- Antureiden ensisijaisena tehtävänä
on mitata ohjattavasta prosessista erilaisia suureita, joiden avulla
selvitetään prosessin olotilaa.
- Antureiden mittaustietoja voivat olla esimerkiksi
kappaleen läsnäolon havainnointi, pinnankorkeus,
lämpötilan oloarvo (°C), kemiallisen reaktion happamuus
(pH) ja putkistossa virtaavan nesteen virtausnopeus (l/s).
- Mittausanturit välittävät
prosessista mittaamansa tiedon keskusyksikölle joko digitaalisena
(1/0-arvona) tai analogisena (0–10 volttia, 4–20
milliampeeria tai taajuus Hz) mittaustietona.
- Antureiden muodostama logiikkayksikön
ulkopuolinen virtapiiri erotetaan sen sisäisestä
virtapiiristä galvaanisesti esimerkiksi optoerottajan,
erotusmuuntajan tai piirikorttireleen avulla (kuva 4).
|
 |
 |
 |
 |
| Erotusmuuntaja |
Optoerotin |
Ohjausrele |
| Kuva 4. Logiikkalaitteiden
tulo- ja lähtöyksiköissä käytettyjä
menetelmiä erottaa ulkoinen virtapiiri galvaanisesti
logiikkajärjestelmän sisäisestä virtapiiristä. |
Kuvassa 5 on esitettynä kytkentämallit, joilla anturit
voidaan kytkeä logiikkalaitteen tuloyksikköön. Huomaa
erityisesti PNP- ja NPN-tyyppistä transistoria
käyttävien antureiden sekä kaksi- ja kolmijohtimisten
antureiden kytkentäerot.
Kuva 5. Kaksi- ja kolmijohtimisten antureiden liittäminen logiikkayksikköön.
Etsi omalta tuotantolaitokseltasi sellainen kone tai laite, jossa
ohjaustoiminto on toteutettu logiikkajärjestelmän avulla.
Selvitä, minkä tyyppisiä tuloyksiköitä
logiikkayksikköön on liitetty. Selvitä myös se,
mitkä ovat näiden yksiköiden
kytkentäjännitteet ja minkä tyyppisiä antureita
löytämiisi lähtöyksiköihin on liitettynä.
Käytetäänkö kyseisen ohjausjärjestelmän
liitynnöissä kaksi- vai kolmijohdinkytkentäisiä
antureita?
|
