Köyhyys ja nälkä puoliksi

Tulosta

Tavoite 1. Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen

• Alle dollarilla päivässä elävien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä
• Täystyöllisyys ja säällinen työ kaikille, myös naisille ja nuorille
• Nälkäänäkevien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä

Köyhyyden arvioidaan jatkavan vähenemistään vuonna 2009 ja alle dollarilla päivässä elävien määrä on edelleen mahdollista puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi vuonna 2009 köyhyydessä arvioidaan kuitenkin elävän noin 55 - 90 miljoonaa useampi ihminen kuin aiemmin arvioitiin ja köyhyys vähenee huomattavasti hitaammin kuin aiempina vuosina. Talouskriisin vaikutus kuitenkin vaihtelee eri alueiden välillä.

Myönteisen kehityksen suurimpana syynä voidaan pitää useiden Aasian maiden ennätysnopeaa talouskasvua, sen sijaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa köyhyyttä ei olla onnistuttu vähentämään toivotulla vauhdilla. Myös kaikki ns. hauraat valtiot eli esimerkiksi konfliktin tai huonon hallinnon vuoksi epävakaat valtiot ovat jääneet pahasti jälkeen köyhyystavoitteiden saavuttamisessa.

Köyhyyteen vaikuttavat myös eri perushyödykkeiden ja etenkin ruuan hinta. Vuonna 2008 Maailmanpankki muuttikin köyhyysrajan määritelmän dollarista 1,25 dollariin päivässä. Muutos  perustui kohonneisiin elinkustannuksiin. Tämä määritelmä nosti köyhien määrän alle miljardista noin 1,4 miljardiin. Kohonneisiin elinkustannuksiin ovat osatekijöinä sekä ruuan että polttoaineen hintojen nousu. Ruuan hinnan noustessa pienillä tuloilla saa ostettua entistä vähemmän ruokaa ja polttoaineen hinnan nousu taas nostaa kuljetuskustannuksia ja siten kaikkien muualta tuotavien tuotteiden hintaa. Toisaalta hintojen noustessa ne maat, joilla on vientiä ulkomaille, saavat entistä enemmän tuloja. Näissä maissa köyhyys vähenee kun taas maissa, jotka ovat riippuvaisia tuonnista, ihmiset joutuvat entistä tiukemmalle.

Köyhyys ei vähene ilman, että jokaisella on mahdollisuus tehdä tuottavaa ja säällistä työtä. Toisaalta työllisyysluvut eivät kerro kaikkea: usein kehittyneimmillä alueilla on matalampi työllisyysaste, koska korkeamman tuottavuuden ja suurempien palkkojen johdosta harvemman työssäkäyvän panosta tarvitaan elättämään koko väestöä. Täten esimerkiksi nuorilla on mahdollisuus opiskella. Työkään ei aina takaa riittävää toimeentuloa: Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa reilusti yli puolet työssäkäyvistä elää alle 1,25 dollarilla päivässä.

Useimmilla alueilla työllisyysaste vaihtelee 55 ja 75 prosentin välillä. Poikkeuksia ovat Pohjois-Afrikka ja Länsi-Aasia, osaksi koska molemmilla alueilla naisten työllisyysaste on alle 25 prosenttia. Tämä ei ole aina naisten oma valinta.Todennäköisesti useampi nainen valitsisi töihin menon, mikäli se olisi sosiaalisesti hyväksyttävää ja yhteiskunta tarjoaisi palveluita, jotka mahdollistaisivat molempien vanhempien työssäkäynnin.

Aliravittujen ihmisten määrää oli jo onnistuneesti saatu vähennettyä ennen kuin ruuan hinnan raju nousu, niin sanottu ruokakriisi, iski. Ruuan hinnalla on eniten merkitystä  köyhille, jotka käyttävät ruokaan suurimman osan tuloistaan, ja siksi hintojen nousu saattaa aiheuttaa vakavaa nälänhätää. Aliravittujen lasten osuus laski 31 prosentista 26 prosenttiin vuosina 1990 - 2007, mutta alipainoisia lapsia oli vielä senkin jälkeen maailmassa yli 140 miljoonaa.