Palaute
Sivukartta

Etusivu > Analyysimenetelmät > 6.3. Konduktometria
  		Edellinen | Seuraava

6.3. Konduktometria
Peruskäsitteet
Periaate
Konduktometriassa mitataan liuoksen sähkönjohtokyky. Mitä enemmän ioneja on liuoksessa, sitä paremmin liuos johtaa sähköä.

Soveltuvuus
Konduktometria soveltuu happo-emästitrauksen indikointiin, sillä H3O+-ionit ja OH--ionit johtavat hyvin sähköä. Liuoksen ollessa neutraali siinä on vain vähän näitä ioneja, joten liuoksen sähkönjohtokyky muuttuu mittaliuosta lisättäessä. Johtokyky pienenee lähestyttäessä titrauksen päätepistettä ja sen jälkeen johtokyky alkaa kasvaa.

Konduktometria

Sähkökemiallista johtavuusmittausta käytetään liuosmaisten aineiden sähkönjohtavuuden eli konduktiivisuuden mittaamiseen. Mittausanturi sisältää kaksi metallilevyelektrodia, joiden välille kytketään sähkövirta. Anturi upotetaan näyteliuoksen siten, että elektrodit peittyvät kokonaan. Johtokykymittari kalibroidaan ennen mittausta KCl-liuoksella, jonka johtavuus tunnetaan tarkasti. Usein kalibrointiin käytetään 0,01 mol/l KCl-liuosta, jonka johtavuus on 1,413 mS/cm lämpötilassa 25 ºC.

Mittari mittaa elektrodien välistä vastusta eli resistanssia R. Vastuksen suuruuteen vaikuttaa elektrodien välissä olevan näytteen sähkönjohtavuus κ. Kaavan muodossa resistanssi r:


R = k / κ

jossa κ = liuoksen johtavuus eli konduktiivisuus (S / m)
          k = kennon geometriaa kuvaava kennovakio = l / A
                ( l = elektrodien välinen etäisyys, A = elektrodin pinta-ala)

Mittari laskee mittaamansa R-arvon ja edellä esitetyn yhtälön perusteella näytteen sähkönjohtavuuden arvon, joka tulee näkyviin mittariin.

analyysimenetelmat_6-3_1.gif

Kuva 1. Johtokykykenno, jonka kennovakion arvo on 1 cm-1.

Etusivu > Analyysimenetelmät > 6.3. Konduktometria 		Edellinen | Seuraava