|
| AIKAJANA | |
Isän kuolema Juho Rissasen lapsuuden raskaimpia muistoja oli hänen isänsä kuolema: hän nukahti talvimarkkinoilta palatessaan juovuspäissään järven jäälle ja paleltui kuoliaaksi, vielä melko lähellä kotiaan. Kuoleman läsnäolo oli kouriintuntuvaa Rissasten perheessä muutenkin - Juhon viidestä sisaruksesta hänen lisäkseen vain yksi saavutti aikuisiän. Kuolema oli köyhien luona liiankin tuttu vieras, ja tarttui hanakasti etenkin lapsiin ja sairaisiin. Isän kuolemaa kuvaavan teoksen Rissanen suunnitteli ensin kolmiosaiseksi niin, että siitä olisi muodostunut kuvallinen tarina onnettomuuden ympärille. Sen ensimmäinen kuva aloitti kertomuksen: ruumis löydetään valkenevassa aamussa hangelta viinapullo kädessään. Keskikuvassa ruumista kannetaan paareilla kotiin ja viimeisessä kohtauksessa kuvattiin hautajaisia. Sarja jäi kuitenkin toteuttamatta kokonaisena, ja sen eri osat hajaantuivat omiksi, itsenäisiksi teoksiksi. Kuvakertomuksen alku, Isän kuolema -teos, on valoisuudestaan ja kirkkaista väreistään huolimatta synkkä työ. Kirkkaana nouseva päivä paljastaa yön murheellisen tapahtuman ja aamun kanssa valkenevan karmean totuuden. Luonnon kylmyys, kovat lumihanget ja kirkuvan keltaisena kumottava pakkastaivas tuntuvat jähmettävän koko maailman kylmän kuoleman alle. Isän tapaturmainen kuolema on Rissasen perheelle kova isku ja se tietää jo perheelle lisää koettelemuksia - keskiosassa kuvattua ruumiin kotiinkantoa seuraavat kyläläisten päivittely ja uteliaat, ehkäpä ivallisetkin katseet. |
