Kartanon arkea

Kartanon arki oli työntäyteistä. Monet kotitaloustyöt veivät aikaa, koska esimerkiksi keittiöiden koneistus oli alkeellista eikä pyykinpesuun tai sen jälkikäsittelyyn ollut monia laitteita. Raskaat kotityöt tekivät kartanoissa palkolliset, piiat ja keittäjättäret. Herrasväki, varsinkin talon rouva, saattoi keskittyä joutenoloon. Kartanonherran mahtavuutta mitattiin sillä, kuinka jouten talon rouva sai olla. Eli mitä mahtavampi herra, sitä enemmän talossa oli palvelusväkeä.

Jo ennen kukonlaulua kokoontuivat alustalaiset kartanon keittiöön aamupalalle, leivänkannikka ja jotain juotavaa, yleensä kahvia, solahtivat sukkelaan kurkusta alas ja sitten jo kiiruhdettiin töihin. Keittiöpiiat olivat viritelleet tulet lieteen jo varhain ja keittäneet kahvit. Keittiössä aamiainen valmistettiin kahdeksaksi. Piiat ja rengit kokoontuivat keittiönpöydän ääreen syömään suolasilakoita ja perunaa sekä kirnupiimää.

Kartanon saliin oli aamiaiselle kokoontunut koko perhe. Aamiainen tarjottiin kahdeksalta ja vaikka palvelusväki oli jo aikoja sitten herännyt ja rientänyt töihinsä, eivät perheen lapset olleet vielä silloin olleet hereillä. Karlille ja Fredrikalle aamiainen oli päivän ensimmäinen ateria. Rouva von Edelmann oli nauttinut aamulla vain kupin teetä vanhanrouvan seuraksi, mutta herra oli syönyt vähän tuhdimmin kinkkua ja piirakkaa sekä riisipuuroa ennen kuin oli syventynyt kartanon tilikirjojen ääreen. Syksyinen päivä oli jo pitkällä ja monta asiaa oli ehditty hoitaa.

Aamiaisen jälkeen rouva von Edelmann tarkasti liinavaatevarastoja Anna-mamsellin kanssa. Syksyn suurpyykki oli juuri pesty, koska järvi jäätyisi pian ja pyykinpesu olisi paljon vaivalloisempaa kuin kesällä. Pöytäliinojen kunto todettiin osittain huonoksi ja päätettiin kysyä kartanon torpassa asuvalta torpparin vaimolta, kutoisiko hän jouluksi uusia pellavia. Myös pellavaisia pyyheliinoja tarvittiin lisää ja koska talossa oli pellavia omasta takaa, päätettiin laitta piikatytöt töihin pellavan loukutukseen, jotta saataisiin lankaa.

Herra von Edelmannilla oli tapaaminen pehtoorin kanssa. Herrat keskustelivat satokauden tuloksista ja miettivät parannuksia seuraavaa kevättä ajatellen. Tila oli saatava tuottamaan, ettei tarvitsisi metsiä lähteä hakkaamaan. Metsien tilanteesta miehet myös puhelivat ja päättivät ennen metsästyskautta käydä vielä tekemässä tarkastuskierrokset tilan mailla ja metsissä.

Lapset olivat poikkeuksellisesti jääneet kotiin viikonloppuna lomalla kotona oltuaan. Liikkeellä oli kurkkukipua ja pahaa yskäntautia ja rouva von Edelmann oli vaatinut lapsia jäämään kotiin varmuuden vuoksi. Lapset ahersivat koulukirjojensa ja tehtäviensä parissa. Aamiaisen jälkeen Fredrika harjoitteli isoäitinsä ohjauksessa pianonsoittoa. Sivistyneen kartanontyttären tehtävähän oli viihdyttää kartanon vieraita juhlien aikaan pianonsoitolla. Karl syventyi lukemaan sotahistoriaa, sillä upseerin ura kiinnosti häntä kovin.

Keittiössä valmisteltiin päivällistä, joka tarjottiin kello kahden aikaan iltapäivällä. Keittiöpiiat Stiina ja Maija olivat keittäneet tuntitolkulla naudan kieltä ja viimeistelivät sen höysteeksi piparjuurikastiketta. Ruoka oli kartanonherran suosikki ja siksi kartanon keittäjätär oli erityisen tarkka kastikkeen mausta. Lisänä tarjottiin keitinperunoita ja lanttulaatikkoa. Jälkiruoaksi oli tarjolla puolukoista keitettyä kiisseliä paksun kerman kera.

Mamselli ohjasi osan piioista pyykin pariin silittämään ja mankeloimaan puhtoisia pellavia. Silitysrauta kuumennettiin puulieden reunalla. Keittiössä riitti touhua. Välillä piiat puikahtivat ruokavarastoon, fatabuuriin, sekä maakellariin hakemaan jauhoja tai perunoita, sillä keittiössä ei ollut juurikaan säilytystiloja, ei varsinkaan kylmäsäilytykseen. Kun herrasväki oli ruokaillut sai palvelusväki syödä aterian rippeet ilta-ateriallaan. Ilta-ateriakseen herrasväki nautti kevyempiä ruokia kuin päivällisellä, mutta silti keittiössä riitti touhua aina iltakahdeksaan, jonka jälkeen palvelusväki sai rauhoittua levolle.
 

Kinkerit kartanossa

Kartanon elämää värittivät monet juhlat aina nimipäivien vietosta lähtien. Vaikka kartanoissa muuten oli erityisen tarkkaa erottautua säädyllisesti, saatettiin siellä joskus unohtaa nämä rajat. Esimerkkinä tästä Sysmän Hovilan kartanon kinkerijuhlat, jotka kartanon isäntä järjesti torppareille. Juhlien järjestäminen oli isännän tapa kiittää onnistuneesta vuodesta ja siitä, että torpparit olivat olleet ahkeria ja kuuliaisia häntä kohtaan. Myös torpparit saivat kinkerijuhlilla mahdollisuuden kiittää isäntää eri tavoin – ovathan se saaneet isännältä töitä ja kodin perheelleen. Yksi tapa kiittää oli tuoda isännälle kinkerituomisina ruisleipä. Jokainen torppari halusi kiittää parhaiten, joten torpparien emännät kilpailivat siitä, kenellä on maukkain ja kookkain leipä. Nykyajan kinkerijuhlat ovat kuin joulun alla yritysten pikkujoulut, jolloin vanha vuosi kootaan yhteen, kiitetään yhteistyöstä ja katsotaan toiveikkaasti tulevaan.

Juhlat kartanossa

Oli heleä syyskesän päivä. Rouva von Edelmann kutsui Anna-mamsellia puheilleen. Oli aika aloittaa juhlapäivällisten suunnittelu. Lapset lähtisivät pian kaupunkiin kouluun ja kartano hiljenisi. Kesän loppumista oli tapana juhlistaa kutsumalla läheisimmät sukulaiset aterialle.

Mamselli Anna kiiruhti saliin. Hän oli jo tarkistanut varastot, jotta olisi selvillä, mitä ruoka-aineita tarvitsisi hankkia kaupungista. Myös iso valkopyykki oli pesty edellisenä viikonloppuna ja pöytäliinat ja muut tykötarpeet odottivat silitettyinä vieraita. Mamselli huolehti siitä, että kartanossa arki ja juhlat sujuivat mallikkaasti. Hän vastasi taloudenpidosta yhdessä rouvan kanssa.

Kartanon lapset Karl ja Fredrika valmistautuivat huoneissaan tulevaan kouluvuoteen lukemalla kirjoja. Karl oli kuudentoista ja jo kokenut koulunkäyjä. Hänestä kasvatettiin upseeria, kuten isästäänkin, olihan hän perivä kartanon. Lasten vanhemmat olivat edistyksellisiä, koska myös pieni Fredrika oli laskettu kaupunkiin tyttökouluun. Fredrika oli kolmetoistavuotias ja lähtisi nyt ensimmäistä kertaa uuteen kouluun. Tähän saakka hänellä oli ollut kotiopettaja kartanossa. Lapset asuivat kortteeria tätiensä luona ja nämä tädit oli myös kutsuttu kartanoon juhlapäivällisille. Tädit, Hedda Nora ja Kristina von Edelmann, olivat hauskoja maailmanmatkaajia ja viihdyttivät ihmisiä värikkäillä tarinoillaan. Karl ja Fredrika suorastaan jo odottivat syksyisiä teehetkiä ja tätien kertomuksia.

Herra von Edelmann, upseeri, oli vanhaa aatelissukua. Hän oli rakennuttanut kartanon ennen lastensa syntymää. Hän ei enää palvellut kuninkaan joukoissa, vaan vastasi kartanon toiminnasta. Palvelusväen ohjaamisessa oli täysi työ. Ja pojastahan kasvatettiin miestä kuninkaan joukkoihin, joten herra katsoi tehtävänsä kuninkaalle suoritetuksi. Herra Karl Fredrik von Edelmann harrasti metsästystä, kirjallisuutta sekä musiikkia. Myös lapsensa hän oli kasvattanut arvostamaan kulttuuria.

Rouva von Edelmann, Emilié, oli sukujuuriltaan Ranskan hovista lähtöisin. Hänen isänsä omisti kartanon lähipitäjässä. Emilié oli kuitenkin aina asunut Suomessa, mutta hän oli hyvin lahjakas kielissä ja oli nuorena jonkun verran matkustellut. Lapset olivat hänelle kaikki kaikessa ja hän halusi, että he saivat parhaan mahdollisen koulutuksen. Hän oli hieman joutunut taivuttelemaan herra von Edelmannia, jotta hän suostui lähettämään myös tyttärensä kouluun Hämeenlinnaan.

Kartanossa asui myös vanharouva von Edelmann. Hän oli jo melko iäkäs, eikä halunnut osallistua taloudenpitoon millään tavalla. Päivänsä hän kulutti lukemalla ja soittamalla pianoa. Hän oli opettanut myös talon lapset soittamaan. Vanharouva, Hedvig von Edelmann, matkusti usein kaupunkiin tyttäriensä luo ja samalla toi terveisiä kartanon lasten koulumenestyksestä heidän vanhemmilleen. Olipa vanharouva muutaman kerran ollut tyttäriensä mukana matkoilla.

Juhlapäivällisille kutsuttiin lähistöllä asuvat sukulaiset, von Edelmanneja hekin. Kysymyksessä oli kartanon isännän serkku, upseeri Oscar von Edelmann, hänen vaimonsa Christina sekä lapset Charlotta, 14, ja Louisa,15. Perhe asui vanhassa kartanossa ja myös heidän tyttärensä kävivät koulua Hämeenlinnassa, jossa perheellä oli kaupunkiasunto. Kesän loppuminen tarkoitti koko perheelle muuttoa kaupunkiin.

Kartanon palveluksessa olivat mm. rengit Johannes ja Antti. Johannes oli vastuussa talon hevosista ja kuljetuksista, kun taas Antti johti pehtoorin eli voudin alaisena viljelysten hoitoa. Molemmat olivat palvelleet kartanossa kauan ja olivat isännän erityisessä suosiossa. Juhlapäivälliselle palvelusväki ei tietenkään päässyt, mutta sai nauttia rääppiäisiä köökin puolella.

Piioista Helmi ja Stiina olivat mamsellin erityisessä suosiossa. He saivat kunniatehtävän tarjoilla päivällisillä ja osallistua muutenkin valmisteluihin. Pöydän kattaminen alkaen hopeoiden kiillottamisesta toi mukavaa vaihtelua arkiseen ahertamiseen. Helmi asui vanhempiensa kanssa kartanon mailla torpassa, mutta Stiina oli matkustanut kartanoon kaukaa Savosta. Molemmat tytöt olivat kuudentoista.

Rouva ja mamselli suunnittelivat juhla-aterian, jonka raaka-aineista suurin osa saatiin omasta puutarhasta. Kaupungista ei tällä kertaa tarvittu mitään, sillä varastoja oli täydennetty edellisellä matkalla, jonka rouva ja mamselli olivat yhdessä tehneet. Kun juhlailta koitti, olivat ruoat jo valmiina ja isäntäväki valmistautui vastaanottamaan vieraita. Rouvat ja Fredrika olivat pukeutuneet silkkisiin pitkiin mekkoihinsa ja herra Edelmann sekä Karl olivat puku päällä. Vieraat saapuivat täsmällisesti ja ruokailu saattoi alkaa. Juhlapäivällinen eteni rauhallisesti ja piiat tarjoilivat sujuvasti. Pöytähopeat ja kristallit kiilsivät. Pöytään oli katettu talon vaakunalla koristettu posliiniastiasto. Keskustelu pöydässä oli hillittyä ja sivistynyttä. Ruisleipä syötiin haarukalla leipälautaselta – käytössääntöjen mukaan siihen ei saanut koskea sormin, saati että sitä oli saanut haukata! Keittoa ei ryystetty, vaan se kumottiin lusikan reunalta suuhun kevyesti. Kastiketta ja perunoita ei sotkettu pöperöksi, vaan ruokalajit pisteltiin poskeen haarukalla – veistähän ei saanut suuhun viedä.

Ruokailun jälkeen siirryttiin saliin, jossa Fredrika viihdytti vieraita pianonsoitolla. Miehet siirtyivät kirjastoon keskustelemaan ja naiset puolestaan viihtyivät salissa. Myöhemmin tanssahdeltiin pianomusiikin tahdissa ja nautittiin vielä kahvia ja leivoksia sekä pikkuleipiä.