Tuopa äiti Lemminkäisen, eipä heitä poikoansa; Vetelevi vielä kerran haravalla vaskisella pitkin Tuonelan jokea, sekä pitkin, jotta poikki, saapi kättä, saapi päätä, monta muuta muskulata. Niistä poikoa rakenti, laati lieto Lemminkäistä. Loi miehen, uron sukesi, muinaisille muo’oillensa.
Kalevalassa äidit ovat keskeisessä roolissa neuvojina ja kuuntelijoina. Kaikki keskeiset sankarit keskustelevat äitiensä kanssa. Vaikka sankarit ovat pääosin miehiä, ei heidän isiään juuri koskaan mainita. Lemminkäisen tarinassa äidin tärkeys korostuu muita enemmän. Äiti varoittelee ja neuvoo poikaansa, joka ei äidin puheista tunnu juurikaan välittävän.
Kun Lemminkäinen tuo Saaresta Kyllikin vaimokseen, on äiti hyvillään, koska saa taloon miniän hyvästä suvusta. Hän kenties toivoo, että vaimon myötä Lemminkäisen sotaisa luonne rauhoittuu, eikä tämä enää lähde taisteluihin. Perhe-elämää ei kuitenkaan kestä kauaa: Kyllikki innostuu lähtemään kylille, ja Lemminkäinen saa jälleen syyn sonnustautua sotaretkelle.
Kun Lemminkäisen kampa vuotaa verta kotitalon seinällä, tietää Lemminkäisen äiti poikansa olevan hädässä. Hän rientää etsimään poikaansa ja kuulee tämän suistuneen Tuonen virtaan. Hän pyytää aurinkoa nukuttamaan Manalan väen, jotta pääsee poikansa luo. Rautaisella haravalla hän kokoaa virrasta Lemminkäisen kappaleet ja rakentaa niistä Lemminkäisen entiselleen. Hän lähettää vielä mehiläisen hakemaan voidetta, jolla mies herätetään henkiin. Äiti toruu poikaansa ja vie tämän kotiinsa, mutta Lemminkäinen janoaa pian taas uusiin seikkailuihin.
Lemminkäisen äidillä on hallussaan sanamagia, siinä missä Väinämöisellä ja Louhellakin. Hän puhuttelee taivaankappaleita ja eläimiä ja herättää poikansa kuolleista. Varsinaisessa Kalevalassa on myös pitkä kuvaus siitä, kuinka äiti ottaa eri eläinten muodon etsiessään poikaansa pitkin maita ja mantuja.
Lemminkäisen henkiin herättäminen ei ollut itsestään selvä juonenkäänne: Lönnrotin keräämissä runoissa loppuratkaisuna oli myös Lemminkäisen kuolema tai tämän muuttuminen kalaksi Ainon tavoin. Lönnrot valitsi henkiin herättämisen, luultavasti jatkaakseen Kalevalan juonta ja korostaakseen Lemminkäisen äidin kaikkivoipaa roolia sekä äidinrakkauden voimaa. Äitiys määrittää hahmoa niin suuresti, ettei tätä vanhaa naista mainita lainkaan nimeltä.