Hyväksytty YK:n yleiskokouksessa: 16.12.1966
Kansainvälinen voimaantulo: 3.1.1976
Voimaantulo Suomessa: 3.1.1976

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,
katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen muodostavat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustan maailmassa,
tunnustaen, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen synnynnäisestä arvosta,
tunnustaen, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti vapaiden, pelosta ja puutteesta vapautta nauttivien ihmisten ihanne voidaan saavuttaa vain, jos luodaan olosuhteet, joissa jokainen saattaa nauttia taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksistaan sekä kansalaisoikeuksistaan ja poliittisista oikeuksistaan,
katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja velvoittaa valtioita edistämään ihmisoikeuksien ja vapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista,
tietoisina siitä, että jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia toisia ihmisiä ja sitä yhteisöä kohtaan, johon hän kuuluu, ja että hän on velvollinen edistämään ja noudattamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia,
ovat sopineet seuraavista artikloista:

I OSA

1 artikla
1. Kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja pyrkivät vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämiseen.
2. Kansat voivat vapaasti omiin tarkoituksiinsa käyttää luonnonrikkauksiaan ja varojaan, mikäli se ei vahingoita yhteisen edun periaatteeseen perustuvan kansainvälisen taloudellisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeuden velvoituksia. Missään tapauksessa ei kansalta voida riistää sen omia elinehtoja.
3. Kaikkien tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden, mukaan lukien ne valtiot, jotka ovat vastuussa itsemääräämisoikeutta vailla olevien alueiden ja huoltohallintoalueiden hallinnosta, tulee edistää kansojen itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja kunnioittaa tätä oikeutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti.

II OSA

2 artikla
1. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio sitoutuu sekä erikseen että varsinkin talouden ja tekniikan alalla kansainvälisen avun ja yhteistoiminnan kautta täysimääräisesti käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ryhtymään toimenpiteisiin kaikin soveltuvan keinoin ja varsinkin lainsäädäntötoimenpitein tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi asteittain kokonaisuudessaan.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan, että tässä yleissopimuksessa mainittuja oikeuksia käytetään ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa syrjintää.
3. Kehitysmaat voivat ottaen asianmukaisesti huomioon ihmisoikeudet ja kansantaloutensa määrätä, missä laajuudessa ne tulevat takaamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettu taloudelliset oikeudet muukalaisille.

3 artikla
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan miehille ja naisille yhtäläisen oikeuden kaikkien tässä yleissopimuksessa mainittujen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien nauttimiseen.

4 artikla
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että niiden oikeuksien nauttimisen osalta, jotka valtio on tämän yleissopimuksen mukaisesti suonut, valtio voi rajoittaa näitä oikeuksia laissa säädetyllä tavalla ja vain siinä laajuudessa kuin se on sopusoinnussa oikeuksien luonteen kanssa sekä yksinomaan tarkoituksin edistää yleistä hyvinvointia demokraattisessa yhteiskunnassa.

5 artikla
1. Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai suorittaa sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä enemmän kuin yleissopimuksessa on sallittu.
2. Mitään rajoitusta tai poikkeusta ihmisen perusoikeuksista, jotka on tunnustettu tai jotka ovat voimassa jossakin sopimusvaltiossa lain tai muiden säädösten, yleissopimusten tai tavan nojalla, ei saa hyväksyä sillä perusteella, että tämä yleissopimus ei tunnusta tällaisia oikeuksia tai että se tunnustaa ne suppeampina.

III OSA

6 artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat oikeuden työhön, joka käsittää jokaiselle kuuluvan oikeuden hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan tai hyväksymällään työllä ja ne ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän oikeuden turvaamiseksi.
2. Toimenpiteiden, joihin tämän yleissopimuksen sopimusvaltion on ryhdyttävä tämän oikeuden täydelliseksi toteuttamiseksi, tulee sisältää teknistä ja ammatillista ohjausta sekä koulutusohjelmia, suunnitelmia ja menetelmiä vakaan taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen sekä täystyöllisyyden saavuttamiseksi ehdoin, jotka turvaavat yksilön poliittiset ja taloudelliset perusvapaudet.

7 artikla
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata:
a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään:
i) kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja
ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheelleen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
b) turvalliset ja terveelliset työolot;
e) yhtäläinen mahdollisuus jokaiselle tulla ylennetyksi työssään asianomaiseen korkeampaan toimeen ainoastaan palvelusaikaan ja pätevyyteen pohjautuvien perustein;
d) lepo, vapaa aika ja kohtuullinen työajan rajoittaminen sekä kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta lomapäiviltä.

