Höyläämötoiminta

Höyläämöteollisuuden kannattavuus riippuu selvästi raaka-aineen käytön hyötysuhteesta, mihin vaikuttaa merkittävästi sahatavaran laatu. On valittava raaka-aineeksi sahatavaraa, jonka mittatarkkuus ja muut laatutekijät tunnetaan ja joka soveltuu höyläykseen. Varsinkin monet kuivausvirheet, kuten kovertuminen ja muut muodonmuutokset, voivat vähentää hyötysuhdetta. Etenkin listatavaran tulee olla oksatonta ja mieluimmin pintapuusta valmistettua. Sahatavara voi olla vajaasärmäistä, sillä oikein halkaistuna siitä saadaan täyssärmäistä listaa. Aikaisemmin käytettiin raaka-aineena paksua sahatavaraa, koska sahausrako oli paljon suurempi kuin kuivan tavaran halkaisusahan rako. Nykyisin tämä ero on kaventunut. Paksun sahatavaran kuperuuden oikaisu höylättäessä ei onnistu yhtä hyvin kuin laudoilla.

Höylättävän sahatavaran paksuusvaihtelu aiheuttaa vajaata höyläyspintaa. Tällöin on käytettävä isoa höyläysvaraa eli ylimittaa, jolloin raaka-aineen käytön hyötysuhde vähenee. Myös erilaiset kuivausviat laskevat helposti hyötysuhdetta. Höyläysjälki on hyvä, kun puun kosteus on alle 18 %. Monissa käyttötarkoituksissa on puutavaran oltava kuitenkin paljon kuivempaa. Esimerkiksi rakennuspuusepäntuotteiden kosteuden on oltava yleensä alle 16 %, ja lattialaudoissa sallittu kosteusraja on 10 %. Vaikka höyläys olisi tehty riittävän kuivalle tavaralle, nousee puun kosteus huonon varastoinnin takia 15—18 %:iin, jopa sen ylikin.

Mänty on yleisin höylätyn tavaran raaka-aine, mutta kuusen käyttö on lisääntymässä. Valitettavasti kuusta syrjitään edelleen tarpeettomasti, vaikka sen etuna on mm. mäntyä paljon vähäisempi pihkan valuminen kuivattaessa. Lisäksi kuusesta on helppo löytää pieni- ja terveoksaista tavaraa. Paneeleina käytetään jonkin verran haapaa, koivua ja leppää. Listoja tehdään myös punapyökistä ja maalattuina tai pinnoitettuina myös MDF levystä. Oikean raaka-aineen valinta kunkin käyttötarkoituksen ja asiakkaiden mieltymyksien mukaan sekä raaka-aineen ominaisuuksien huomiointi muodostavat pohjan kannattavalle höylätavaratuotannolle.
 

Sahatavaran halkaisu
Osa sahatavaran höyläystä on usein halkaisu joko ennen höyläystä, höyläyksen yhteydessä tai sen jälkeen. Alkuhalkaisu tehdään joko lape- tai syrjähalkaisuna. Eri halkaisutavat vaativat yleensä koneelta erilaisia syöttölaitteita, vaikka leikkaava terä olisikin samanlainen. Syrjähalkaisu tehdään yleisimmin vannesahalla ja lapehalkaisu pyörösahalla, koska siinä halkaisukorkeus on pieni ja voidaan käyttää halkaisijaltaan pienempää terää. Tämän vuoksi sahausrako on kummassakin halkaisutavassa suunnilleen sama eli 1,0—1,5 mm. Yleensä käytetään yksiteräisiä koneita ja tarvittaessa useita ajoja, mutta myös useampiteräisiä ratkaisuja on käytössä.

Sahausasetteet

Muotohöyläys
Puuteollisuuden peruskoneita ovat höyläkoneet, joissa kappale voidaan höylätä kaikilta neljältä sivultaan. Tällöin vaaditaan vähintään neljä kursoa. Reunat työstetään suoraksi tai muotoon. Muotohöyläyksessä on yhdistetty tasohöyläys ja jyrsintä. Voidaan myös sanoa, että muotohöyläyksessä annetaan kappaleelle suorakaidepoikkileikkauksesta poikkeava, esimerkiksi kaareva muoto.

Höyläkoneet luokitellaan seuraavasti

• Yleishöyläkone, joka on erityisesti suunniteltu poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoisten kappaleiden höyläykseen.

• Listahöylä, joka on suunniteltu kapeiden, esimerkiksi 10 - 250 mm leveiden listojen höyläykseen määrättyyn muotoon.

• Paneelihöyläkone on suunniteltu ohuiden ja erittäin vaativien sekä suurten listojen höyläykseen.

Listahöylän osia ovat

• teräsrakenteinen runko

• oikaisupöytä, jossa on kappaleen ohjain

• syöttötelat

• alapuolinen oikaisukara

• saumauskara

• syöttötelat

• vasen pystykara

• syöttötelat

• oikea pystykara

• syöttötelat

• yläpuolinen vaakakara

• syöttötelat

• yleiskara

• syöttötelat

Erään tyypillisen listahöylän teknilliset arvot ovat seuraavat

 

Höyläyksessä leikataan pyörivillä kursossa tai kutterissa olevilla terillä ohut lastu puun pinnasta. Kutterissa käytetään irtoteriä, mutta kursossa terät ovat kiinteitä. Koska liike on pyörivä, on pinta aaltomainen. Jotta aaltomainen jälki ei näy pinnassa, on aallonpituuden ja syvyyden oltava riittävän pieniä. Aallonpituuteen vaikuttaa höylättävän kappaleen syöttönopeus, kutterin kierrosluku ja leikkaavien terien lukumäärä. Aallonsyvyys riippuu lisäksi teräpäiden leikkuukehän halkaisijasta. Aallonsyvyyden tulisi olla noin 0,005 mm ja pituuden noin 1,5—2,5 mm. Liian pienillä arvoilla tulee ohutta lastua, jolloin terä kuluu nopeasti ja höyläyksen laatu kärsii. Teräpään akselin eli karan suurin sallittu kierrosluku riippuu mm. höyläkoneen rungon tukevuudesta, laakeroinnin laadusta, teräpään halkaisijasta ja rakenteesta. Kursoilla voi käyttää suurempia kierroslukuja kuin kuttereilla. Vanhoissa höyläkoneissa teräpäiden ja terien vaihto vei paljon aikaa. Uusimmissa koneissa vaihtoajat ovat lyhentyneet murto-osaan. Myös terämateriaalit ovat parantuneet ja siten teroitusvälit pidentyneet. Nämä seikat mahdollistavat aiempaa pienemmät sarjakoot tuotannon määrän laskematta. Eri tarkoituksiin on valittavissa hyvin monenlaisia koneita, millä parannetaan myös taloudellisuutta, etenkin erikoistuttaessa tiettyihin tuotteisiin.

Tehtävät