Yleistä
Alkaliteettia aiheuttavat hydroksidien, karbonaattien ja
vetykarbonaattien lisäksi silikaatit, fosfaatit, boraatit, arsenaatit ja
aluminaatit. Myös humusaineet voivat lisätä alkaliteettia. Asiditeettia
aiheuttaa mineraalihappojen, orgaanisten happojen lisäksi vahvojen
happojen ja heikkojen emästen muodostamien suolojen hydrolyysissä syntyvät
kaasut ja hapot. Myös metalli-ionien, etenkin rauta- ja
alumiiniyhdisteiden hydrolysoituminen aiheuttaa asiditeettia. Pienin
määritettävissä oleva konsentraatio on 0,02 mmol/l. Jos alkaliteetti on
pieni (alle 0,6 mmol/l), korroosiosta johtuvat kohonneet rautapitoisuudet
ovat todennäköisiä pintavesilaitoksissa.Määritelmä
Alkaliteetti on veden kyky neutraloida vahva happo tiettyyn pH-arvoon.
Alkaliteetti määritetään titraamalla näyte potentiometrisesti pH-arvoon
4,5.
Asiditeetti on veden kyky neutraloida vahva emäs tiettyyn pH-arvoon.
Asiditeetti määritetään titraamalla näyte potentiometrisesti pH-arvoon
8,3.
Virhelähteet
Yleensä sanotaan, että alkaliteettiarvo vastaa vedessä olevien
hiilihapposuolojen määrää ja asiditeettiarvo hiilihapon määrää. Sekä
alkaliteettiarvoon että asiditeettiarvoon vaikuttaa myös muut yhdisteet,
joten arvoja pitää tulkita harkiten.
Reagenssit
Reagensseina käytetään analyysipuhdasta laatua.
- Vesi
Puhdistetun veden sähkönjohtavuuden on oltava < 0,1 µS/cm eikä siinä saa
olla yli 45 µm läpimittaisia hiukkasia.
- Hiilidioksiditon vesi
Puhdistettua vettä keitetään 15 minuuttia erlenmeyerkolvissa (kartiokolvissa),
jäähdytetään huoneenlämpöön suljettuna kellonlasilla ja säilytetään
suljetussa pullossa, jonka korkkiin on liitetty natronkalkkiputki.
Hiilidioksidi voidaan poistaa myös johtamalla 10 minuuttia
hiilidioksiditonta ilmaa tai typpeä puhdistetun veden läpi.
- Kaliumvetyftalaattiliuos, 20 mmol/l
Liuotetaan 4,1 g kaliumvetyftalaattia (KHC8H4O4)
, jota on kuivattu 2h 120 °C, veteen 1000 ml
mittapullossa ja täytetään merkkiin.
- Natriumhydroksidiliuos, 100 mmol/l
Liuotetaan 4,0 g natriumhydroksidia (NaOH) veteen 1000 ml mittapullossa
ja laimennetaan merkkiin. Liuos säilytetään polyeteenipullossa.
- Natriumhydroksidiliuos, 20 mmol/l
Laimennetaan 200ml perusliuosta litraksi. Liuos säilytetään
polyeteenipullossa.
- Natriumkarbonaatti, 20 mmol/l
Natriumkarbonaattia (Na2CO3, kuivattu 2h
lämpötilassa 250 °C) punnitaan 2,1g,
liuotetaan veteen 1000 ml mittapullossa ja laimennetaan merkkiin. Liuos
ei säily.
- Suolahappo, 100 mmol/l
Laimennetaan 8,3 ml väkevää suolahappoa (HCl tiheys 1,18 g/ml) vedellä
litraksi.
Laitteet ja välineet
- Byretti, jonka lukematarkkuus on 0,01 ml.
- pH-mittari elektrodeineen
Näytteenkäsittely
Näytettä ei kestävöidä, vaan säilytetään pimeässä ja viileässä
paikassa. Määritys tehdään mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Ennen
titrausta näytteiden annetaan lämmetä huoneenlämpöisiksi.
Natriumhydroksidi liuoksen tarkistus
- Pipetoidaan 25,0 ml kaliumvetyftalaattiliuosta titrausastiaan ja
titrataan potentiometrisesti 100 mmol/l natriumhydroksidilla pH-arvoon
8,6. Tehdään kolme rinnakkaista titrausta. Suurimman ja pienimmän
tilavuuden ero NaOH kulutuksessa saa olla 0,05 ml.
