Hyppää taaksepäin katsomaan, mitä tapahtui Suomen taiteessa ennen vuotta 1880.

 


1880
Minä tiedän - minä aion tulla maalariksi! Alan ottaa tunteja myös Taideteollisessa keskuskoulussa. Elän taiteilijaunelmissani ja tavallinen koulunkäynti ei kiinnosta minua, minkä opettajani panevat kyllä merkille.

1880-luku on Suomen taiteessa, myös kirjallisuudessa, realismin vuosikymmen. Taiteilijat opiskelevat Pariisissa, jossa omaksutun ulkoilmamaalauksen innoittamina he alkavat kuvata kotimaataan uusin, avoimin silmin. Aiheiksi kelpaavat nyt myös yhteiskunnan vähäosaiset, maaseudun väki, villit korpimaisemat. Realismin omaksuu etenkin nuorempi taiteilijasukupolvi, joka haluaa uudistaa maamme taide-elämää.
 
Nordenskiöldin maineikas Vega-retkikunta, joka purjehti ensimmäisenä ns. Koillisväylän reitin, palaa Tukholmaan.
1881 Äitini myöntyy tahtooni lopettaa koulunkäynti ja aloittaa kokopäiväiset taideopinnot Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Takana ovat "algebra ja muut hengen kidutusneuvot". Suomalainen realismi saa lähtökohtansa maisemasta, joka on kuvataiteiden puolella odottanut yhä kuvaajaansa. Maisemamaalauksesta muodostuu realismin hallitseva laji.
 
Keisari Aleksanteri II joutuu teatterimatkallaan pommiattentaatin uhriksi.
1882 Ei ole mitään niin tärkeää kuin taide - se täyttää kaiken aikani. Saan yksityisopetusta S. A. Keinäseltä ja alan käydä myös Adolf von Beckerin yksityisessä maalausakatemiassa.


Kultakauden taiteilija
Helene Schjerfbeck
"Minä maalaan, koska olen nähnyt maalauksia, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi ja jokin sisäinen voima pakottaa minua yrittämään jotain samanlaista, ja aina toivon onnistuvani. Mutta vielä koskaan en ole onnistunut. Sen vuoksi maalaan, en ajattele ihmisiä."
 


Maassamme juhlitaan kansalliseepos Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin 80-vuotisjuhlaa.

Robert Kajanus perustaa Helsinkiin maamme ensimmäisen vakituisen sinfoniaorkesterin.

1883 Uusin opettajani on taiteilija Albert Edelfelt. Ympärilläni kaikki puhuvat siitä, miten tärkeää on jatkaa taideopintoja ulkomailla, missä on parempia kouluja. Sinne siis käynee minunkin tieni - ehkäpä Pariisiin!
 		 Suomessa järjestetään ensimmäinen yleinen raittiuskokous vastalauseena kasvavalle alkoholiongelmalle.
1884


Poika ja varis on kesän tärkein työni, josta tulee vielä yksi tunnetuimmista teoksistani. Tämä työ kainalossani matkustan syksyllä 19-vuotiaana suureen maailmaan, Pariisiin jatkamaan taideopintojani.



Kultakauden taiteilija
Albert Edelfelt
"Vain itsepäinen, sisukas työ, hehkuva, väsymätön rakkaus taiteeseensa, tieteeseensä tai omaan maahansa saattaa jättää jälkiä ihmiskunnan, kansojen historiaan."
 
"Rautatie" valmistuu
 


1885


Palaan kesäksi Pariisista Suomeen. Herätän hämmennystä taideyleisössä valitsemalla erään teokseni aiheeksi vanhan ryppyisen lammasmummon, joka asuu Salossa ja yöpyy lammassuojissa. Teostani Akka ja kissa pidetään rumana, ja akan kylmän kovettamia jalkoja ja nälästä pullottavaa vatsaa kauhistellaan. Omasta mielestäni mummo on mainio otus ja halusin kuvata hänen inhimillisyyttään: kömpelöä hellyydenosoitusta toiselle kodittomalle kohtalotoverille, kissalle. Syksyllä muutan jälleen Pariisiin jatkamaan taideopintojani.
 


Vanhemman polven taiteilijan Ferdinand von Wrightin rakastettu maalaus "Taistelevat metsot" valmistuu aikana, jolloin nuoret realistit kuohuttavat jo maamme taide-elämää monien mielestä "rumilla", todellisuutta liian tarkasti kuvaavilla teoksillaan. "Taistelevat metsot" saavuttaa välittömästi yleisön suuren suosion, joka on jatkunut näihin aikoihin saakka.
 



Runoilija J.L. Runebergin patsas paljastetaan Helsingin Esplanadilla. Patsaan on tehnyt runoilijan poika, kuvanveistäjä Walter Runeberg.

1886 Edelleen taideopintoja Ranskan pääkaupungissa: "Akatemiassa edistyy työ `hiton hyvin', toverit ihailevat töitäni, taidan olla ateljeeni paras. Siihen ei sitä paitsi tarvita paljoa, huomaan." (Axel Gallénin kirjeestä Mathilda Gallénille 8.1.1886) Kesäksi palaan Suomeen maalaamaan Korpilahdelle minulle niin rakkaita suomalaisukkoja.

Pariisiin on kotiutunut joukko pohjoismaalaisia taiteilijoita, jotka muodostavat kaupunkiin oman siirtokuntansa. Päivät vietetään opiskellen taideakatemioissa, vapaa-aika kuluu Pariisin elämää seuratessa. Lomillaan taideopiskelijat palaavat kotimaihinsa, maalaamaan Pariisista saaduilla opeilla kotoisia aiheita.
 


Sana urheilu otetaan käyttöön Suomen kielessä.
1887 Vuoden alku kuluu Keuruulla Ekolan torpassa - pakkanen paukkuu ja ruokaa on vähän, mutta erämaan yksinäisyydessä on aikaa maalata. Kesällä vierailen Slöörin perheen luona Rapolassa - ja huomaan rakastuneeni ystävieni viehättävään 19-vuotiaaseen Mary-siskoon. Minun on kuitenkin palattava Pariisiin, ja jäämme molemmat suuren ikävän valtaan. Kirjeemme alkavat kulkea välillä Helsinki-Pariisi.
 


Kultakauden taiteilija
Elin Danielson
"Taiteilijanuralla on toki uhkaavat varjonsa... kuitenkin minulla on voittamaton halu päästä pitemmälle sillä liukkaalla ja epävarmalla tiellä, jolla tähän asti olen kilvoitellut."
 

Theodor Höijerin suunnittelema Ateneumin taidemuseorakennus vihitään käyttöön Helsingissä.

Metrijärjestelmä otetaan Suomessa käyttöön.
1888
Viimeinen opiskelurutistus Pariisissa on alkanut. Ikävöin Marya, mutta olen päättänyt saattaa opintoni kunnialla loppuun. Ehkäpä silloin Maryn isäkin hyväksyy liittomme! Olen päättänyt palata Suomeen vasta valmistuttuani - tähän olen laskenut kuluvan aikaa vielä ainakin pari vuotta. Jaksammeko odottaa Maryn kanssa?
  		Suomalainen realismi on keskittynyt kuvaamaan kotimaista luontoa ja maaseutua. Maalaisväestöä kuvataan vakavuudella ja kunnioituksella - tämä ennakoi jo kansallisromantiikkaa, joka puhkeaa kukkaan varsinaisesti 1890-luvulla. Esille viriää myös keskustelu Kalevalan aiheisiin liittyvästä taiteesta - voidaanko realistisella tyylillä kuvata muinaisia taruja?
 		 Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus kuolee Helsingissä. Hänen suunnittelemanaan luotiin Suomeen kansakoululaitos, jonka perusidea oli tarjota laaja-alaista opetusta oppilailleen. Ensimmäiset Cygnaeuksen suunnitelmien pohjalta toteutetut koulut avattiin 1860-luvulla.
1889
Antaudun Pariisissa vakavissani Kalevala-aiheisen kolmiosaisen Aino-maalauksen tekoon. Osallistun maalauksillani myös Pariisissa järjestettyyn maailmannäyttelyyn ja minut palkitaan hopeamitalilla. Toukokuussa palaan Suomeen mukanani ruotsalainen taiteilijaystäväni kreivi Louis Sparre, johon olen tartuttanut erämaakuumeen. Matkustamme yhdessä Visuvedelle ja Keuruulle maalaamaan.		 Suomalaiset taiteilijat osallistuvat Pariisin maailmannäyttelyyn. Tapahtumaa leimaa kiista nuorten realistien ja vanhemman sukupolven taiteilijoiden välillä - nuoret olisivat halunneet Suomen taideosaston kokoajaksi Albert Edelfeltin Adolf von Beckerin sijaan - ja näin myös itse näyttelylle nuorekkaamman ilmeen. Nuorten taiteilijoiden näyttelyssä saama kansainvälinen tunnustus (Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Helene Schjerfbeck) on heille hyvin tärkeää ja vahvistaa heidän riippumattomuuttaan.
 