8 artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan:
a) jokaiselle oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä ammattiyhdistykseen valintansa mukaan ainoastaan kyseisen yhdistyksen sääntöjen sitomana taloudellisten ja sosiaalisten etujensa edistämiseksi ja suojelemiseksi. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka on määrätty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien ja vapauden suojelemisen kannalta.
b) ammattiyhdistyksille oikeuden perustaa kansallisia liittoja tai keskusliittoja ja näille oikeuden muodostaa kansainvälisiä ammattiyhdistysjärjestöjä tai liittyä sellaisiin;
c) ammattiyhdistyksille oikeuden toimia vapaasti olematta muiden kuin niiden rajoitusten alaisia, jotka on määrätty lailla tai jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa tai yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien ja vapauden suojelemisen kannalta;
d) lakko oikeuden edellyttäen, että sitä käytetään asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.
2. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin, poliisiin tai valtion hallintoon kuuluville näiden oikeuksien käytön osalta.
3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän yhdistymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.

9 artikla
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan luettuna.

10 artikla
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että:
1. suurin mahdollinen suojelu ja apu on annettava perheelle, joka on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö, varsinkin sen perustamista varten ja niin kauan kuin se on vastuussa vajaavaltaisten lasten huollosta ja kasvatuksesta. Avioliiton on perustuttava avioliittoon aikovien vapaaseen tahtoon;
2. erityistä suojelua on myönnettävä äideille kohtuullisena aikana ennen ja jälkeen lapsen synnytyksen. Tänä aikana työssä käyville äideille olisi myönnettävä paikallinen loma tai loma riittävin sosiaaliturvaeduin;
3. erityisiin suojelu- ja avustustoimenpiteisiin olisi ryhdyttävä kaikkiin lapsiin ja nuoriin henkilöihin nähden ilman syntyperään tai muihin seikkoihin perustuvaa syrjintää. Lapset ja nuoret henkilöt tulisi suojata taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä. Heidän pitämisensä työssä, joka on haitallista heidän moraalilleen tai terveydelleen tahi joka on hengenvaarallista tahi joka saattaa haitata heidän normaalia kehittymistään, olisi lailla määrättävä rangaistavaksi. Valtioiden on myös vahvistettava ikärajat, joita nuorempien lasten ottaminen palvelukseen on kiellettyä ja rangaistavaa.

11 artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tämä oikeus toteutetaan, ja ne tunnustavat tässä yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvan kansainvälisen yhteistoiminnan olennaisen merkityksen.
2. Tunnustaessaan jokaiselle perusoikeuden olla vapaa nälästä tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee yksinään ja kansainvälisen yhteistoiminnan avulla ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, joihin kuuluu konkreettisten ohjelmien laatiminen:
a) parantaakseen ravinnon valmistus , säilytys ja jakelumenetelmiä käyttämällä täysin hyväksi teknistä ja tieteellistä kokemusta, levittämällä tietoja ravintoaineopin periaatteista sekä kehittämällä tai uudistamalla maatalousjärjestelmiä, jotta saavutettaisiin luonnonvarojen mahdollisimman tehokas kehittäminen ja hyväksikäyttö; ja
b) varmistaakseen maailman elintarvikevarastojen tasapuolisen jaon suhteessa tarpeeseen ottaen huomioon sekä elintarvikkeita tuovien että niitä vievien maiden ongelmat.

12 artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin ja mielenterveydestä.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee ryhtyä tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä:
a) kuolleena syntyvien lasten määrän ja lapsikuolleisuuden vähenemisen aikaansaamiseksi sekä lasten terveen kehityksen parantamiseksi;
b) kaiken ympäristö ja teollisuushygienian piiriin kuuluvan parantamiseksi;
c) kulku ja tarttuvien tautien sekä ammattitautien ja muiden tautien estämiseksi, hoitamiseksi ja valvomiseksi;
d) sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelukset sairaustapauksissa,

13 artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden opetuksen saamiseen. Ne ovat yksimielisiä siitä, että opetuksen tarkoituksena on ihmisen persoonallisuuden ja sen arvon tajuamisen täydellinen kehittäminen ja että sen on vahvistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista. Ne ovat niin ikään yhtä mieltä siitä, että opetuksen on tehtävä mahdolliseksi jokaiselle suorittaa hyödyllinen panos vapaassa yhteiskunnassa, edistettävä ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rodullisten, etnisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä edistettävä Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan säilyttämiseksi.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen kannalta:
a) alkeisopetuksen on oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa;
b) se eri muodoissa tapahtuva opetus, tekninen ja ammatillinen mukaan luettuna, jota annetaan alkeisopetuksen jälkeen, on kaikin käytettävissä olevin keinoin tehtävä yleisesti saavutettavaksi ja mahdolliseksi kaikille erityisesti ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus;
c) korkeampi opetus on kaikin asianmukaisin tavoin tehtävä yhtä mahdolliseksi kaikille kyvykkyyden perusteella ja ennen kaikkea ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus;
d) perusopetusta on tuettava ja tehostettava mahdollisuuksien mukaan niiden henkilöiden osalta, jotka eivät ole saaneet tai jotka eivät ole päättäneet koko alkeisopetustaan;
e) on pyrittävä aktiivisesti kehittämään koulujärjestelmää kaikilla tasoilla, on luotava riittävä stipendijärjestelmä, ja opettajakunnan aineellisia oloja on jatkuvasti parannettava.
3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten Viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen.
4. Minkään tässä artiklassa ei ole tulkittava rajoittavan yksityisten tai järjestöjen oikeutta perustaa ja johtaa opetuslaitoksia kuitenkin edellyttäen, että noudatetaan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksessa annetun opetuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäistasoa.

