SEURANTA, ARVIOINTI JA TOIMINNAN KEHITTÄMINEN

Oppilaitoksen kestävän kehityksen asioiden hoitoa tulee seurata ja arvioida monella tasolla. Keskeisiä kysymyksiä ovat:

• Miten pidetään huolta päivittäisen toiminnan tasosta ja laadusta?
• Miten huolehditaan kestävän kehityksen ohjelman toimenpiteiden toteutumisesta?
• Kuinka seurataan tavoitteiden toteutumista?
• Miten arvioidaan kestävän kehityksen asioiden hallinnan ja oppilaitoksen toimintajärjestelmän toimivuutta?
• Kuinka arvioinnin tuloksia hyödynnetään toiminnan kehittämisessä?

Päivittäisen toiminnan tarkkailu

Jokaisella oppilaitosyhteisön jäsenellä on vastuu ja valtuudet pitää huolta kestävän kehityksen näkökohtien huomioon ottamisesta päivittäisessä työssä. Esimerkiksi jätteiden lajittelu, energiansäästö ja työturvallisuus toteutuvat vain, jos kaikki huolehtivat niistä yksin ja yhdessä. On oleellista, että tärkeimmät kestävän kehityksen asiat ovat jatkuvassa tarkkailussa: jätteiden lajittelun toimivuutta voivat seurata opiskelijat, siistijät tai keittiöhenkilökunta, valojen ja tietokoneiden päällä pitämistä esimerkiksi vahtimestari, opiskelijat ja opettajat.

Työturvallisuusasioissa keskeinen vastuu on työskentelyä valvovalla opettajalla ja työpaikkaohjaajalla. Oleellista on, että mahdollisiin poikkeamiin reagoidaan, ja toiminta korjataan sovittuja ohjeita vastaavaksi.

Kestävän kehityksen ohjelman toimenpiteiden ja tavoitteiden seuranta

On tärkeää, että esimerkiksi kestävän kehityksen ryhmä seuraa säännöllisesti kestävän kehityksen ohjelman toimenpiteiden etenemistä. Mikäli asiat eivät etene aikataulussa tai toimenpiteillä ei ole toivottua vaikutusta, ryhmä pohtii tilannetta ja esittää korjaavia toimenpiteitä oppilaitoksen johdolle.

Kestävän kehityksen ohjelman tavoitteiden tulisi olla helposti mitattavia, jotta niiden toteutumista voidaan arvioida. Helpoin ja konkreettisin tapa arvioida tavoitteen toteutumista on käyttää määrällisiä tunnuslukuja (mittayksikkö, laatu), mutta tarvittaessa voidaan käyttää myös laadullisia kuvauksia. Määrälliset mittaustulokset, kuten aste, kWh, m3, m2, l, kg, tn, suhteutetaan yleensä toiminnan laajuuteen, kuten oppilastyöpäiviin, oppilasmääriin tai rakennuskuutiometreihin, jolloin puhutaan indikaattorista. Tällaisia indikaattoreita ovat esimerkiksi energian ominaiskulutus (kWh/rakennus-m3), sekajätteen määrä oppilasta kohden tai opintokokonaisuuksien määrä, joissa on toteutettu kestävän kehityksen asioiden opetusta.

Laadullisia indikaattoreita käytetään silloin, kun mittaaminen ei ole mahdollista. Laadullisilla indikaattoreilla kuvataan tavoitteen toteutumista sanallisesti: usein kerrotaan, miten hyvin tai huonosti tavoite on saavutettu. Mitattaessa sosiaalisen kestävyyden toteutumista, joudutaan usein selvittämään oppilaitosyhteisön subjektiivisia käsityksiä asioista, esimerkiksi työilmapiiristä tai omasta hyvinvoinnista. Nämä laadulliset käsitykset voidaan saada mitattaviksi erilaisten asteikkojen avulla (esim. pyydetään ihmisiä arvioimaan näkökohdan toteutumista asteikolla 1-5).

