Kirjoittaja on liikennetekniikan professori Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Liikenne näyttäytyy sitä tarkastelevalle monessa muodossa. Kun itse on mukana, voi kysymys olla vaikka päivittäisistä matkoista kouluun, työhön tai vapaa-ajan harrastuksiin. Lisäksi kauemmas suuntautuvat ja harvinaisemmat matkat voivat kertyvien elämystenkin vuoksi jäädä mieleen muodostamaan henkilön käsitystä liikenteestä. Tavaraliikenne on päivittäisenä rutiinina yksityisen henkilön käytössä esimerkiksi silloin, kun lähetämme ja vastaanotamme postilähetyksiä tai silloin, kun jätteenkuljetus tulee tyhjentämään roska-astiamme. Voimme myös tarvita suurempia kuljetuksia esimerkiksi muuttojen yhteydessä. Kuitenkin tavaraliikenne palvelee ensisijaisesti talouselämää: teollisuutta ja kauppaa. Myös valtion ja kuntien tehtävien hoitaminen edellyttää merkittäviä tavarakuljetuksia.

Jos ei ole kysymys omista matkoistamme tai itse tarvitsemistamme kuljetuksista, näemme liikenteestä ohi kulkevia autoja ja junia, merellä seilaavia laivoja tai ylitsemme lentäviä lentokoneita. Erityisesti autoliikenteen määrä on paikoin kasvanut niin suureksi, että emme kiinnitä huomiota yksittäisiin ajoneuvoihin, vaan hahmotamme niiden joukon, jota sanomme liikennevirraksi. Sama voi tapahtua vilkkaassa jalankulkuliikenteessä, näemme yksilöiden sijaan liikkuvia joukkoja.

Liikenteellä tarkoitetaan ihmisten, tavaroiden ja informaation siirtämistä paikasta toiseen, jolloin puhutaan henkilöliikenteestä, tavaraliikenteestä tai tietoliikenteestä. Tietoliikennettä ei tässä yhteydessä kuitenkaan enempää käsitellä. Huomattakoon kuitenkin, että tietoliikenteellä on suuri ja kasvava merkitys henkilö- ja tavaraliikenteen tukena ja ohjaajana. Liikennettä tarvitaan ihmisten arkipäiväisten toimintojen hoitamiseksi sekä elinkeinoelämän kuljetustarpeen tyydyttämiseksi.

Liikennejärjestelmä sisältää eri liikennemuodot, kuten tieliikenteen, rautatieliikenteen, vesiliikenteen ja ilmaliikenteen. Lisäksi kevyttä liikennettä käsitellään usein erillisenä tieliikenteen osana. Liikennemuodot ovat kehittyneet kukin omien mahdollisuuksiensa ja rajoitustensa mukaisesti. Sekä tekniikan että talouden kehityksellä on ollut huomattava merkitys eri liikennemuotojen kehittymiseen.

Liikennemuotojaon ohella liikennejärjestelmän voidaan katsoa koostuvan kolmesta elementistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja joita ilman se ei voi toimia:
- liikenneväylät terminaaleineen eli liikenteen infrastruktuuri: tiet, kadut, rautatiet, vesiväylät, satamat,   lentoasemat, rautatieasemat yms.
- liikennevälineet: autot, junat, laivat, lentokoneet yms.
- ohjausjärjestelmät: lainsäädäntö, viranomaiset, liikenneorganisaatiot yms.

Nykyaikainen liikennepolitiikka pyrkii tarkastelemaan ja kehittämään liikennejärjestelmää kokonaisuutena sitoutumatta liikennemuotokohtaisiin tavoitteisiin ja pyrkien saavuttamaan henkilö- ja tavaraliikenteelle asetetut tavoitteet hyödyntäen kulloinkin parhaiten soveltuvia ratkaisuja. Kansainvälistyminen on kaventanut kotimaan- ja kansainvälisen liikenteen välistä eroa. Näin liikennejärjestelmän kokonaiskuvaan kuuluvat kaikki liikennemuodot väylineen, liikennevälineineen sekä ohjaus- ja hallintojärjestelmineen sekä kotimaan että kansainvälisten yhteyksien osalta.

Valtakunnallisesti merkittävä liikenneverkko.
(Lähde: Liikenneväyläpolitiikan linjauksia vuosille 2004-2013, taustaselvitys, LVM, julkaisuja 8/2004.)