Suomen menestyminen ja kilpailukyvyn varmistaminen synnytetään osaavalla ja uusiutumaan kykenevällä työvoimalla. Elinkeinorakenteen ja ammattitaitovaatimuksien nopeat muutokset edellyttävät nykyistä tiiviimpää koulutuksen ja työelämän yhteyttä. Tulevaisuudessa ammatillisessa koulutuksessa työpaikkakoulutuksella on tärkeä asema.
Valtioneuvoston vuosille 1995_2000 vahvistaman koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan toisen asteen ammatilliset tutkinnot uudistetaan vuoteen 2000 mennessä. Kaikkiin toisen asteen ammatillisiin tutkintoihin liitetään vähintään puolen vuoden työssäoppimisen jaksot. Lisäksi käynnistetään kokeilu koulumuotoisen koulutuksen ja oppisopimustyyppisen koulutuksen yhdistämisestä kolmivuotiseen (2+1) tutkintoon. Tavoitteena on myös nostaa oppisopimuskoulutuksen aloittavien lukumäärä noin 20 prosenttiin toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista. Myös korkea-asteen ammatillisessa koulutuksessa työharjoittelu lisääntyy. Näistä syistä harjoittelupaikkojen tarve kasvaa huomattavasti nykyisestä. Lisäystarve vaihtelee aloittain, mutta kokonaistarve on arviolta kolminkertainen nykyiseen verrattuna.
2. Keskusjärjestöjen suositus ja kannanotto
Maamme ammatillisen koulutuksen kehittämisessä keskeisenä pyrkimyksenä tulee olla koulutuksen ja työelämän lähentäminen. Korkeatasoinen ammatillinen koulutus edellyttää työelämän ja oppilaitosten välistä jatkuvaa ja pysyvää vuorovaikutusta. Meneillään oleva opetussuunnitelmauudistus tukee tätä pyrkimystä.
Jäljempänä olevin toimin osapuolten tavoitteena on työpaikkakoulutuksen avulla turvata nuorille korkeatasoisen ammattitaidon ja -tiedon hankintamahdollisuudet sekä edistää yritysten ammattitaitoisen työvoiman saantia ja nuorten työllistymistä koulutuksen jälkeen.
Korkeatasoisen, eri alojen tarpeisiin nähden riittävän laajan ja luonteeltaan pysyvän koulutus- ja harjoittelutyöpaikkojen verkoston aikaansaaminen edellyttää sekä liittojen sopimusjärjestelyjä että lainsäädännöllisiä toimenpiteitä riippuen siitä, tapahtuuko työpaikkakoulutus työsuhteessa vai ei.
Tästä syystä keskusjärjestöt suosittelevat jäsenliitoilleen, että ne neuvottelevat sopimukselliset puitteet ja edellytykset oman alansa koulutuksen kehittämiseen tarpeellisten koulutus- ja harjoittelupaikkojen luomiseksi.
Samalla keskusjärjestöt esittävät, että ammatillista koulutusta koskevaa lainsäädäntöä kehitetään siten, että oppilaitoksille avautuu mahdollisuus yhteistyössä yritysten kanssa järjestää ilman työsuhdetta toteutettavaa työssäoppimista työpaikoilla yrityksen ja oppilaitoksen välillä solmittavien sopimusten pohjalta.
Tuloksellisen toiminnan edellytyksenä edellä mainittujen toimien käytännön toteuttamisessa on, että myös työpaikkatasolla koetaan tärkeäksi tukea alan koulutuksen toteuttamista yhteistyössä alueen ammatillisten oppilaitosten kanssa. Työssäoppiminen ja harjoittelu tulee järjestää siten, että oppilaat ovat asianmukaisen ohjauksen ja opastuksen piirissä.
3. Liittojen toimenpiteet työ- ja oppisopimussuhteissa toteutettavan harjoittelun osalta
Keskusjärjestöt kehottavat jäsenliittoja selvittämään alansa työpaikkakoulutuksen tarvetta ja sopimaan jo kuluvan sopimuskauden aikana, sitä mukaa kun alan koulutuksen opetussuunnitelmien uudistaminen edellyttää, järjestelyistä, joilla tuetaan työharjoittelun sekä koulutuksenaikaisen tai -jälkeisen työkokemuksen hankkimista.
Koska samaan ammatilliseen koulutukseen liittyvää harjoittelua voidaan toteuttaa myös eri sopimusaloilla, keskusjärjestöt suosittelevat yhdenmukaisemman käytännön aikaansaamiseksi, että alakohtaisissa työehtosopimuksissa sovitaan työsuhteisten harjoittelijoiden asemasta yrityksissä jäljempänä olevalla tavalla sekä noudattaen mahdollisissa alakohtaisissa harjoittelijoiden ja oppisopimusoppilaiden palkkaryhmittelyissä liitteessä 1 olevaa ryhmittelyä.
