|
| AIKAJANA | |
Sokea Rissasen nuoruuden pääteokset syntyivät pienessä Savonkylässä, jonka asukkaat toimineen ja tarinoineen kiinnostivat taiteilijaa. Kyläläisten saaminen malleiksi ei kuitenkaan ollut aina kovin helppoa. Pelättiin jopa, että suostuminen kuvattavaksi houkuttelisi paikalle pahoja henkiä. Niin ikään suhtautuminen valmiisiin kuviin oli vaihtelevaa. Yksi ehdoton suosikki savonkyläläisillä kuitenkin oli: Iivolan mummona tunnetun Heta Kauppisen muotokuva, jossa mummo oli esitetty niin itsensä näköisenä, että vielä vuosikymmenten jälkeen se välitti tuoreen ja elävän kuvan mummosta jokapäiväisellä kävelymatkallaan. "Siinähän se on Iivolan mummo ilmielävänä", huudahti eräs kyläläinen nähtyään taulun myöhemmin Ateneumin taidemuseon seinälle ripustettuna. Iivolan mummo oli maalaushetkellä 94 vuotta, ja hän eli kaiken kaikkiaan 103 vuotiaaksi, mistä ajasta 50 vuotta sokeana. Hän tunsi hyvin lähiympäristönsä maastot ja liikkui sokeudestaan huolimatta ketterästi kylän raiteilla. Mummo oli myös ahkera kehrääjä, ja rukki oli hänelle kuin ystävä, jonka äärellä mummo sepitteli runoja ja tarinoita. Sokea-teoksessa mummo on jokapäiväisellä matkallaan kaivolle vettä hakemaan. Hän etenee kolean oloisessa, mutta kirkkaassa kevätsäässä verkkaasti mutta varmasti, kepillä tietä koettaen, kumarassa mutta vakaassa asennossa. Hän täyttää lähes koko kuvapinnan, taustan maisemasta näkyy vain kaistaleita. Taiteilijalle on yksityiskohtia tärkeämpää ollut mummon hallitsevan, hauraan mutta silti hahmon kuvaaminen. Mummon kulkua ei voi mikään häiritä, omassa pimeydessään hän tarpoo eteenpäin sitkeästi, maailman tuulista ja tuiskuista piittaamatta, niin kuin on tehnyt jo vuosikymmenet. Yksi myönnytys yksityiskohdille on kuitenkin annettu: mummon huolellisesti kuvattu korva. Se on suuri, mutta onhan sillä tärkeä tehtävä mummon elämässä - se on sokean yhdyslinkki ympäristöönsä.. |
