Naisten ihmisoikeudet on kysymys, joka on usein herättänyt kiistoja ja aina tunteenomaisia reaktioita. Se koskettaakin lähes jokaista ihmistä hyvin suoraan ja henkilökohtaisesti. Sukupuoliroolit ja käsitykset miehisyydestä ja naiseudesta ovat kulttuurisesti määrittyneitä ja paikallistuneita sekä usein uskonnollisten oppien ja tulkintojen seurauksena hyvin vaihtelevia. Sukupuoli on kuitenkin yleisinhimillisesti merkittävä tekijä ihmisoikeuksien tulkinnassa ja täytäntöönpanossa.

Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen naisia koskevan maailmankonferenssin ja vuoden 1993 Wienin ihmisoikeuskonferenssin johtopäätökset osoittavat selvästi, että maailman naiset joutuvat todennäköisesti kokemaan enemmän ihmisoikeusloukkauksia ja syrjintää kuin miehet. On siis olemassa sukupuolisidonnaisia loukkauksia, joiden luonne on ymmärrettävä ja joihin on puututtava.
Naisten koulutuksellisia oikeuksia on tarkasteltava tavalla, joka ottaa huomioon erilaiset kulttuurilliset lähtökohdat. Mutta kuten Beijingin toimintasuunnitelma totesi, kulttuuria ei voi käyttää perusteluna naisten ja tyttöjen perustavien ihmisoikeuksien loukkaamiseksi.

<linkki koko sopimukseen, aukeaa omaan ikkunaansa >Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus:
Aina siitä alkaen, kun on taisteltu demokratian puolesta, on myös esitetty vaatimuksia naisten yhtäläisten yksilöllisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolesta. Mutta vasta Yhdistyneet kansakunnat pystyi osoittamaan sukupuolen huomioon ottavalla aineistolla, kuinka laajaa ja ankaraa naisiin kohdistuva syrjintä on. Naisten vuosikymmenen aikana 1975?1985 laadittiin sopimusehdotus, jonka yleiskokous hyväksyi 1980. Näin Yhdistyneistä Kansakunnista tuli tärkein naisten ihmisoikeuksien asianajaja.

Takaisin