|
| AIKAJANA | |
On leppeä suvipäivä saaristossa: auringon säteet leikkivät laineilla, luonto on kirkkaan auringonvalon kyllästämä ja kauempana saaret peittyvät autereeseen. Vaaleansinisellä taivaalla näkyy vain muutama hassu pilvenhattara. Tämän rauhallisen kesämaiseman poikki liukuu yllättäen kuin tumman pilven varjona vene, jossa surupukuinen perhe kuljettaa lapsen ruumisarkkua hautausmaalle. Heidän ilmeensä ovat vakavat ja surulliset ja huomio kiinnittyy etenkin arkun vieressä istuvan pienen tytön mietteliääseen olemukseen - onhan hän menettänyt juuri lähes itsensä ikäisen veljen tai sisaren. Tytön elämä jatkuu edelleen, mutta aivan yhtä hyvin hän voisi olla tuossa arkussa sisarensa sijasta! Kesän kaunein hetki todistaa pienen murhenäytelmän, joka surusta huolimatta kertoo myös elämän jatkumisesta ja kohtalon hyväksymisestä. |
