Kalevalassa seppä Ilmarinen takoo Pohjolan emännälle ihmekoneen, jossa on kolme myllyä. Ne jauhavat suolaa, viljaa ja rikkauksia. Sammon ulkomuoto ja olemus on askarruttanut niin vanhoja runonlaulajia kuin kansanruonouden tutkijoitakin, eikä yhtä oikeaa selitystä olekaan olemassa. Ihmeellinen, rikkauksia jauhava mylly on tunnettu satuaihe ympäri maailmaa.
Kalevalan 10. runossa kerrotaan, kuinka Ilmarinen sai sammon valmiiksi:
Päivän kolmannen perästä
Kallistihe katsomahan
Ahjonsa alaista puolta,
Näki sammon syntyväksi,
Kirjokannen kasvavaksi.
Takoi sammon taitavasti,
Laitahan on jauhomyllyn,
Toisehen on suolamyllyn,
Rahamyllyn kolmantehen.
Sammon toinen nimitys on kirjokansi, minkä on ajateltu tarkoittavan taivaankantta. Ilmarinen on myyttisten runojen mukaan taivaankannen takoja, minkä vuoksi sampokin on liitetty osaksi maailmankaikkeutta ja kosmosta. Sampo onkin ajateltu myös suunnattoman suureksi maailmanpatsaaksi, kultaiseksi tolpaksi, joka kannattelee taivasta, ja jonka huipussa loistaa pohjantähti. Koko taivaankansi tähtineen pyörii tämän huipun ympärillä. Tällainen maailmanpatsas on joissakin runoissa kuvattu myös valtavana tammipuuna.
Sammon toinen nimitys on kirjokansi, minkä on ajateltu tarkoittavan taivaankantta. Ilmarinen on myyttisten runojen mukaan taivaankannen takoja, minkä vuoksi sampokin on liitetty osaksi maailmankaikkeutta ja kosmosta. Sampo onkin ajateltu myös suunnattoman suureksi maailmanpatsaaksi, kultaiseksi tolpaksi, joka kannattelee taivasta, ja jonka huipussa loistaa pohjantähti. Koko taivaankansi tähtineen pyörii tämän huipun ympärillä. Tällainen maailmanpatsas on joissakin runoissa kuvattu myös valtavana tammipuuna.
Sammosta kertovia runoja on Vienan Karjalassa laulettu viljelyn yhteydessä ja se liittyi laulajien mielessä kasvuun ja loputtomaan vaurauteen, joka ammennettiin maasta. Kalevalassa sampo hajoaa mereen, mutta sen kappaleita ajautuu rantaan. Väinämöinen istuttaa niistä viljoja Kalevalan maaperään. Suolaa jauhavan sammon uppoaminen mereen on nähty myös syynä sille, miksi merivesi on suolaista: sampo jatkaa meren syvyyksissä suolan jauhamista ikuisia aikoja.
Sammolle on löytynyt kymmeniä selityksiä ja tulkintoja ja kansanrunojen sammon on ajateltu olevan mm. lipas, kartta, mylly, sammio, noitarumpu, sampi-kala tai onnea tuova ihmekalu. Nykytutkijoiden mukaan sampoa voikin esineen sijaan ajatella yleisenä vertauskuvana onnellisuudelle ja hyvyydelle, joka on saanut runoissa ja tarinoissa eri muotoja.
Väinö Blomstedtin teos Sammon ryöstö kuvaa Kalevalan sankareita, jotka hakevat ihmekonetta Pohjolan kivimäestä.