RAUTATIET SUOMESSA

"Vaikkapa rautatierakennukset vaatisivat valtiolta toista vertaa suurempia uhrauksia kuin vesiteiden aukaiseminen - ja niin ei ole asianlaita - korvaisi tämän suuremman uhrauksen täydellisesti yksin niiden sivistävä vaikutus, jolla on maan aineellisellekin vaurastumiselle suurempi merkitys kuin kaikilla muilla kansallisen hyvinvoinnin ehdoilla yleensä."

Johan Vilhelm Snellman

Rautatiet eivät olleet kuitenkaan täysin tuntematon asia Suomessa 1800- luvun puolivälissä. Rautateistä oli kirjoitettu lehdissä ja jotkut olivat voineet ihailla niitä ulkomaanmatkoillaan. Muutamia  suomalai- sia insinöörejä oli myös osallistunut rautateiden rakentamiseen Venäjällä.

Suomen perinteinen kulkuväylä on kautta aikojen ollut vesi. Merkittävä parannus kulkuyhteyksiin olikin Saimaan kanavan valmistuminen vuonna 1856, jonka valmistuttua oli saatu kunnollinen yhteys sisämaasta merelle.

Vesistöt eivät kuitenkaan yksin riittäneet turvaamaan toimivia liikenneyhteyksiä. Rautateiden kannattajat puolsivat rautateiden rakentamista maanviljelyn ja teollisuuden kehittämistarpeilla sekä sivistysnäkökohdilla: rautateiden katsottiin edistävän postilaitosta, kirjakauppaa, sähkösanomien vaihtoa ja matkustajien kuljetusta. Rautateiden tärkeimmäksi puolestapuhujaksi nousi J.V. Snellman.

Monet merkittävät suomalaiset, etunenässä senaattori ja senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Lars Gabriel von Haartman, kannattivat voimakkaasti kanavien rakentamista ja väylien perkaamista ja vastustivat rautateiden rakentamista. He pelkäsivät uusien vallankumouksellisten aatteiden nopeaa leviämistä Suomessa rautateiden välityksellä, kuten Euroopassa oli käynyt. Rautateitä pidettiin myös kansainvälisen liikenteen linkkeinä Pietariin, eikä niiden katsottu parantavan maan sisäisiä liikenneyhteyksiä.

"Harrastettaessa Helsingin- Hämeenlinnan rataa ei huomata, että tavoitettu suunta käy pohjoiseen ja halkaisten sisämaan hivelee kansallisia ja suomikiihkoisia haaveita. - - Ollaan sitten ennemmin ilman rautateitä kuin rakennetaan rautatie kansanvaltaisten haaveiden hyväksi"

L.G. von Haartman

Hämeen vesistöjen yhdistämistä Suomenlahteen ja Helsinkiin rautatien avulla oli esitetty jo vuonna 1849. Venäjän uudistusmielinen keisari Aleksanteri II vieraili Suomessa vuonna 1856 pian valtaistuimelle nousunsa jälkeen. Hän antoi senaatille ohjeita maan asioiden hoitamiseksi, kuten liikenneyhteyksien parantamiseksi. Tärkeää oli saada yhteys maan sisäosista Helsinkiin sekä Keisarikunnan pääkaupunkiin Pietariin.

Keisarin vierailun jälkeen asiat etenivät nopeasti, sillä jo 4.3.1857 annettiin asetus rautatien rakentamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan. Rautatien jatkamista Hämeenlinnasta Tampereelle ryhdyttiin tutkimaan jo vuonna 1860. Seuraavaksi toteutettu rautateiden rakennushanke oli kuitenkin Riihimäeltä Lahden kautta Viipuriin ja Pietariin rakennettu rata, jonka rakentamista komitea ehdotti vuonna 1861. Ehdotus hyväksyttiin vuoden 1867 valtiopäivillä. Rautatie Riihimäeltä Pietariin valmistui vuonna 1870.

Rautateiden rakentaminen oli koko 1800- luvun loppupuolen vilkasta, sillä usein oli tekeillä monta rataosuutta yhtä aikaa. Rataverkoston pääasiallinen suunta oli 1800- luvulla etelästä pohjoiseen. Myöhemmin rakennettiin niitä yhdistäviä poikkiratoja.

Takaisin etusivulle

-> Palaa valikkosivulle