Peruskäsitteet
Periaate
Ohutlevykromatografiassa paikallaan pysyvä faasi on yleensä
kiinteänä aineena esim. lasi-, alumiini- tai muovilevyn
pinnalla. Ohutlevykromatografia on ennen kaikkea analyyttinen
menetelmä, jossa analyysiin riittävä
ainemäärä on hyvin pieni, vain noin mikrogramma (µg).
Paikallaan pysyvä faasi
Paikallaan pysyvä faasi voi olla esimerkiksi silikageeliä,
alumiinioksidia, synteettistä polyamidia tai selluloosaa.
Liuotinfaasi
Liikkuvana faasina käytetään puhtaita liuottimia tai niiden seoksia.
Sovellukset
TLC-menetelmää käytetään pääasiassa
orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden kvalitatiivisen
määritykseen. Menetelmä soveltuu hyvin esimerkiksi
aineitten puhtauden määritykseen. Menetelmällä
voidaan myös suorittaa näytteessä olevien yhdisteiden
kvantitatiivinen määritys mutta menetelmän tarkkuus on
varsin huono.
Rajoitukset
Seoksen komponenttien erottumiseen vaikuttaa voimakkaasti olosuhteet
kuten esimerkiksi ajoliuoksen koostumus. Kvantitatiivisen
määrityksen tarkkuus on huono.
|
Ohutlevykromatografia
Ohutlevykromatografiassa (TLC, thin layer chromatography) paikallaan
pysyvänä faasina toimii jonkin levyn (esim. muovi-, lasi- tai
metallilevy) pinnalle levitetty ohut kerros aktiivista ainetta (esim.
silikageeli), jonka kanssa erotettavat komponentit vuorovaikuttavat.
Ohutlevykromatografia luokitellaan adsorptiokromatografiaan, sillä
levyn pinnassa olevilla pii- ja happiatomeilla sekä
hydroksyyliryhmillä on voimakas adsorptiokyky.
Kuva 1.
Ohutlevykromatografialevy on asetettu suljettuun tankkiin, jonka
pohjalla on eluentti. Oikealla kehitetty ohutlevykromatografialevy,
josta nähdään, että näyte
sisältää mahdollisesti vertailuaineita 2 ja 3.
|