Mitattaessa saman tavoitteen toteutumista useampana perättäisenä vuonna, saadaan selville tavoitteen kehittymisen suunta. Kehityssuunnan perusteella voidaan tarkistaa tavoitteen toteutumiseksi asetettujen toimenpiteiden oikeellisuus ja vaikuttavuus.

Itsearviointi

Kestävään kehitykseen liittyviä asioita tulee arvioida säännöllisesti esimerkiksi osana oppilaitoksen vuosittaista toiminnan arviointia.

Oppilaitoksen arviointikäytännön tulisi käsittää:

1. Arviointitiedon keräämisen ja analysoinnin menetelmät, esim.:
   • mitä asioita seurataan ja millä mittareilla
   • tiedon keräämisen välineet, kuten tilastot, kyselyt ja arviointilomakkeet
   • tiedon käsittelyn toteutus, esim. ketkä tekevät arviointitiedosta yhteenvedon
2. Tavat, joilla henkilöstö ja opiskelijat osallistuvat tiedon käsittelyyn ja johtopäätösten tekemiseen
   • miten tietoa käsitellään yhteisesti esimerkiksi tiimeissä, työryhmissä, oppilaskunnassa, henkilöstökokouksissa tai koko oppilaitoksen yhteisissä tilaisuuksissa
   • miten johtopäätökset tehdään ja kirjataan ylös
3. Menettelyt tiedon hyödyntämisestä toiminnan kehittämiseen
   • miten arvioinnin johtopäätökset otetaan huomioon kehittämissuunnitelmien ja -ohjelmien päivittämisessä, opetussuunnitelmatyössä sekä oppilaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelman laadinnassa
   • miten päätöksistä tiedotetaan koko oppilaitosyhteisöä

Vinkkejä itsearvioinnin toteutukseen

Sisäinen auditointi

Sisäinen auditointi on käsite, joka liittyy laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmien auditointiin (ISO 9001, ISO 14 001, OHSAS 18 001 -standardit). Auditointi on säännöllisesti toistuvaa, suunnitelmaan perustuvaa organisaation sisäistä toimintaa, jonka tarkoituksena on selvittää, onko toimintajärjestelmä suunniteltujen järjestelyjen mukainen, vastaako se standardin vaatimuksia, ja onko sitä toteutettu ja ylläpidetty kunnolla. Auditoinnin avulla hankitaan johdolle tietoa järjestelmän toimivuudesta ja laatu-, ympäristö- tai turvallisuusasioiden tilasta organisaatiossa.

Organisaation kaikki osat käydään auditoinnissa normaalisti läpi vuosittain. Auditoijina voivat toimia joko oma henkilöstö tai organisaation valitsemat ulkopuoliset osapuolet. Auditoijien tulee kuitenkin olla riippumattomia ja puolueettomia: omaa vastuualuettaan ei voi auditoida. Tämä erottaa sisäisen auditoinnin menettelyn itsearvioinnista, jossa on mahdollista arvioida myös itse omaa toimintaa tai esimerkiksi oman opettajatiimin suoritusta. Sisäisillä auditoijilla tulee standardien mukaan olla riittävä pätevyys, joka kattaa tiedot tarkastettavasta toimialasta sekä arvioinnin kohteena olevista asioista (laatu, ympäristö, turvallisuus).

Suuremmat oppilaitokset tai koulutuksen järjestäjät voivat soveltaa sisäisen auditoinnin periaatetta toteuttamalla ristiinarviointeja eri osastojen tai koulutusyksiköiden välillä. Tällä tavoin saadaan siirrettyä tietoa ja hyviä käytäntöjä yksiköiden kesken. Ristiinarviointia voivat halutessaan toteuttaa myös esimerkiksi eri koulutuksen järjestäjien alla toimivat saman koulutusalan oppilaitokset.