KASVIT - elävää kulttuuriamme

TIEDON LÄHTEEKSI
Takaisin artikkeleihin

Inari Grönholm

Kukkia kuvataideluokassa isovanhempien ajoista nykypäivään

Kuvataideopetuksen tavoitteet ja sisällöt ovat kansakoulun alkutaipaleilta, 1860-luvulta lähtien saaneet uusia ulottuvuuksia kasvatuskäsitysten ja yhteiskunnan vaatimusten muuttuessa. Oppiaineen nimikekin on muuttunut piirustuksesta kuvaamataidoksi ja 1998 koululaissa kuvataiteeksi. Mutta kasvit, kukat ja puut ovat säilyneet luokkahuoneessa työskentelyn kohteina. Niitä on havainnoitu ja tutkittu ja ne ovat olleet mielikuvituksen lähteinä niin taiteellisessa vapaassa ilmaisussa kuin suunniteltaessa muotoilu- ja käsityötuotteita.

Kansakoulun alkuaikoina pitkälle 1900-luvun puoliväliin Suomi oli maatalousyhteiskunta. Tästä syystä pidettiin tärkeänä, että lapset jo varhain tutkivat oman ympäristönsä kasvillisuutta. Uno Cygneus toikin koulujen pihoille hyötykasvipuutarhat. Lapset osallistuivat kasvimaiden hoitoon ja näin saattoivat seurata kasvun ihmettä ympäri vuoden. Kasvien tutkiminen kuvataiteen keinoin oli Cygnaeuksen mielestä tärkeää hyötynäkökohtien lisäksi myös taiteen omien tavoitteiden takia. Hän korosti taiteen merkitystä lapsen persoonallisuuden tasapainoisessa kasvussa ja kauneuden tajun kehittymisessä. Hänen mukaansa kasvien käyttö taidekasvatuksessa oli aikanaan yksi opetuksen uusista suuntauksista ja Cygnaeuksen hahmottelemassa kansakoulussa piirustuksella, käsityöllä ja muotoilulla oli vankka sija. Miksi kukkia, hedelmiä ja puita piirretään ja maalataan kuvataideluokassa yhä, vaikka Cygnaeuksen ajoista on jo 150 vuotta Kasveja piirrettäessä opitaan tekemään tarkkoja havaintoja, tutkimaan kokonaisuutta ja sen osia, kuten värejä, valoja ja varjoja, kiiltoa kukan terälehdessä tai hedelmän pinnassa. Työskentelyssä harjaantuu silmän ja käden yhteistyö. Tärkeää on myös tavoittaa kuvattavan kohteen olemus. Kasvimaailma on usein maalareiden työskentelyn lähteenä. Muoto- ja värihavainnot saattavat työskentelyprosessin aikana yksinkertaistua abstraktiksi ilmaisuksi geometrisiksi kuvioiksi tai räiskyviksi väripinnoiksi. Muotoilu- ja käsityökasvatuksessa koristemallien lähtökohtana ovat usein kasvit, joita tutkitaan piirtämällä ja maalaamalla. Oppilas ohjataan tavoittelemaan kasvin olemusta, sen kasvurytmiä, muoto- ja värimaailmaa ja kehittelemään aihettaan kuhunkin käyttötarkoitukseen sopivaksi. Tuloksena voi olla selkeitä geometrisiä kuvioita tai rikasta, polveilevaa ornamentiikkaa. Erityisesti tekstiilitaiteilijamme ovat saaneet omiin ryijyihinsä ja kuvakudoksiinsa vaikutteita luonnon eri vuodenaikojen väreistä. Oppilaiden kanssa voi myös seurata värien vaihtumista valokuvaamalla, maalaamalla ja muistiinpanoja kirjoittamalla. Tätä aineistoa tulee käyttää oman työskentelyn virikkeenä.

Kukkien, puiden ja hedelmien historiaa piirustuksen ja käsityön opetuksessa Suomen vanhimmassa seminaarissa Jyväskylässä pidettiin tärkeänä harjoitella piirtämistä eläviä kasveja havainnoimalla ja elävien kasvien piirtämistä varten Heinolan seminaariin hankittiin vuonna 1899 35 markalla lasijalkoja. Myöhemmin ostettiin papiermachésta valmistettuja hedelmiä, koska aidot hedelmät kuivuivat työskentelyn aikana ja muuttivat muotoaan ja usein myös pilaantuivat. Kolmiulotteisten mallien lisäksi käytettiin piirustustunneilla 1900-luvun alkuvuosista lähtien aina 1950-luvulle Otavan ja myöhemmin Valistuksen painamia kukkatauluja. Erityisen kauniita olivat Ebba Masalinin (1873-1942) mustalle pohjalle maalaamat kasvitaulut. Prässättyjä lehtiä ja kukkia käytettiin myös malleina. Kouluissahan oli tapana kerätä kasveja kansioihin aina 1960-luvun lopulle asti. Kasvien keruun on korvannut esimerkiksi Steiner-pedagogiikkaa toteuttavissa kouluissa yhden kasvin kasvuprosessin seuraaminen koko kesän ajan. Oppilaat piirtävät ja maalaavat vihkoihin kasvin kehityksen, elinkaaren ja kirjoittavat muistiin havaintojaan. Piirustuksen opettaja Rauha Sauramo Oksanen suosittelee opaskirjassaan 1920-luvun alussa juuri tuoreiden kasviksien käyttöä malleina jos suinkin on mahdollista. Piirtäminen luonnossa, puiden ja kukkien tutkiminen, on Sauramo Oksasen mukaan erityisen suositeltavaa. Jos käytetään prässättyjä kasveja, ovat hänen mukaansa parhaita kosteikkojen kasvit, koska ne säilyttävät hyvin värinsä. Maamme vanhimmassa opettajien ammattilehdessä Styluksessa piirustuksen opettaja Hilkka Finne kirjoittaa 1916, että piirustuksen aiheet tulisi valita vuodenaikojen mukaan, koska se on ainoa tapa yhdistää työskentely todelliseen elämään ja ympäröivään luontoon. Taidekasvatuksessa lapsen ja nuorten oman elämänpiirin aiheet tulivat tuolloin muutoinkin keskeisiksi. Jo varsin varhain 1911 suomeksikin käännetyssä kirjassaan The new Trends in Teaching of Drawing, Friz Kuhlman ehdottaa, että kuvataideluokkien yhteyteen rakennetaan lasiveranta kukkien kasvatusta varten. Kajaanin normaalikoulussa on viherhuone ja erityisen ilahduttavaa on, että niitä on rakennettu myös moniin uusiin koulurakennuksiin opetuksen elävöittämiseksi.

Kirjallisuutta

Gullstén 1992 The Plant Motif in Teaching Drawing at the Beginning of the 20th Century, teoksesta Images in Time. Toim. Laukka, Lähteenmäki ja Pohjakallio. Published by the Faculty of Art Education, University of Industrial Arts, Helsinki.

Pohjakallio 1992. From teaching Drawing to Art Education teoksesta Images in Time. Toim.Laukka, Lähteenmäki ja Pohjakallio. Published by the Faculty of Art Education, University of Industrial Arts, Helsinki.

Mäkelä Piirustuksenopetus Heinolan Seminaarissa vuosina 1899-1945, Havaintopedagogiikasta tyyppipiirustukseen. Opetusalan koulutuskeskus, Heinola.

Alkuun