Moni maailman lapsista elää köyhyydessä, jää vaille huolenpitoa (mm. tarvitsemaansa ravintoa, terveydenhoitoa ja kasvatusta), joutuu seksikaupan uhriksi tai häntä riistetään lapsityövoimana Tämä johti lasten puolestapuhujat toimintaan lasten oikeuksien turvaamiseksi.

Ensiksi syntyi Lapsen oikeuksien julistus vuonna 1958. Toiminnassa lasten puolesta korostui tarve sopimuksesta, jolla olisi lain voima. Nämä yhteiset ponnistelut johtivat lasten oikeuksia koskevan sopimuksen luomiseen. Tämä vuonna 1989 syntynyt Yleissopimus lapsen oikeuksista on kattavin niistä asiakirjoista, jotka yhdessä muodostavat ihmisoikeuksien kokoelman. Sopimus on muuttanut sekä hallitusten että yleisen mielipiteen asenteita lapsiin. Lapsia pidetään nyt täysiarvoisina lain suojaamina ihmisinä. Asiakirja käsittelee varsin yksityiskohtaisesti esimerkiksi vanhempien ja lasten suhteita. Asiakirja käsittelee myös joukkotiedotusvälineitä, jotka se velvoittaa sekä tiedottamaan lapsille heidän oikeuksistaan että olemaan loukkaamatta heidän arvokkuuttaan. Vuoden 1989 sopimus oli ja on yhä ratkaisevan tärkeä sen turvaamiseksi, että kaikki maailman lapset tunnustetaan varauksetta ihmisiksi ja persooniksi ja että kaikille lapsille kuuluvat sellaiset oikeudet, jotka he ymmärtävät ja joita he osaavat tehokkaasti käyttää.

Näihin lasten oikeuksiin sisältyvät oikeudet erityiseen suojeluun, lapsien oikeudet varjeltua hyökkäyksiltä fyysistä ja moraalista arvokkuutta vastaan, oikeudet osallistua sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään (kuten esim. oikeus tietoon, oikeus itseilmaisuun, oikeus leikkiin, vapaa-ajan sivistysharrastuksiin ja urheiluun). Sopimuksen vertaaminen Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen osoittavat, että Yleissopimus lapsen oikeuksista on erottamaton osa ihmisoikeuksien jakamatonta kokonaisuutta.
Vaikka jonkun maan taloudellinen tilanne saattaa tehdä joidenkin lasten oikeuksien konkreettisen toteuttamisen vaikeaksi, esim. lapsen oikeuden koulutukseen, sopimus velvoittaa siihen yhtyneet valtiot sopeuttamaan lainsäädäntönsä sopimuskohdissa määriteltyihin oikeudellisiin ja eettisiin periaatteisiin. Kansainvälinen painostus ja jokaisen yksilön tahto ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta edistystä tapahtuisi.

Lapsissa ja nuorissa on ihmiskunnan tulevaisuus, ja siksi sopimus on ennennäkemättömän merkittävä. Siitä onkin vähitellen tulossa tärkein apu lapsille ja nuorille tiedon saamiseksi ihmisoikeuksista. Kaiken kasvatuksen tulee sopimuksen ja Ihmisoikeuksien julistuksen hengessä auttaa ihmisiä tiedostamaan ihmisoikeudet ja tekemään työtä niiden edistämiseksi maailmassa.

Oikeus saada opetusta on määritelty Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklassa 26 ja vuoden 1989 sopimuksen artiklassa 28. Tämä on kaiken tulevaisuuden aikuisten ja omista toimistaan vastuullisten kansalaisten kasvatuksen ydin. Se on laajasti ottaen kasvatusta tietoon ihmisoikeuksista ja kasvatusta niiden kunnioittamiseen kaikessa toiminnassa. Koska oikeus saada opetusta on ratkaisevaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, tulee kaikkien koulujen ja niiden opettajien antaa opetusta ihmisoikeuksista. Mikään ei voisi olla valheellisempaa kuin uskotella lapsille, että he eivät täysin kuulu ihmiskuntaan ja että heidän oikeutensa ovat eri oikeuksia kuin ihmisoikeudet. On tärkeätä osoittaa, että lapset ovat ihmisiä, joille kuuluvat kaikki ne oikeudet, jotka on ilmaistu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.

Takaisin