- Pipetoidaan 5,0 ml kaliumvetyftalaattiliuosta titrausastiaan,
lisätään 20 ml vettä ja titrataan potentiometrisesti 20 mmol/l
natriumhydroksidilla pH-arvoon 8,6. Tehdään kolme rinnakkaista
titrausta. Suurimman ja pienimmän tilavuuden ero NaOH kulutuksessa saa
olla 0,05 ml.
CNaOH = k C KHC8H4O4 V KHC8H4O4 / VNaOH
, jossa
CNaOH = natriumhydroksidin konsentraatio mmol/l
k = 1000/ 204,2 = muuntokerroin mmol/mol g/mol suhde
C KHC8H4O4 = kaliumvetyftalaatin pitoisuus g/l
V KHC8H4O4 = kaliumvetyftalaatin tilavuus ml
VNaOH = natriumhydroksidin tilavuus ml
Suolahappo liuoksen tarkastus
- Pipetoidaan 25,0 ml natriumkarbonaattiliuosta titrausastiaan ja
laimennetaan vedellä 50 ml ja titrataan potentiometrisesti 100 mmol/l
suolahapolla pH-arvoon 4,5. Tehdään kolme rinnakkaista titrausta.
Suurimman ja pienimmän tilavuuden ero HCL kulutuksessa saa olla 0,05 ml.
CHCl = k C Na2CO3 V Na2CO3 / VHCL
, jossa
CHCl = suolahapon pitoisuus mmol/l
k = 1000/53 = muuntokerroin mmol/mol g/mol suhde
C Na2CO3 = natriumkarbonaatin pitoisuus g/l
V Na2CO3 = natriumkarbonaatin tilavuus ml
VHCL = suolahapon tilavuus ml
Alkaliteetin määritys
Pipetoidaan 50 ml näytettä titrausastiaan, jossa on magneettisauva, ja
upotetaan elektrodit liuokseen. Tarkastetaan, että sekoitus on riittävän
tehokasta. Luetaan pH-arvo. Näytettä titrataan pH-arvoon 4,5 ja pH-arvon
tulisi olla stabiili 30 s. Luetaan suolahapon kulutus. Jos hapon kulutus
on yli 5 ml, tehdään uusinta titraus.
Karbonaattialkaliteetti voidaan määrittää, jos näytteen pH on yli 8,3.
Näyte titrataan pH-arvoon 8,3 ja luetaan suolahapon kulutus. Titrausta
jatketaan, kunnes pH on 4,5 ja luetaan suolahapon kokonaiskulutus.
Asiditeetin määritys
Pipetoidaan 50 ml näytettä titrausastiaan, jossa on magneettisauva, ja
upotetaan elektrodit liuokseen. Tarkastetaan, että sekoitus on riittävän
tehokasta. Luetaan pH-arvo. Jos pH on yli 8,3, näytteessä ei ole
asiditeettia. Jos pH on alle 8,3, näyte titrataan pH-arvoon 8,3 ja
pH-arvon tulisi olla stabiili 30 s. Luetaan natriumhydroksidin kulutus.
Jos natriumhydroksidin kulutus on yli 5 ml, tehdään uusinta titraus.
Näyte sisältää mineraalihappoja, jos pH on alle 4,5. Mineraaliasiditeetti
määritetään titraamalla näyte pH-arvoon 4,5. Luetaan emäksen kulutus.
Jatketaan titrausta, kunnes pH on 8,3 ja luetaan emäksen kokonaiskulutus.
Tulosten laskeminen
Alkaliteetin ja asiditeetin lasketaan kaavasta:
X = c V1/ V, jossa
X = alkaliteetti tai asiditeetti
c = natriumhydroksidin tai suolahapon pitoisuus, mol/l
V1 = titrauksessa kuluneen suolahapon tai natriumhydroksidin tilavuus , ml
V = näytteen tilavuus, ml
Etusivu > Ympäristöanalyysit > Alkaliteetti
ja asiditeetti
|
Mittaus-
pöytäkirja
(36 kt Word)
Raportointi- kaavake
(33 kt Word)
|