Sovittaessa työsuhteisten harjoittelijoiden palkoista tulee ottaa huomioon harjoittelutyön arvo, harjoittelun luonne, harjoittelun edellyttämä ohjaustarve sekä toisaalta se, että ilman työsuhdetta toteutettavat työssäoppimisjaksot suoritetaan korvauksetta.
Järjestöt toteavat, ettei koulutuksen edellyttämän työssäoppimisen järjestämisellä, harjoittelulla tai työkokemuksen hankkimisella korvata yrityksen henkilöstöä. Niillä ei myöskään ole tarkoitus vaikuttaa yrityksen palveluksessa olevan henkilöstön työsuhteisiin. Nämä on tarpeellista paikallisesti yhteisesti todeta, joko ennen työssäoppimisjaksojen tai työharjoittelun järjestämistä taikka yhteistoimintalain tarkoittaman koulutus- ja henkilöstösuunnitelman käsittelyn yhteydessä.
Edellä olevaan liittyen järjestöt katsovat, että työsopimuslain ja voimassa olevien sopimusten työvoiman vähentämistä, lisätyön tarjoamisvelvollisuutta tai takaisinottoa koskevat määräykset eivät ole esteenä edellä mainittujen harjoittelupaikkojen tarjoamiselle, sikäli kun edellä olevaa menettelytapaa on noudatettu.
Allekirjoittaneet suosittelevat, että kahdessa edellisessä kappaleessa olevat kannanotot sisällytetään osaksi alakohtaisia työehtosopimuksia.
4. Lainsäädäntöä edellyttävät toimenpiteet
Keskusjärjestöjen mielestä koulutuksen osana oleva työnopetus, joka oppilaitosten ja yritysten sopimuksen perusteella siirretään oppilaitoksista työpaikoille (työssäoppiminen), tulisi toteuttaa ilman työsuhdetta samoin periaattein kuin jo nykyisin voimassa olevassa koulutussopimusjärjestelmässä siten, että koulutettava on myös työssäoppimisjakson oppilaitoksen opiskelijana. Tämä ei kuitenkaan estä työssäoppimisen toteuttamista työsuhteessa, mikäli siitä erikseen sovitaan oppilaan, oppilaitoksen ja yrityksen välillä.
Edellä olevan johdosta keskusjärjestöt esittävät, että ammatillista koulutusta koskevaan lainsäädäntöön sisällytetään tarvittavat määräykset, jotka mahdollistavat työssäoppimisen järjestämisen ilman työsuhdetta oppilaitoksen ja yrityksen välisellä sopimuksella. Näillä sopimuksilla sovitaan työssäoppimisen tavoitteista ja sisällöstä, työssäoppimisjaksojen kestosta ja ajoituksesta, koulutukseen osallistuvista opiskelijoista sekä yrityksen ja oppilaitoksen tehtävistä ja vastuista. Jos työpaikkakoulutus perustuu henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan, on oppilaalle syytä varata mahdollisuus osallistua sopimuksen sisällön määrittelyyn.
Työnantajan vastaa koulutukseen osallistuvan opiskelijan työturvallisuudesta niin kuin työturvallisuuslaissa ja laissa nuorista työntekijöistä sekä mitä niiden nojalla säädetään tai määrätään, vaikka opiskelija ei ole työsuhteessa työnantajaan. Oppilaan ohjaukseen ja arviointiin osallistuvat sekä oppilaitos että yritys. Työturvallisuuden osalta ohjauksen käytännön toteutus on kuitenkin työpaikan organisaation tehtävänä.
Edellä olevan kannanottonsa mukaisesti järjestöt pyrkivät vaikuttamaan eduskunnassa käsiteltävänä olevaan ammatillisen koulutuksen lainsäädännön uudistamiseen kannanotossa ilmaistun tavoitteen toteutumiseksi.
5. Suosituksen ja kannanoton toteutuksen seuranta
Osapuolet asettavat yhteisen työryhmän seuraamaan suosituksen ja kannanoton tarkoittamien toimenpiteiden toteuttamista mukaan lukien työturvallisuuteen liittyvät kysymykset. Työryhmän tehtävänä on kerätä tietoja niiden soveltamisesta sekä liitoilta että oppilaitoksilta, arvioida suosituksen merkitystä sen mahdollista kehittämistä varten sekä huolehtia yhteisistä tiedotustehtävistä. Työryhmän tulee myös arvioida tarvetta oppilaitosten ja yritysten välisen ohjeellisen sopimuskaavakkeen laatimiseen.
Helsingissä 20. tammikuuta 1998
AKAVA ry.
Palvelutyönantajat ry
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto
