Rissanen syntyi sananmukaisesti köyhyyteen. Hänen perheellään ei ollut omaa kotia, vaan se kierteli Kuopion seudulla talosta taloon loismiehen töitä toimittelevan isän vaihtelevien tienestien perässä. Jo lapsena Rissanen tuli tutuksi sairauden, puutteen, nälän, juopottelun ja kerjäämisen kanssa. Hänen viidestä nuoremmasta sisaruksestaan kuoli lapsena neljä, ja isä paleltui kuoliaaksi järven jäälle Juhon ollessa 10-vuotias. Sen seurauksena, pitkälti olosuhteiden pakosta, perheen vanhimman pojan tehtäväksi tuli kova työn teko jäljelle jääneen pienen perheen hengenpitimiksi. Juhon työt olivat vaihtelevia - hän hankki kokemusta mm. muurarin, lehmänhoitajan, juoksupojan, suutarin ja kirjakauppiaan ammateista.

Käännekohdaksi Rissasen elämässä tuli pääsy oppipojaksi kuopiolaisen koristemaalari Viktor Bergin maalausverstaaseen 16 vuoden iässä. Kuvataiteet alkoivat kiinnostaa käsistään varmaa ja nopeaoppista ammattimaalarinalkua aivan uudella tavalla. Kun Rissanen vielä opiskeli joka viikko käsityöläisten sunnuntaikoulussa, hän huomasi pian taideharrastuksen vievän yhä suuremman osan ajatuksistaan ja vapaa-ajastaan. Taiteesta nuori mies sai kanavan kipeiden lapsuudenmuistojen purkamiseen.

Juho Rissasen halusi jatkaa muutaman vuoden kuluttua taideopintojaan Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Opintojen aloittamiselle oli olemassa kuitenkin vakava este: Rissasen koulunkäynti oli jäänyt aikoinaan puutteelliseksi, mutta koulusivistys oli toisaalta taidekouluun sisäänpääsyn edellytys. Onneksi tiukkoja sääntöjä suostuttiin kiertämään köyhistä ja puutteellisista oloista kotoisin olevan, mutta huomattavan lahjakkaan kuopiolaisnuorukaisen kohdalla. Rissasen vaikutusvaltaisen ystävän Albert Edelfeltin avustuksella koulun ovet lopulta avautuivat. Kommelluksitta ei taideopiskelu kuitenkaan sujunut: kun Rissanen jäi kerran yöpymään koulunsa sohvalle, hänet erotettiin koulusta. Toinen opiskelupaikka löytyi onneksi Turun piirustuskoulusta. Myöhemmin Rissanen jatkoi vielä opintojaan Pietarin taideakatemiassa kuuluisan Ilja Repinin oppilaana.

Rissanen työskenteli ahkerasti ja näytti leijonankyntensä varhain. Jo 24-vuotiaana uraansa aloittelevana taiteilijanalkuna, jolla oli takanaan vasta muutama vuosi vakavia taideopintoja, Rissanen asetti esille hämmästyttävän vahvoja ja persoonallisia töitä, jotka esittivät taiteilijalle lapsuudesta tuttuja kansanihmisiä. Savon köyhälistön moni-ilmeiset, monenlaisista elämänkohtaloista kertovat kasvot olivat saaneet kuvaajan, joka totisesti tunsi ja esitti ne rehellisesti ilman kaunistelua, mutta myös aidolla myötätunnolla. Uurteiset kasvot ja vaatimattomat vaatteet eivät vähentäneet kuvattavien arvokkuutta - Rissanen näki heidät tuntevina, ajattelevina, syvästä maanläheisestä elämänviisaudesta kertovina hahmoina.

Rissasen kovat lapsuudenkokemukset muuttuivat hänen taiteensa vahvaksi pohjaksi, raskaat muistot tärkeäksi ravinnoksi, joka ruokki taiteilijan mielikuvitusta - niiden pohjalta kumpusivat ideat, joista syntyneet teokset olivat hyvin omalaatuisia. Ja Rissanen voitti lopulta surun - hänen keinonsa oli elämänmyönteinen huumori. Hänen mallinsa jaksoivat hymyillä läpi kyynelten, läpi kovien elämänkohtaloiden.