Sahatavaran ominaisuudet

Sahaustapa
Sahatavara on yleisnimi sahaamalla työstetylle puutavaralle. Sille on vakiintunut oma nimikkeistö ja mittastandardi, joka on määritelty rakennustietokortistossa helpottamaan käyttäjien ja valmistajien yhteistyötä.

Pohjoismainen sahaustapa on niin sanottu nelisahaus, jota käytettäessä sydäntavara muodostuu keskeltä tukkia ja siinä on mukana sydänpuuta. Sydäntavarakappaleet ovat muita paksumpia, ja niitä nimitetään lankuiksi ja soiroiksi. Laudat otetaan tukin pinnasta, joten ne ovat ohuempia ja pääosin pintapuuta.

Kuva asetteesta, jossa tukista otetaan kaksi sydäntavaraa keskeltä, tukkivaiheessa yhdet sivulaudat ja jakovaiheessa kahdet sivulaudat.

Sahatavaran mitat
Sahatavaran mittajärjestelmä pohjautuu sahatavarakaupasta, jossa tärkeä historiallinen vaikutus on ollut Isolla-Britannialla; sieltä ovat peräisin jalat ja tuumat. Vaikka nykyisin käytetään virallisesti SI-järjestelmän yksikköjä, on hyvä tuntea myös niiden tärkeimmät tuumamittaiset vastineet.

Sahatavaran koko ilmoitetaan dimensiona elo paksuus * leveys, esimerkiksi 50 * 100. Männylle tyypillisiä vakiintuneita paksuuksia ovat 50 mm, 63 mm ja 75 mm sekä laudoissa 19 ja 25 mm. Vastaavasti kuusella on 44 mm:n sydäntavarapaksuus yleinen ja laudoissa 22 mm.

Sahatavaran pituudet on myös perinteisesti ilmaistu 30 senttimetrin ( jalka = 0,3048 m) modulimittoina alkaen 1,8 metristä 6,0 metriin.

Sahatavaran laadut
Sahatavaran laatu määräytyy pitkälti siinä olevien vikojen perusteella. Sahatavara lajitellaan sahalla valmiiksi standardien (esim. Pohjoismainen sahatavara, lajitteluohjeet) mukaan laatuluokkiin. Laatuluokat ovat paremmuusjärjestyksessä A1 – A4, B , C ja D. Lautojen luokitukseen käytetään oksatonta pintalautaa, höylävajaasärmää, pintalaudan vientilaatua ja muuta vastaavaa.

Standardissa määritellään myös puutavaralta vaadittava mittatarkkuus ja toimituskosteus.

Rakennesahatavaraksi menevää tavaraa lajitellaan myös lujuuden mukaan.

Tärkein laatua määrittävä tekijä on oksaisuus. Käyttökohde ratkaisee, mikä laatu kannattaa valita, koska eri laatujen väliset hintaerot ovat suuret.

Vientiä harjoittavassa sahateollisuudessa on käytössä ns. laivausmerkki eli leima, joka merkitään jokaisen sahatavarakappaleen päähän. Leimasta ilmenee valmistava yhtiö ja sahalaitos sekä kappaleen laatu.

Leima on informatiivinen; puutavaraliikkeen hyllyssä olevasta kuormasta näkee, missä kyseinen sahatavara on valmistettu. Leimaamaton tavara on useimmiten todennäköisesti peräisin paikalliselta kenttäsirkkelisahalta.

Puutavarakauppa
Vielä 1970-luvulla sahatavaraa myytiin sahojen lautatarhoilta ns. paikallismyyntinä. Paikallismyyntipisteet kuitenkin lopetettiin 1980-luvulle siirryttäessä ja puutavarakauppa kotimaassa siirtyi hyville liikepaikoille puutavaraliikkeisiin lähelle asutusta.

Suurimmilla sahateollisuusyrityksillä on omat puutavarakauppaketjunsa, joiden kautta niiden sahatuotteet myydään.  Tällaisia merkittäviä puutavaraliikkeitä ovat esimerkiksi Puukeskus Oy, Puumerkki Oy ja STARKKI Oy. Sahatavara on rakentaja-asiakkaille lähes lopputuote, mutta jalostajalle, esimerkiksi höylääjälle tai puusepälle, välituote. Puutavaraliikkeen myyjänä toimii usein puualan koulutuksen saanut asiantuntija, joka pystyy kertomaan asiakkaalle puutavaran ominaisuuksista ja opastamaan oikeisiin valintoihin puun eri käyttökohteisiin.

Puutavaran valmistus on kehittymässä yhä enemmän asiakastuotteiden suuntaan; halutaan aina valmiimpia tuoteosia ja komponentteja, joita ei enää rakennustyömailla tarvitse työstää. Saha- ja höylätavarasta on tulossa ns. järjestelmätuotteita. Niin ikään erilaiset tee se itse -valmispakkaukset lisääntyvät. Harrastajia aktivoidaan sisustamaan puulla luovasti ja vaivattomasti.