|
Palaute Sivukartta |
Etusivu
> Ympäristöanalyysit
>
Sähkönjohtavuus |
||||||||||||||||||||||||||||||
Veden sähkönjohtavuuden määritys |
||||||||||||||||||||||||||||||
Yleistä Menetelmä soveltuu muiden paitsi murto- ja merivesien sähkönjohtavuuden määrittämiseen laboratorio- ja kenttäolosuhteissa. Sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden suolojen määrää, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä veden terveydellisistä vaikutuksista. Määritelmä Sähkönjohtavuus määritetään virtatiheyden ja sähkökentän voimakkuuden osamääränä (γt = J/E) Liuoksen sähkönjohtavuus γt riippuu lämpötilasta ja määritetään lämpötilassa t yhtälöstä γt = k/E, jossa γt = liuoksen sähkönjohtavuus lämpötilassa t , S/m k = mittakennon astiavakio, m-1 R= liuoksen vastus eli resistanssi, Ω Sähkönjohtavuus mitataan Pt-elektrodeilla varustetussa mittakennossa lämpötilassa 25°C ja ilmoitetaan γ25:nä millisiimenseinä metriä kohti (mS/m). Virhelähteet Sameat ja öljy- tai rasvapitoiset näytteet voivat muodostaa kerrostumia mittakennon pinnalle. Kerrostuma voi pienentää elektrodin vaikutuspinta-alaa ja lisätä polarisaatiota. Häiriötä voidaan pienentää suodattamalla näyte. Sähkönjohtavuus kasvaa lämpötilan noustessa 2 - 2,5 prosenttia astetta kohti ja näytteen koostumus vaikuttaa sähkönjohtavuuden kasvuun. Tämän vuoksi mittauslämpötila on 25±0,5°C. Kenttämittauksissa sähkönjohtavuusarvot muutetaan lämpötilaa 25°C vastaaviksi korjauskertoimen avulla. Reagenssit Reagensseina käytetään analyysipuhdasta laatua. Puhdistetun veden sähkönjohtavuuden on oltava < 0,1 µS/cm eikä siinä saa olla yli 45 µm läpimittaisia hiukkasia.
Lämpöhaude 25±0,5 °C Sähkönjohtavuuden mittauslaite, jonka mittakenno valitaan näytteen sähkönjohtavuuden mukaan taulukon 1 avulla. Parhaat mittatulokset saavutetaan, kun kennon vastus on 500 - 10000 ohmia. Taulukko 1. Mittakennon valitseminen
Näytteenotto Näytepullot täytetään näytevedellä siten, ettei niihin jää ilmaa ja sähkönjohtavuus määritettään mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Näytteet säilytetään pimeässä, viileässä paikassa. Näytteisiin ei saa kestävöidä. Veden sähkönjohtavuuden määritys Sähkönjohtavuus mittarin kalibrointi Mittalaite tarkastetaan säännöllisesti tarkkuusvastuksella, joka voi kuulua laitteen varustukseen. Astiavakio tarkastetaan myös säännöllisin väliajoin. Tarkastuksissa noudatetaan laitteen käyttöohjetta. Astiavakion tarkastamiseen käytetään kaliumkloridiliuosta ja sen laimennoksia taulukon 2 mukaan. Laimentaminen suoritetaan hiilidioksidittomalla vedellä. Taulukko 2. Kaliumkloridiliuoksen sähkönjohtavuudet lämpötilassa 25°C.
Valitaan kaksi liuosta, jotka sopivat mittakennon astiavakiolle. Astiavakion tarkistus suoritetaan laitteen käyttöohjeen mukaan. Jos kaliumkloridiliuosten sähkönjohtavuudet poikkeavat huomattavasti taulukon 2 arvoista, kenno puhdistetaan. Platinamustalla päällystetyt vaurioituneet kennot platinoidaan uudelleen. Näytteen määritys Valitaan mittakenno, joka sopii näytteen sähkönjohtavuudelle. Valitaan mittaustaajuus. Huuhdotaan mittakenno puhtaalla vedellä ja kaksi kertaa näytteellä ennen mittausta. Mitataan näytteen, jonka lämpötila on 25°C, sähkönjohtavuus. Huuhdo mittakenno puhtaalla vedellä ja kaksi kertaa seuraavalla mitattavalla näytteellä. Mittakennoa säilytetään mittausten välillä 50% etanoliliuoksessa. Tulosten laskeminen Astiavakion arvo voidaan joko asettaa suoraan mittariin, jolloin laite ilmoittaa tuloksen suoraan tai tulos saadaan kertomalla mittarin lukema astiavakiolla γ = kG, jossa γ = sähkönjohtavuus mS/m k= astiavakio m-1 G= konduktanssi eli laitteen antama lukema mS Tulosten tarkkuus ja toistettavuus ovat riippuvaisia laitteistosta ja näytteet mittauksesta. Hyvällä suoritustavalla ja laitteella on mahdollisuutta päästä 5% tarkkuuteen ja toistettavuuteen. Taulukossa 3 on veden sähkönjohtavuuden korjauskertoimet lämpötilaan 25°C. Kertoimet perustuvat 0,01 mol/l KCl- ja 0,01 mol/l NaNO3-liuokseen. Taulukko 3 on liitteessä 1. Liite 1 Taulukko 3. Veden sähkönjohtavuuden korjauskertoimet lämpötilaan 25°C
Etusivu > Ympäristöanalyysit > Sähkönjohtavuus |
Raportointi- |