Perustavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset
Kansojen laaja-alainen yksimielisyys siitä, että ihmisoikeuksien tehokas turvaaminen on oleellista näiden päämäärien saavuttamiseksi, käy ilmi siitä tosiseikasta, että YK:n yleiskokouksen ensimmäinen varteenotettava toimenpide oli <linkki koko sopimukseen>Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen julkistaminen joulukuun kymmenentenä vuonna 1948.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta pidetään nykyään määräävänä ihmisoikeuksia tukevana asiakirjana. Ihmisoikeuksien julistuksen viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana saavuttama hallitseva asema ja moraalinen arvo ovat tehneet siitä perustavan lähtökohdan. Melkein kaikki ihmisoikeusasiakirjat siteeraavat Ihmisoikeuksien julistusta, ja jotkut valtiot viittaavat siihen suoraan kansallisessa perustuslaissaan.

Ihmisoikeuksien yleismaailmalliselle julistukselle annettu merkitys on epätavallista, jos pidämme mielessä, että kyseessä on lähinnä Yhdistyneitten Kansakuntien toivomusten muodollinen ilmaisu, joka ei velvoita valtioita kunnioittamaan sitä. Tästä syystä pian sen julkistamisen jälkeen näyttikin välttämättömältä valmistella asiakirja, joka paitsi tarkentaisi Ihmisoikeuksien julistuksen määrittämiä oikeuksia myös kykenisi samalla velvoittamaan valtiot noudattamaan sitä. Tämän prosessin tuloksena hyväksyttiin kaksi sopimusta vuonna 1966: <linkki koko sopimukseen>Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja <linkki koko sopimukseen>Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja nämä kaksi sopimusta yhdessä muodostavat kansainvälisen ihmisoikeuksien kokoelman.

Näiden erillisten asiakirjojen lisäksi YK:n yleiskokous vahvisti, että "kansalaisvapauksista ja poliittisista vapauksista sekä yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista oikeuksista nauttiminen ovat toisiinsa yhteydessä ja toisistaan riippuvaisia."

Ihmisoikeuksien kokoelma ei kuitenkaan tuottanut mitään erityistä elintä, joka voisi taata tehokkaan suojan näiden kolmen asiakirjan määrittelemille oikeuksille. Sopimuksissa asetetaan kaksi komiteaa toteuttamaan tätä tehtävää, mutta tosiasiassa ne tarvitsivat runsaasti lisää valtaa voidakseen olla niin tehokkaita kuin niiden tehtävät edellyttäisivät. Ihmisoikeuksien merkityksen painokas ilmaiseminen oli tärkeää, mutta jos haluamme rakentaa oikeudenmukaisemman ja rauhantahtoisemman maailman, oikeuksien arvoa ei pitäisi ainoastaan tunnustaa, vaan niitä pitäisi myös yleisesti kunnioittaa.

Takaisin