oph_logo_fin.gif Kunnossapito - menestystekijä Sivukartta

Palaute

Etusivu > Perusteet > 3.2 Kunnossapidon tuotot ja kustannukset

Seuraava | Edellinen

3.2 Kunnossapidon tuotot ja kustannukset

3.2.1   Kunnossapitostrategia ja kannattavuus
Kunnossapidon kannattavuusanalyysien ongelmana on se, että tarkasteluihin liittyy osia, joita on suorilla taloudellisilla laskelmilla vaikea hallita.
Suorien kunnossapitotoimenpiteiden ja niihin liittyvien aputoimenpiteiden kustannuslaskelmissa ei ole ongelmia. Ongelmana ovat kunnossapidolla saavutettavat tuotot. Selvä kasvanut tuotanto tai parantunut laatu voidaan laskea perinteisten taloudellisten laskelmien avulla. Vaikutusten toisessa päässä esimerkiksi parantuneesta toimintavarmuudesta johtuvaa markkinaosuuden kasvua sen sijaan on vaikea käsitellä vertailulaskelmissa, jotka tehdään selvässä rahassa.

Koulutusinvestoinnit
Toisella tavalla tarkasteltuna kunnossapito määräytyy voimakkaasti yrityksen henkilöstöpolitiikan mukaan. Kunnossapidon tason nostaminen edellyttää väistämättä koulutusinvestointeja, jotka eivät irrallisesti toteutettuna useinkaan johda toivottuun tulokseen. Koulutuksen tavoitteena on muuttaa työntekijöiden asenteita suosiollisemmiksi oman työpaikan kunnossapidon kehittämistä ja yhteistyötä kohtaan. 

Palvelujen käyttö
Yrityksen hankintapolitiikka muodostaa uuden tarkastelutavan kunnossapitotoiminnan kokonaisuuteen. Vaihtoehtoina ovat kunnossapitotoiminta omilla resursseilla tai osan toiminnasta ostaminen ulkoa, palveluna.
Tyypillisiä esimerkkejä palveluista ovat nostolaite-, hissi-, erityislaite- ja atk-laitehuollot, jotka pääsääntöisesti ostetaan palveluna. Huollot voivat myös kuulua laitteen huoltosopimukseen. Yrityksen ei ole kannattavaa hankkia itselleen suhteellisen pienen alueen varsin laajaa ja vaativaa kunnossapito-osaamista.

Kunnossapidon päätöksenteon kustannusten punnitseminen

Kuva 3.2. Kunnossapidon päätöksenteon kustannusten punnitseminen. 

Kunnossapidon taloudellinen päätöksenteko
Päätöksenteon talousvaa'an vaakakupit sisältävät kunnossapidon pohdinnoissa seuraavat kokonaisuudet. 

3.2.2   Kunnossapidon suorat kustannukset
Kunnossapidon suoria kustannuksia voidaan tarkastella jaoteltuna usealla eri tavalla ja eri tapojen yhdistelminä: 

  • työtehtävän mukaan (työnumero) 
  • kohteen mukaan (kustannuspaikka) 
  • kustannuslajin mukaan (kustannuslaji) 
  • toimenpiteiden kunnossapitojaottelun mukaan (toimenpidelaji) 
  • suorittajan tai tekniikan alan – kone-, sähkö-, rakennustekniikka jne. – mukaan (työlaji).
Kustannuslajeittain tehdyssä jaottelussa käytetään perinteistä kirjanpitopohjaista kustannusjakoa, kuten: 
  • palkat, ylityökustannukset
  • kunnossapidon tilat ja työkalut
  • varaosat ja tarvikkeet
  • alihankintana ostetut palvelut
  • muut hallintokustannukset, esim. koulutus.
Kunnossapitotoimenpiteiden mukaan laitetasolle jaoteltuja kustannuserittelyjä voidaan käyttää tehokkaina työkaluina kunnossapitoa kehitettäessä. Kullekin tarkasteltavalle laitteelle tai laitekokonaisuudelle lasketaan kustannukset halutulla tavalla toimenpiteiden perusteella jaoteltuna. Esimerkiksi: 
  • käyttäjän suorittama käyttöseuranta
  • kunnonvalvonta
  • jaksotetut huollot
  • vikaantumisen seurauksena tehtävät korjaukset 
  • kunnonvalvonnan perusteella tehtävät korjaukset
  • modifioinnit
  • perusparannukset
  • käytöstä poisto.
Kunnossapitotoimenpiteiden mukaisessa kustannusjaottelussa kukin toimenpidepohjainen pääotsikko jaotellaan luonnollisesti kustannuslajeittain. Tämä malli vaatii toteutuakseen tietokonepohjaisen kunnossapidon ohjaus- ja seurantajärjestelmän. Niitä käsitellään seuraavassa luvussa. 

3.1.3   Tuotannon lisäarvosta saatavat tuotot
Tuotannon lisäarvosta saatava tuotto syntyy, kun vähennetään tuotannon seisokkiaikoja ja tehostetaan tuotantohyödykkeiden käyttöä.
Jotta tuotantovälineistön mahdollisimman korkea tehokkuus saavutetaan, on keskityttävä seuraavien tuotannon menetyksiä aiheuttavien tekijöiden eliminoimiseen:

  • seisokkiajat
  • tuotantonopeuden aleneminen
  • laatupuutteet.
  • Kunnossapidon kehittämisellä saavutettavaa tuotannon lisäarvoa laskettaessa on käytävä läpi kaikki tuotannon menetyksiä aiheuttavat kohdat ja tarkasteltava tuotantomäärät ennen ja jälkeen kunnossapidon kehittämisprojektia. 

    Karkea arvio voidaan laskea seuraavasti:

    Tuotannon lisäarvo = tuotannon lisäys (myyntihinta – muuttuvat kustannukset)

    Tuotannon lisäarvon ohella saadaan kunnossapidolla tehostetusta toiminnasta myös muita selkeitä taloudellisia tuottoja antavia vaikutuksia: 

  • parantunut laatu
  • varmemmat toimitukset
  • pienemmät varastot toiminnan turvaamiseksi
     – raaka-ainevarastot
     – välivarastot
     – lopputuotevarastot
  • laitteiden pitempi käyttöikä 
     => pienentynyt investointitarve
  • parempi imago.
  • Tuotannon lisäarvon saavuttaminen vaati kunnossapidon systemaattista kehittämistä, josta taas luonnollisesti aiheutuu kustannuksia.
    Kyseessä on investointiprojekti, jossa panoksina ovat investoinnit kunnossapidon laitteisiin, järjestelmiin ja koulutukseen sekä tuottoina samoilla tuotantopanoksilla saatava kasvanut tuotanto.
    Käytännön kokemukset osoittavat, että kun kunnossapidon kehityskohteet ja asennekoulutus on suunniteltu oikein, ovat saavutettavat takaisinmaksuajat varsin lyhyitä, yleensä alle vuoden.


    EtusivuPerusteet > 3.2 Kunnossapidon tuotot ja kustannukset Seuraava | Edellinen