Etusivu

Tulosta

Alunperin avunsaajana ollut Suomi alkoi itse antaa kehitysapua 1950-luvun jälkipuoliskolla. Suomalaisen kehitysyhteistyön juuret kuitenkin ulottuvat yli sadan vuoden taakse Suomen Lähetysseuran työhön Ambomaalla.Vaikka uutiset kehitysmaista usein kertovat vain negatiivisesta kehityksestä, kehitysyhteistöllä on saavutettu merkittäviä tuloksia: elinikä kehitysmaissa on noussut yli 20 vuotta, lukutaitoisten aikuisten määrä on kaksinkertaistunut, puhdasta juomavettä saavien osuus on noussut kolmanneksesta jo noin 85 prosenttiin ja lapsikuolleisuus on reilusti puolittunut 1950-luvun tasosta. Useat maat ovat kehittyneet niin hyvin, ettei niitä enää luokitella kehitysmaiksi.

Kehitys on kuitenkin ollut alueellisesti epätasaista ja tietyt väestöryhmät ovat jääneet siitä osattomiksi. Muutoksella on ollut paitsi toivottuja myös ei-toivottuja seurauksia - esimerkiksi Kiinassa keskimääräinen tulotaso on kohonnut huimasti, mutta samalla maan sisäinen eriarvoisuus ja ympäristöongelmat ovat lisääntyneet.

YK:n vuosituhatkokouksessa vuonna 2000 pohdittiin, miten vauhdittaa kehitystä ja päädyttiin laatimaan kahdeksan konkreettista tavoitetta sisältävä vuosituhatjulistus. Nämä kahdeksan vuosituhattavoitetta ovat ensimmäiset maailmanlaajuiset kehitysyhteistyölle asetetut konkreettiset tavoitteet.

Peruskouluille ja lukioille suunnattu verkkomateriaali "YK:n vuosituhattavoitteet - kohti vuotta 2015" tarkastee Suomen kahdeksan kehitysyhteistyön pääkumppanimaan esimerkkien valossa, kuinka sellaiset seikat kuten koulutus, naisten asema tai kansainvälinen kauppa vaikuttavat kehitykseen ja miksi tapahtumat maapallon toisella laidalla koskettavat myös suomalaisia. YK:n vuosituhattavoitteet toimivat kehikkona pohdittaessa, mistä kehityksen mittaamisessa on kyse.

Aineiston on tuottanut YK:n kehitysohjelman UNDP:n Pohjoismaiden toimisto yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Opetusministeriö on tukenut aineiston tekoa osana Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelman toimeenpanoa.