Verkkomateriaalia voi opettaja tai itsenäinen opiskelija luonnollisesti hyödyntää omista lähtökohdistaan. Materiaali on kuitenkin rakennettu ajatellen esimerkiksi seuraavanlaista lähestymistapaa:

a) luokkaopetus

Opettaja käy lyhyesti ( oppilailla on oppikirjat) läpi aihealueen hyödyntäen materiaalin kalvopohjia. Oppilaat suorittavat harjoitustehtäviä, jotka valitaan sopivasti sekä perus- että lisätehtävistä käytettävissä olevan ajan perusteella. Osaan tehtävistä löytyy vastaukset, joista oppilaat voivat tarkistaa suorituksensa. Vastatut kysymykset on merkitty tehtävien yhteyteen.

Tarkoitus on, että oppilaat hyödyntävät materiaaliin sisältyviä linkkejä ja hakevat itse uusia osoitteita.

Pelkät teoriaharjoitukset eivät luonnollisesti riitä vaan käytännön harjoituksia on tehtävä runsaasti. Käytännön tehtävistä on harjoitusten joukossa joitakin keskeisiä esimerkkejä. Ne eivät ole kuitenkaan kattavia, koska suoritusmahdollisuudet ovat ratkaisevasti riippuvaisia laitekannasta.

On osoittautunut, että kun mahdollisuus annetaan, jotkut oppilaat etenevät omin päin aivan huimaa vauhtia. Tästä seuraa se, että perinteisen rintamaopetuksen määrää kannattaa pienentää. Tämä ei tietysti liity pelkästään tähän aihealueeseen, mutta olen huomannut sen korostuvan tässä yhteydessä.

b) itseopiskelu

Oppikirja ja verkkomateriaali mahdollistaa myös itsenäisen opiskelun. Harjoitustehtäviä on niin runsaasti, että opiskelija voi edetä niiden avulla aihealueesta toiseen valiten itse syvyysasteen. Vastuullisen itseopiskelijan kannalta olisi varmaan parempi, että kaikkiin harjoitustehtäviin löytyisi vastaukset, mutta luokkaopetuksen kannalta harkitsin kuitenkin paremmaksi esittää vain osa vastauksista.