Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve’en valio
Istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti,
Kultakangasta kutovi, hopeaista huolittavi.
Pohjolassa asuvat Louhen tyttäret, jotka ovat kuuluisia kauneudestaan. Moni Kalevalan mies haluaisi jonkun heistä vaimokseen. Pohjolan tyttäriä kuvataan kauniiksi ja neuvokkaiksi, mutta heidän nimiään ei Kalevalassa mainita. Heidän olemuksessaan on myös yliluonnollisia piirteitä, sillä Väinämöinen kohtaa ensimmäisen kerran Pohjolan tyttären tämän istuessa taivaan kaarella kutomassa kultakangasta.
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen haluavat kaikki vanhimman Pohjolan tyttären vaimokseen. Louhi sanoo antavansa tyttärensä vaimoksi sille, joka takoo hänelle sammon. Louhi haluaa kuitenkin testata miehiä myös monilla muillakin tehtävillä. Pohjolan tyttären suosikkikosija on Ilmarinen, ja hän antaakin Ilmariselle neuvoja tehtävien suorittamisessa. Louhi haluaisi vävykseen mieluiten Väinämöisen, mutta antaa lopulta tyttärensä itse päättää puolisostaan. Pohjolassa vietetäänkin komeat häät, kun tytär ja Ilmarinen menevät naimisiin. Hetken aikaa vaikuttaa siltä, että Pohjolan ja Kalevalan kansojen välillä vallitsee sopu.
Kun Pohjolan neito on emäntänä Ilmarisen talossa, hän leipoo kiven paimenpoika Kullervon leipään. Teko saattaa olla vain harmitonta kujeilua, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaat: Kullervo rikkoo kiveen isältään perimänsä puukon, mikä on jo valmiiksi kovia kokeneelle Kullervolle liikaa. Katkera Kullervo lähettää vihaisia petoja surmaamaan Ilmarisen vaimon.
Vaimoaan sureva Ilmarinen lähtee Pohjolaan kosimaan nuorempaa tytärtä, mutta Louhi ei suostu luopumaan tyttärestään. Siitä huolimatta Ilmarinen ryöstää neidon mukaansa. Ilmarinen kuitenkin muuttaa neidon lokiksi huomattuaan, ettei tällä ole aikomustakaan suostua hänen kanssaan avioliittoon. Kun Kalevalan väki tulee vielä ryöstämään Louhelta sampoa, on tämä ymmärrettävästi hyvin vihainen menetettyään jo kaksi tytärtään.
Pohjolan tytär on Kalevalan nuorista naisista itsenäisin: hän päättää itse, kenen kanssa menee naimisiin, ja on tasaveroinen kumppani Ilmarisen kanssa. Hän pitää neuvokkaasti puoliaan sekä kosijoiden että myös määräilevän äitinsä suhteen. Hääosiossa hän jättää kauniin sanoin ja kiitollisuudella hyvästit lapsuudenkodilleen.
Onkin ristiriitaista, että tästä sanavalmiista ja älykkäästä neidosta tulee Ilmarisen talossa “sepän akka irvihammas”, joka ilman kummempia perusteluita leipoo Kullervo-paimenen leipään kiven. Tämä johtuu siitä, että tässäkin hahmossa Lönnrot on yhdistellyt useita erillisiä kansanrunoja saadakseen aikaan yhtenäisen juonikuvion. Kullervo-runojen ilkeä emäntä ei alunperin ollut se sama Pohjolan neito, jonka kaikki halusivat vaimokseen.