”Taiatko takoa sammon, Kirjokannen kalkutella,
joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta,
yhen uuhen villasesta, yhen ohrasen jyvästä?”
Louhi on mahtinainen, joka hallitsee myyttistä Pohjolaa. Louhen muita nimityksiä Kalevalassa ovat Pohjolan emäntä sekä Pohjan akka. Hän on iäkäs nainen, jolla on yliluonnollisia kykyjä: Louhi osaa esimerkiksi muuntautua hurjaksi Kokko-linnuksi ja varastaa taivaan valot vuoren sisään.
Louhen vaikutusvalta perustuu myös hänen omaisuuteensa. Louhella on kauneudestaan kuuluisia tyttäriä sekä ihmekone sampo. Näiden tavoittelu käynnistää Kalevalan keskeiset tapahtumat. Louhi ei kuitenkaan anna tyttäriään vaimoksi kenelle tahansa, vaan kilpakosijoiden täytyy osoittaa taitonsa erilaisissa tehtävissä. Louhea voidaan pitää myös sammon keksijänä, sillä hän saa ensimmäisenä idean sammosta ja alkaa etsiä ihmekoneelle tekijää.
Louhi nähdään usein ennen kaikkea Kalevalan sankareiden vihollisena. Akseli Gallén-Kallela kuvasi kuuluisassa Sammon ryöstö -maalauksessaan Louhen rumana, kotkamaisena eukkona. Tämä on varmasti myös vaikuttanut siihen, millaisena Louhen kuvittelemme. Toisaalta voidaan myös ajatella, että Louhella oli täysi oikeus puolustaa sampoaan, jonka hän oli saanut reilussa vaihtokaupassa myötäjäislahjaksi tyttärestään.
Louhi on yksi monipuolisimpia Kalevalan hahmoja: hän on Pohjolan talon emäntä, hallitsija, äiti sekä lisäksi muotoaan muuttava noita. Tämä johtuu siitä, että Louhen henkilöhahmo on koostettu monenlaisista eri runoista. Taustamateriaalina Louhea varten Elias Lönnrotilla oli käytössään esimerkiksi tautien synnystä kertovia loitsuja sekä kosintarunoja.
Lönnrot loi Louhesta hahmon, jossa yhdistyy paljon negatiivisia piirteitä, kuten ahneus ja kostonhimo. Väinämöinen sen sijaan kuvataan rohkeana ja oikeamielisenä, ikään kuin vastakohtana Louhelle. Kansanrunoissa henkilöt eivät yleensä ole näin mustavalkoisia. On kuitenkin ymmärrettävää, että Lönnrot halusi Kalevalaan selkeää hyvän ja pahan välistä kamppailua.