Väinämöinen

Tietäjä iän-ikuinen

Siinä lauloi Väinämöinen, pitkin iltoa iloitsi. Naiset kaikki naurusuulla, miehet mielellä hyvällä, kuuntelivat, kummeksivat, Väinämöisen väännätystä.

Väinämöinen on vanha tietäjä ja yksi Kalevalan päähenkilöistä. Hän on yksinäinen mies, joka joutuu monenlaisiin seikkailuihin etsiessään itselleen elämänkumppania. Väinämöinen syntyi aikuisena miehenä ja oli mukana jo maailman luomisessa.

Loitsusanojen avulla Väinämöinen osaa esimerkiksi laulaa kilpailijansa suohon, rakentaa veneen, tyynnyttää myrskyn sekä kukistaa hurjan merihirviön, Iku-Turson. Väinämöinen myös valmistaa maailman ensimmäisen kanteleen jättiläishauen leukaluusta. Väinämöisen soitto on niin ihmeellistä ja liikuttavaa, että sitä saapuvat kuuntelemaan niin ihmiset, eläimet kuin haltjiaolennotkin.

Kalevalan viimeisessä runossa nainen nimeltä Marjatta tulee puolukasta raskaaksi ja synnyttää poikalapsen. Väinämöinen säikähtää, kun vauva alkaakin heti puhua aikuisen tavoin, aivan kuten hän itsekin aikoinaan. Kun lapsi kruunataan Karjalan kuninkaaksi, Väinämöinen lähtee veneellä Kalevalasta. Hän vannoo, että tulee vielä aika, kun häntä taas kaivataan.

Vaka vanha Väinämöinen on yksi keskeisimpiä vanhan kansanrunouden aiheita ja niinpä Lönnrot teki hänestä Kalevalan keskushahmon. Väinämöinen on syntynyt ihmeellisestä ilman immestä, ja hänellä on monia yliluonnollisia taitoja. Hän on silti myös inhimillinen hahmo, jolla on heikkouksia. Väinämöisen vaiheisiin liittyy useita opetuksia, joita Väinämöinen kansalleen kertoo.

Väinämöisen vanhuus tulee usein esille Kalevalan runoissa. Vanhuudesta on hänelle sekä hyötyä että haittaa. Hän päihittää kokemuksellaan nuoren Joukahaisen kilpalaulannassa ja on ikänsä ansiosta arvovaltainen tietäjä. Iäkkyytensä vuoksi Väinämöinen jää kuitenkin myös yksinäiseksi, sillä naimaikäiset naiset eivät halua vanhaa tietäjää puolisokseen.

Väinämöinen ei ole myöskään haavoittumaton. Kun hän veistää venettä Pohjolan tyttärelle, hän iskee kirveellä polveensa haavan. Haava vuotaa niin pahoin, että veri virtaa kohisevana koskena ja peittää maan alleen. Vaikka Väinämöinen onkin taitava tietäjä, hän ei muista raudan syntyloitsua, joka voisi lopettaa verenvuodon. Hän joutuu turvautumaan ulkopuolisen tietäjäukon apuun. Väinämöinen saa lopulta tarvittavat loitsusanat veneen tekemiseen Antero Vipuselta, muinaiselta tietäjältä.