KESTÄVÄ KEHITYS AMMATILLISESSA KOULUTUKSESSA

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan kansallisen strategian ”KOHTI KESTÄVIÄ VALINTOJA, Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi” (2006) mukaan siirtyminen kestävän kehityksen yhteiskuntaan edellyttää uusia innovatiivisia ratkaisuja samaan aikaan kun tarvitaan menettelytapa- ja käyttäytymismuutoksia. Kun esimerkiksi teknologiassa, taloudessa, instituutioissa, ekologiassa, kulttuurissa, kasvatuksessa ja koulutuksessa, elämäntavoissa ja uskomuksissa tapahtuu toisiaan vahvistavia, samansuuntaisia muutoksia, syntyy myönteinen toiminnan kehä.

Kestävien valintojen tukeminen edellyttää mm. innovaatioiden synnyttämistä, taloudellista ohjausta sekä kasvatusta ja koulutusta.

Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto on linjannut seuraavasti valmiuksia, joita kestävän tulevaisuuden rakentajat tarvitsevat (Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006–2014):

”Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille vaatii kokonaisuuksien hahmottamista ja ymmärtämistä.

Se edellyttää laajaa tietopohjaa yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja luonnonympäristön toiminnasta, päätöksenteosta ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista.

Se edellyttää myös kykyä ja rohkeutta arvioida nykykäytänteitä kriittisesti ja uudistaa toimintatapoja yksityiselämässä, oppilaitoksissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa, työssä ja vapaa-ajan ympäristöissä.

Kestävän tulevaisuuden rakentajilla tulee olla näkemys muutostarpeiden mittavuudesta ja eettinen vastuu kansallisesta ja globaalista tasa-arvosta ja hyvinvoinnin jakautumisesta. Tarvitaan monipuolisia tiedonhankinta-, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja, kriittistä ja innovatiivista ajattelua, kykyä eri intressien yhteensovittamiseen ja ristiriitojen käsittelyyn.”

Kasvatuksella ja koulutuksella on avainasema kestävän kehityksen tavoitteeseen pääsemiseksi.

Kasvatuksen ja koulutuksen tehtävä on huolehtia, että kaikenikäisillä kansalaisilla on sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja näkemyksiä, että kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentaminen ja kestävään elämäntapaan sitoutuminen onnistuu.

Kestävän kehityksen periaatteisiin sisältyy jatkuva parantaminen, joten kestävän elämäntavan oppiminen on elinikäinen tapahtuma.

Ammatillisessa koulutuksessa korostuvat erityisesti tulevassa ammatissa ja työelämässä tarvittavat kestävän kehityksen tiedot ja taidot. Kestävän kehityksen mukaisten työ- ja toimintatapojen lisäksi opetuksen tavoitteena on myös ymmärtää ympäristökysymysten ja kestävän kehityksen laajempi viitekehys ja tukea tiedollisia ja taidollisia valmiuksia tarkastella omaa työtä ja ammattialaa kestävän kehityksen kannalta.

Seuraavissa kohdissa on kuvattu joitakin näkökohtia, jotka on hyvä ottaa huomioon ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen opetuksessa.

  1. Kokonaiskuva kestävästä kehityksestä

    Ammatillisten perustutkintojen kohdalla on tärkeää tarkastella tutkintoja kokonaisuutena myös kestävän kehityksen osaamisen rakentumisessa: mitä asioita käsitellään pakollisissa opinnoissa (esim. fysiikassa ja kemiassa, yritys- ja työelämätiedossa, ympäristötiedossa, etiikassa ja äidinkielessä) ja antavatko nämä opinnot riittävät perustiedot kestävästä kehityksestä, jotta opiskelija pystyy ymmärtämään ammatillisissa aineissa käsiteltävien kestävän kehityksen asioiden laajemmat yhteydet.

    Kestävän kehityksen kasvatuksen yhtenä haasteena on se, että teema ylittää oppiainerajat. Lisäksi kestävän kehityksen asioilla on vahva yhteys oppilaitoksen toimintaympäristöön ja arjen käytäntöihin.

    Siten olisikin hyvä, jos opetusta ja oppilaitoksen kestävän kehityksen toimintaa voidaan suunnitella oppilaitoksessa yli oppiainerajojen, koko opettajakunnan ja muun henkilöstön kesken

  2. Elinkaariajattelu ja ekotehokkuus

    Ammatillisissa opinnoissa on tärkeää ymmärtää elinkaariajattelun perusteet sekä tuntea oman alan tuotteiden/palvelujen elinkaari. Elinkaariajattelun kautta voidaan havainnollistaa esim. suunnitteluvaiheen ja eri vaiheissa tehtyjen valintojen merkitys koko elinkaaren aikaisille ympäristövaikutuksille.

    Sivulla Kestävä kehitys luonnonvara- ja ympäristöalalla on esimerkkejä elinkaariajattelun ja ekotehokkuuden soveltamisesta luonnonvara- ja ympäristöalalla.

  3. Taloudellinen kestävyys

    Ammatillisissa opinnoissa taloudellinen kestävyys kytkeytyy vahvasti ekotehokkuuteen. Tämän kautta löytyy helposti kytkentä taloudellisen ja ekologisen kestävyyden välillä. Kustannussäästöjen ohella olisi hyvä avata myös laajempaa näkökulmaa ympäristö- ja sosiaalisista kustannuksista, jotka eivät näy tuotteiden hinnoissa.

    Taloudellisen kestävyyden osalta opiskelijan on myös tärkeä ymmärtää, että toiminta voi pitkällä tähtäimellä olla taloudellisesti kestävää vain, jos myös ekologinen kestävyys toteutuu.

  4. Ympäristöjärjestelmien tuntemus

    Ympäristöjärjestelmät ovat nykyisin osa arkipäivää ja toimintakulttuuria sekä teollisuus- että palvelualoilla. Lisäksi monilla aloilla on omia ympäristö- tai kestävän kehityksen ohjelmia tai suosituksia. Ammatilliseen ympäristöosaamiseen kuuluu ympäristöjärjestelmien perusteiden tuntemus sekä ymmärrys omasta vastuusta ympäristöjärjestelmän toteutuksesta ja sen mukaisesta toiminnasta työtehtävissä.

    Esimerkki ympäristöjärjestelmästä: Maatilan/maaseutuyrityksen ympäristökäsikirjan runko.

    Lähde: Suomen Virtuaaliammattikorkeakoulu / Annika Michelson www.amk.fi

  5. Asiakaspalvelu

    Monilla aloilla, erityisesti palvelualoilla on tärkeää hallita asiakaspalveluun liittyviä kestävän kehityksen näkökulmia. Sosiaalinen kestävyys korostuu asiakkaan kohtaamisessa, mm. erityisryhmien ja heidän tarpeidensa tunnistamisessa, eri-ikäisten ja kulttuuritaustaltaan erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa ja ihmisten erilaisten elämäntilanteiden ymmärtämisessä.

    Toisaalta asiakaspalvelutilanteissa vaaditaan entistä enemmän myös oman alan ympäristötietoa. Ammatissa toimiessaan työntekijä on alansa asiantuntija ja ympäristötietoiset asiakkaat haluavat entistä useammin tietää esim. hankkimansa palvelun tai tuotteen ympäristövaikutuksista, huolto- ja korjausohjeista tai kierrättämisestä.

  6. Ammattialan etiikka ja omat arvot

    Opetussuunnitelmassa on valinnainen etiikan kurssi, jolla voidaan tarkastella syvällisemmin kestävän kehityksen arvoja esim. globaalin oikeudenmukaisuuden kannalta. Omaan ammattialaan liittyviä eettisiä kysymyksiä, arvojen ja valintojen tarkastelua tulisi kuitenkin kytkeä myös ammattiopintoihin.

    Kestävä kehitys voidaan kytkeä ammattialan arvoihin ja ”ammattiylpeyteen” esim. laatuajattelun kautta: laadukas ja vastuullinen toiminta edellyttää myös kestävän kehityksen huomioon ottamista ja edistämistä omassa toiminnassa. Ammattialan eettisiin kysymyksiin liittyy myös oman ammattialan ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tunnistaminen ja pyrkimys haittojen vähentämiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen niin yksittäisen työntekijän, yrittäjän, työnantajan kuin koko alankin näkökulmasta, esim. ammatti- ja alajärjestöjen kautta.

    Käytännön esimerkkinä luonnonvara- ja ympäristöalan etiikasta ja ammattialan arvoista voidaan mainita eläinten hyvä kohtelu ja olosuhteet, jotka mahdollistavat niiden lajille ominaisen käyttäytymisen.

  7. Tulevaisuusajattelu

    Kestävä kehitys on vahvasti kytköksissä tulevaisuuteen: teemme tänään päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Toisaalta meidän on myös kyettävä ennakoimaan tulevaisuutta, jotta osaamme varautua sen tuomiin haasteisiin ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Ammatillisten opintojen tulisi antaa opiskelijoille valmiuksia ymmärtää omien valintojen vaikutusta tulevaisuuteen sekä omaan ammattialaan liittyviä muutoksia ja niiden vaikutuksia.

  8. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys ammatillisissa opinnoissa

    Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä ei pidetä yhtä selkeänä käsitteenä ammatillisissa aineissa kuin ekologista kestävyyttä. Sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen voidaan lukea mm. työympäristön turvallisuuteen, terveellisyyteen ja viihtyisyyteen liittyvät asiat, työyhteisön jäsenenä toimiminen, osallistuminen ja vaikuttaminen yhteisiin asioihin, tasa-arvo ja kulttuuriset kysymykset työyhteisössä, erityisryhmien huomioon ottaminen asiakaspalvelussa ja tuote-/palvelusuunnittelussa ja tarjonnassa, oma ammattietiikka sekä yritysten sosiaalinen vastuu.

    Sosiaalisen kestävyyden taitojen oppiminen tapahtuu pitkälti oppilaitos- ja työympäristössä toimimisen kautta. Yhteisten opintojen kohdalla sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä tukevat mm. äidinkieli, yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto, liikunta ja terveystieto, taide ja kulttuuri, ympäristötieto, etiikka ja kulttuurien tuntemus. Näissä aineissa sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden aiheita voidaan käsitellä myös laajemmasta, globaalista näkökulmasta, esim. kehityskysymykset ja ihmisoikeudet.

  9. Oppimisympäristö kestävän kehityksen opetuksen tukena

    Ammatillisen ympäristöosaamisen oppimisen ja asenteiden kehittymisen kannalta on tärkeää, että oppimisympäristöissä – sekä oppilaitosympäristössä että työssäoppimispaikoissa - toimitaan kestävällä tavalla. Ympäristömyönteiset työ- ja toimintatavat opitaan parhaiten, kun ne ovat luonnollinen osa oppimis- ja oppilaitosympäristöä.

    Esimerkki luonnonvara- ja ympäristöalan kestävän kehityksen arvojen esilletuonnista ja toiminnan avoimuudesta on opetusmaatilojen tuominen Internetiin luonnonvara- ja ympäristöalan omaan avoimeen oppimisympäristöön Virtuaalikylään. Näin oppilaitokset sekä niiden sidosryhmät voivat seurata kestävän kehityksen arvojen käytännön toteutumista eri oppilaitoksissa. Virtuaalikylää tullaan kehittämään yhdessä opiskelijoiden kanssa osana heidän opiskeluprosessiaan.

Lähteet: