Euroopan suhteellisesti metsäisin maa, Suomi, on luultavasti edelleenkin riippuvaisempi kuin mikään muu teollistunut maa maailmassa metsävaroistaan, puunjalostusteollisuudestaan ja metsäyhtiöistään. Metsien ja metsäläisyyden on sanottu myös muovanneen suomalaisten mentaliteettia ja tapaa nähdä maailmaa. Samalla metsävarojen kaupallinen ja teollinen hyödyntäminen on vuosisatojen ajan luonut perustaa taloudelliselle toimeliaisuudelle, kytkenyt Suomea maailmantalouteen ja liittänyt maata kansainväliseen kulttuurikehitykseen.

Puolella prosentilla maailman metsistä ja prosentin kymmenyksillä maailman väestöstä Suomi on myös kohonnut puunjalostuksen ja alan teknologian kiistattomaksi suurvallaksi. Maailman kymmenestä suurimmasta paperinvalmistajasta kolme on tänään suomalaista tai alkuperältään suomalaista suuryhtiötä. Myös globaali teknologia- ja matkapuhelinjätti Nokia, joka menestyksellään on monipuolistanut Suomen teollista rakennetta, on vanhimmilta juuriltaan puunjalostusyritys.

Ennen matkapuhelimia ja muita moderneja teknologiatuotteita Suomen anti aineelliselle maailmankulttuurille perustui lähes yksinomaan puuhun ja sen jalostamiseen. Metsistä pyydettyjen turkisten jälkeen tervasta tuli 1600-luvulla ensimmäinen massa-artikkeli, jonka laivaus läntisen Euroopan suuriin väestö- ja laivanrakennuskeskuksiin liitti maanosan pohjoista reuna-aluetta kansainvälisen kaupan laajeneviin virtoihin. Suomalainen terva ja piki olivat näin myös mukana hollantilaisten ja englantilaisten maailmanvalloituksessa, tosin vain kauppa- ja sota-aluksiin siveltynä kyllästeenä.

Puutavara, palkit, hirret ja 1700-luvulta lähtien enenevästi myös vesisahoissa sahatut lankut ja laudat tarjosivat puolestaan rakennus- ja raaka-ainetta Länsi-Euroopan kasvaville kaupungeille, kaivoksille ja laivatelakoille. Niiden oli metsävarojen vähentyessä suunnattava hankintaansa yhä kauemmas omasta lähipiiristään. Vesisahat, joita 1700-luvulla varustettiin silloisella teknologisella innovaatioIla, ns. hienoilla tai hollantilaisilla sahanterillä, muodostivatkin tuotteineen pienten suomalaisten rannikkokaupunkien ulkomaankaupan tärkeän ytimen.

Puu oli myös monessa muussa mukana. Puuhiili toimi rautaruukkien ja masuunien välttämättömänä energianlähteenä, polttopuu lämmitti asunnot pitkään 1900-luvulle asti, rakennukset, työvälineet, erilaiset tekniset konstruktiot, koneet ja kansan käyttämät astiatkin oli tehty puusta. Jopa sisäsuomalainen kaskivilja ja paloviina, joita kulutuksen ohella tarvittiin myös rahatulojen ansaitsemiseen, perustuivat yhdeltä osaltaan puunkäyttöön. Itse asiassa koko tunnettu sivilisaatio ja taloudellis-teollinen toimeliaisuus perustuivat puuhun. Tämä koski myös metallien, lasin ja muiden niukaksi käyvää puuta 1800-luvulla laajasti korvanneiden materiaalien valmistusta – siis ennen kivihiilen, sähkön ja öljyn sekä niitä hyödyntävien tuotantoteknologioiden voittokulkua.