14 artikla
Jokainen yleissopimuksen sopimusvaltio, joka ei voinut tämän yleissopimuksen osapuoleksi tullessaan taata emämaansa alueella tai muilla sen tuomiovallan alaisina olevilla alueilla pakollista ja maksutonta alkeisopetusta, sitoutuu kahden vuoden kuluessa laatimaan ja hyväksymään yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman kaikille pakollisen ja maksuttoman opetuksen periaatteen asteittaiseksi toteuttamiseksi suunnitelmassa määrätyn kohtuullisen ajanjakson kuluessa.

15 artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden:
a) ottaa osaa kulttuurielämään;
b) päästä osalliseksi tieteen kehityksen ja sen soveltamisen eduista;
c) nauttia tieteellisten, kirjallisten tai taiteellisten tuotteittensa henkisille ja aineellisille eduille suodusta suojasta.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden on tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä tieteen ja sivistyksen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen kannalta.
3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan tieteelliselle tutkimukselle ja luovalle toiminnalle välttämätöntä vapautta.
4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat ne edut, jotka koituvat tieteen ja sivistyksen alalla solmittavien kansainvälisten yhteyksien ja kansainvälisen yhteistoiminnan kannustamisesta ja kehittämisestä.

IV OSA

16 artikla
1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat esittämään yleissopimuksen tämän osan mukaisesti kertomuksia suorittamistaan toimenpiteistä ja saavutetusta edistyksestä tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien noudattamisessa.
2. a) Kaikki kertomukset on toimitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka lähettää jäljennökset niistä Talous- ja sosiaalineuvostolle tarkastettavaksi tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
b) Pääsihteeri toimittaa myös erityisjärjestöille jäljennökset niiltä sopimusvaltioilta saamistaan kertomuksista tai joistakin niiden olennaisista osista, jotka samalla ovat myös näiden erityisjärjestöjen jäseniä, sikäli kuin nämä kertomukset tai niiden osat käsittelevät sellaisia kysymyksiä, jotka kuuluvat asianomaisten järjestöjen ratkaistaviin niiden perussääntöjen mukaan.

17 artikla
1. Sopimusvaltioiden tulee tehdä kertomuksensa vaiheittain sen ohjelman mukaisesti, jonka Talous- ja sosiaalineuvosto vahvistaa vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulosta yhteistoiminnassa tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden sekä asianomaisten erityisjärjestöjen kanssa.
2. Kertomuksissa voidaan esittää ne olosuhteet ja vaikeudet, jotka vaikuttavat tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitusten täyttämiseen.
3. Milloin sopimusvaltio on jo aikaisemmin antanut asiaankuuluvia tietoja Yhdistyneille Kansakunnille tai jollekin erityisjärjestölle, ei ole tarpeellista toimittaa uudelleen näitä tietoja, vaan tarkka viittaus täten annettuihin tietoihin on riittävä.

18 artikla
Talous- ja sosiaalineuvosto voi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan sille asettaman vastuun mukaisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien alalla sopia erityisjärjestöjen kanssa siitä, että ne tiedottavat sille tämän yleissopimuksen määräysten noudattamisessa saavutetusta edistyksestä niiltä osin kuin se kuuluu niiden toimintapiiriin. Nämä kertomukset voivat sisältää yksityiskohtaiset tiedot asianomaisten elinten hyväksymistä määräysten noudattamista koskevista päätöksistä ja suosituksista.

19 artikla
Talous- ja sosiaalineuvosto voi toimittaa Ihmisoikeuksien toimikunnalle tutkittavaksi ja yleistä suositusta varten tai tarvittaessa tiedoksi valtioiden tämän yleissopimuksen 16 ja 17 artiklan mukaisesti esittämät ihmisoikeuksia koskevat kertomukset sekä erityisjärjestöjen tämän yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti esittämät ihmisoikeuksia koskevat kertomukset.

20 artikla
Sopimusvaltiot ja asianomaiset erityisjärjestöt voivat toimittaa Talous- ja sosiaalineuvostolle huomautuksensa jokaisesta 19 artiklan mukaisesti annetusta yleisestä suosituksesta tai jokaisesta sellaisen suosituksen mainitsemisesta Ihmisoikeuksien toimikunnan kertomuksessa tai siinä mainitussa asiakirjassa.

