|
| AIKAJANA | |
Toipilas Toipilas-maalauksen on sanottu olevan piilokuva Schjerfbeckistä itsestään - erilaisista vastoinkäymisistä ja pettymyksistä toipuvan taiteilijan omakuva. Teosta maalatessaan Schjerfbeckillä oli juuri takanaan purkautunut kihlaus, mihin oli vaikuttanut voimakkaasti hänen lapsena tapaturmaisesti saamansa lonkkavamma. Taiteilija purki suruaan työhön, ja tuloksena oli lapsikuvaus, joka kuvaa herkästi hiljaa viriävää toiveikkuutta ja uskoa uuteen elämään. Kuvassa pieni tyttö on ylittänyt sairauden pahimman vaiheen ja päässyt istumaan vuoteestaan pöydän ääreen tyynyllä pehmustettuun tuoliin. Kädessään hän pitää hennon vihreitä lehtiä versovaa oksaa, jonka voi ymmärtää vertauskuvaksi uuden elämän alkamisesta ja sairauden voittamisesta. Hän katselee oksaa haaveellinen hymy huulillaan - kaikki voi vielä muuttua hyväksi. Pimeän talven jälkeen tulee valoa tulviva kevät. Kun Schjerfbeck joutui lapsena vuoteenomaksi lonkkamurtuman vuoksi, hänen suuri huvinsa oli katsella ikkunalla olevia kukkia, jotka tuntuivat muuten niukasti kalustetussa sairashuoneessa suurelta ihmeeltä. Myös Toipilaassa huoneen sisustus on koruton, ja ainoan mielenkiinnon kohteen tytölle tarjoaa pieni oksa, joka kertoo kuitenkin omaa tarinaansa elämän ihmeellisyydestä. |