Kuuluisa Eiffelin-torni valmistuu Pariisin maailmannäyttelyyn. Myös suomalaiset osallistuvat tapahtumaan omalla osastollaan.
 


1890

20.5. minut vihitään Mary Helena Slöörin kanssa. Heti toimituksen jälkeen kiirehdimme junaan lähteäksemme häämatkalle Vienan-Karjalaan - me lähdemme etsimään aitoa kalevalaista kansaa, joka vielä taitaisi runonlaulua ja vanhoja tapoja! Aikomukseni on löytää malleja Kalevala-aiheisiin maalauksiin - on nimittäin julistettu kilpailu Kalevalan kuvittamiseksi, ja siihen aioin osallistua. Matkakumppaniksemme saapuu Louis Sparre. Asumme Kuhmossa Lapinsalmen torpassa, mistä käsin teemme matkoja Venäjän puolen Vienan-Karjalaan. Kansa täällä on hyvin köyhää, ja jauhon puutteessa ihmiset tekevät korvikejauhoa puunkuoresta. Tällaisesta jauhosta leivottua leipää kutsutaan pettuleiväksi, ja maistelemme sitä itsekin.
 




Kultakauden taiteilija Ellen Thesleff
"Kuulehan, painaudun sydämeni syvyyttä myöten hiekkaan kuullakseni maapallon sydämen lyönnit, ja niiden lyöntien rytmin mukaan tartun väreihin varmana ja vapaana, myös tietenkin viivoihin."

Realismin aika alkaa olla ohi 1890-luvulle tultaessa. Yhteiskunnallisen taiteen tilalle tulevat yksilölliset kokemukset ja hengenelämän korostus. Uusinta taidetta kutsutaan symbolismiksi - taiteilijan tehtävä on kuvata elämän mysteerioita ja suuria kysymyksiä vertauskuvallisesti - symbolien avulla.
 



Suomenkielinen sanomalehti Päivälehti alkaa ilmestyä Helsingissä. Myöhemmin sen nimeksi tulee Helsingin Sanomat. Lehden poliittinen linja on ns. nuorsuomalainen, eli se kannattaa voimakkaasti Suomen omia perustuslaillisia oikeuksia venäläisten sortotoimenpiteiden voimistuessa; mm. samana vuonna Venäjän keisari julistaa Postimanifestin, jolla Suomen postilaitos alistetaan venäläisen alle. Myös omintakeisen suomalaisen kulttuurin edistäminen on Päivälehden tärkeä tavoite.
1891
Asumme Maryn kanssa ensimmäisessä omassa kodissamme Helsingin Malmilla. Maalaan Aino-taulun toista versiota. Ainon mallina on Mary, ja oiva Väinämöinen on valkopartainen Rimmin Uljaska Lentiirasta, Kuhmosta. Huhtikuussa syntyy ensimmäinen lapsemme, tytär Impi Marjatta. Voitan ensimmäisen palkinnon Kalevalan kuvituskilpailussa.
 
Suomen taiteilijain ensimmäinen yhteisnäyttely järjestetään. Se on etenkin nuoremman taiteilijapolven vastalause vanhanaikaisena pidetylle Taideyhdistykselle. Näyttelyn jälkimainingeissa odotetaan Suomen taide-elämään merkkejä uudesta kansainvälisestä taiteesta, symbolismista.


Kirjailija Minna Canthin romaani Papin perhe ilmestyy. Etenkin näytelmäkirjailijana tunnetun Canthin 1880-90-luvun tuotantoa leimaa voimakas yhteiskuntakritiikki ja naisen aseman pohdinta.
1892
Matkustan keväällä Pariisiin - esittelen teoksiani suuressa taidenäyttelyssä Pariisin salongissa. Heinäkuussa lähdemme pienen perheemme kanssa kauas pohjoiseen, Kuusamon Paanajärvelle, missä viivymme lokakuuhun saakka.
 		 1890-luvun Pariisin mystiikkaa ja hengellisyyttä korostavaa ilmapiiriä matkustavat kokemaan mm. Magnus Enckell, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt ja Ellen Thesleff. Uudet vaikutteet näkyvät heidän tuotannossaan välittömästi. Ajan uudet aatteet siirtyvät myös Suomen taide-elämään.
 
Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfonia saa menestyksekkään kantaesityksensä.
1893 Talvella maalaan Imatrankoskea, ja kesäksi muutamme Vehmersalmelle, jossa valmistelen teostani Sammon taonta. Asumme Mustaharjun tilalla, ja talon taakse, kivilouhikkoon, rakennamme seppä Ilmarisen pajan lavasteet. Kylän miehet suostuvat olemaan mallina pientä totipalkkiota vastaan.


Kultakauden taiteilija
Magnus Enckell
"Sinä pyhä, ikuinen elämä, kuinka ihanan käsittämättömän kaunis sinä olet! Sitä et olisi, jos sinusta löytyisi vain siveyttä ja tahrattomuutta - Kaiken mitä täällä kohtaamme muodostaa yhdessä harmonian, ikuisen kauneudenkierron."
 

Sibeliuksen säveltämä Karelia-sarja esitetään Viipurilaisen osakunnan järjestämässä Karelia-juhlassa.

Senaattori Leo Mechelinin aloitteesta ja toimittamana ilmestyy loistoteos "Suomi 19:nnellä vuosisadalla" eri kielisinä versioina. Teoksessa esitellään laajasti maamme kulttuurielämää.

1894
Helsingissä aika kuluu taiteilijoista koostuvan Nuori Suomi -nimisen toveripiirin seurassa. Joukkoon kuuluu mm. säveltäjä Jean Sibelius ja taiteilija Eero Järnefelt. Vietämme iltojamme helsinkiläisissä ravintoloissa, kuten Kämpissä, ja keskustelemme taiteesta, kirjallisuudesta, musiikista. Istuntomme hehkuvat luomisvoimaa, mielikuvituksemme lentää, herätämme henkiin keskusteluissamme Suomen muinaiset tarut ja rohkaisemme toisiamme tavoitteissamme. Istuntomme saattavat kestää useita päiviäkin ja ne ovat kaikille tunnettuja. Kun maalaan eräästä istunnosta - symposiumista - taulun, on se kuitenkin liikaa helsinkiläisyleisölle. En olisi saanut kuvata tunnettuja taiteilijoita ja perheenisiä pikkutunneille venähtäneen juhlan tunnelmissa. Tauluni 'Probleemi' oli kranaatti, joka räjähti, ja kaikki sirpaleet osuivat minuun itseeni. Tätä kautta kutsun symbolistiseksi kaudekseni - mieleni askartelee elämän ja kuoleman salaisuuksissa ja yliluonnollisten ja arvoituksellisten asioiden kuvaamisessa.
 


Suomalaisten taiteilijoiden symbolismi muuntautuu 1890-luvulla nopeasti kansallisromanttiseksi - kansallista omaperäisyyttä korostavaksi taiteeksi. Venäjän sortotoimenpiteiden kiihtyessä Suomen kansan oikeuksia halutaan puolustaa myös taiteen avulla. 1890-luku on myös karelianismiksi kutsutun liikkeen kulta-aikaa. Monet taiteilijat, kirjailijat, muusikot ja valokuvaajat suuntaavat matkansa Itä-Suomeen ja Karjalaan etsiessään alkuperäistä suomalaista kansaa ja kulttuuria.

 Venäjän keisari Aleksanteri III kuolee ja hänen tilalleen astuu Nikolai II, josta on tuleva Venäjän viimeinen tsaari. Edeltäjiensä tapaan Nikolai II antaa Suomelle hallitsijanvakuuden, joka takaa maamme autonomisten oikeuksien jatkuvan. 1890-luvun kuluessa suomalaiset joutuvat kuitenkin pettymään Nikolai II:een. Venäjällä vallinnut isovenäläinen, Venäjän laajaa kansakuntaa yhdistämään pyrkivä aate alkoi vaatia myšs erioikeuksia nauttineen Suomen tiukempaa liittämistä venäläisen lainsäädännön ja järjestyksen piiriin. Vuosikymmenen aikana autonominen Suomi saakin kokea tsaarin toimesta useita vastaiskuja, jotka vähä vähältä kaventavat maamme itsemääräämisoikeutta.
   
Hyppää eteenpäin vuoteen 1895. Kultakausi jatkuu...