21 artikla
Talous- ja sosiaalineuvosto voi aika ajoin toimittaa yleiskokoukselle kertomuksia yleisluontoisine suosituksineen sekä yhteenvedon yleissopimuksen sopimusvaltioilta ja erityisjärjestöiltä saamistaan tiedoista koskien toimenpiteitä, joihin on ryhdytty, ja saavutettua edistystä tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien noudattamisessa.

22 artikla
Talous- ja sosiaalineuvosto voi ilmoittaa muille Yhdistyneiden Kansakuntien elimille, niiden alaelimille sekä teknisestä avusta huolehtiville erityisjärjestöille jokaisesta kysymyksestä, joka tulee ajankohtaiseksi tässä yleissopimuksen osassa tarkoitettujen kertomusten johdosta ja joka saattaa auttaa näitä elimiä päättämään kukin oman toimintansa puitteissa, onko aiheellista ryhtyä kansainvälisiin toimenpiteisiin, jotka ovat omiaan myötävaikuttamaan tämän yleissopimuksen määräysten tehokkaaseen toteuttamiseen.

23 artikla
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että kansainvälinen toiminta tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien saavuttamiseksi käsittää sellaiset keinot kuin yleissopimusten solmimisen, suositusten hyväksymisen, teknisen avun antamisen sekä yhteistoiminnassa asianomaisten hallitusten kanssa neuvottelu- ja tutkimustarkoituksessa järjestettävien alueellisten ja teknisten kokousten pitämisen.

24 artikla
Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava rajoittavan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräyksiä eikä erityisjärjestöjen perussääntöjä, jotka määräävät Yhdistyneiden Kansakuntien ja erityisjärjestöjen vastuun tämän yleissopimuksen käsittelevissä kysymyksissä.

25 artikla
Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava rajoittavan kaikkien kansojen luontaista oikeutta täydellisesti ja rajoituksitta nauttia ja hyödyntää luonnonrikkauksiaan ja voimavarojaan.

V OSA

26 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna jokaisen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltion tai sen erityisjärjestöjen jäsenen, Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön sopimusvaltion ja jokaisen muun valtion allekirjoittamista varten, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut tulemaan tämän yleissopimuksen osapuoleksi.
2. Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
3. Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien niiden valtioiden liittymistä varten, jotka on mainittu tämän artiklan 1 kappaleessa.
4. Liittyminen tapahtuu lähettämällä liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
5. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille jokaisesta ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

27 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kolmaskymmenesviides ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kolmannenkymmenennenviidennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tultua talletetuksi, yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen oman ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamispäivästä.

28 artikla
Tämän yleissopimuksen määräykset ulottuvat koskemaan rajoituksitta ja poikkeuksitta kaikkia liittovaltion osia.

29 artikla
1. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi tehdä muutosehdotuksen ja toimittaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteerin tulee sen jälkeen tiedottaa muutosehdotuksesta yleissopimuksen sopimusvaltioille ja pyytää, että nämä ilmoittaisivat hänelle, suosittelevatko ne sopimusvaltioiden konferenssin koolle kutsumista käsittelemään ehdotusta ja äänestämään siitä. Siinä tapauksessa, että ainakin kolmannes valtioista puoltaa tällaista konferenssia, pääsihteerin tulee kutsua koolle konferenssi Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksen alaisena. Jokainen konferenssissa läsnä olevien ja äänestävien valtioiden enemmistön hyväksymä muutos on alistettava Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.
2. Tällaiset muutokset tulevat voimaan sitten kun yleiskokous on antanut niille hyväksymisensä ja kun yleissopimuksen osapuolilla olevat valtiot ovat kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksyneet ne kukin omien perustuslaillisten määräystensä mukaisesti.
3. Tällaisten muutosten tullessa voimaan ne sitovat ainoastaan niitä osapuolia, jotka ovat hyväksyneet ne. Muut osapuolet ovat vielä yleissopimuksen ja jokaisen aiemman niiden hyväksymän muutoksen määräysten sitomia.

30 artikla
Lukuun ottamatta tämän yleissopimuksen 26 artiklan 5 kappaleen mukaisesti tehtäviä ilmoituksia pääsihteeri tiedottaa kaikille saman artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille valtioille seuraavat seikat:
a) 26 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit sekä liittymiset;
b) tämän yleissopimuksen 27 artiklan mukainen voimaantulopäivä sekä 29 artiklan mukainen muutosten voimaantulopäivä.

31 artikla
1. Tämä yleissopimus, jonka englannin- , espanjan- , kiinan- , ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille tämän yleissopimuksen 26 artiklassa tarkoitetuille valtioille.