymmärtää monipuolisesti ihmistä ja hänen toimintaansa vaikuttavia tekijöitä."
"Opiskelijaa autetaan oivaltamaan psykologisen tiedon yhteys sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin sekä ymmärtämään psyykkisten, biologisten ja sosiaalisten tekijöiden välistä vuorovaikutusta ja vastavuoroista riippuvuutta."
Lisäksi psykologian opetuksen tavoitteena on, että opiskelija "pystyy soveltamaan tietojaan elämäntilanteidensa ja mahdollisuuksiensa tunnistamiseen, oman psyykkisen kasvunsa ja hyvinvointinsa edistämiseen, opiskeluunsa sekä ajattelunsa, ihmissuhteidensa ja vuorovaikutustaitojensa kehittämiseen",
sekä osaa "kehittää valmiuksiaan sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan, yhteiskunnallisten ja kulttuurillisten muutosten - kuten teknologisen kehityksen - tunnistamiseen ja kohtaamiseen sekä erilaisista kulttuuritaustoista ja yhteiskunnallisista oloista tulevien ihmisten toiminnan ymmärtämiseen".

Takaisin