Työsolut ja tiimit

Materiaalin osuus tuotteen kustannuksista voi vaihdella 10–90 prosentin välillä. Mitä pienempi se on sitä työvaltaisempi asiakastilaus tietysti on. Tiimien kustannusrakenne taas painottuu lähes täysin työn puolelle.
 

Yhteistoiminnan järjestely

Jokainen yritys on tavalla tai toisella verkostoitunut. Lattiatasolla toimivien työpisteiden, solujen ja projektien sekä muun organisaation ja toimittajien välille tarvitaan verkosto, jossa rutiinit ja vuorovaikutus toimivat tehokkaasti. Miten tosiajassa toimivat työvaltaiset prosessit saadaan sujumaan?

Verkossa toimivat yksiköt
Tällainen verkko vaatii oman yrityskulttuurinsa. Koko prosessi toimii kurinalaisesti niin, että asiakas saa haluamaansa laatua ja tilaamansa tuotteen ajallaan.

Markkinointiin erikoistunut asiakasyritys ulkoistaa eli siirtää valmistuksen kokonaan sopimusvalmistajalle. Samalla se huolehtii itse markkinoinnista ja myynnistä sekä tuotteen laskutuksesta, tarvittavien osien ja tarvikkeiden hankinnasta ja valvoo myös toimituksen alusta loppuun saakka asiakkaalle.

Kuvassa 13 esitetään asiakastilauksesta juontavat toiminnot. Kuviossa esitetään tilaus valmistus toimitus -prosessi ja sen yhteydet liiketoiminnan muihin osapuoliin. Valmistus toimii juuri oikeaan tarpeeseen –periaatteella.

Kuva 13. Tuotetehtaan keskeiset toiminnot muutettuna verkossa toimivan yrityksen idean mukaiseen järjestykseen.
 

Markkinointiin erikoistunut yhteisyritys
Pitkäjänteinen yhteistoiminta voidaan järjestää myös yhteisen verkostoyrityksen kautta.

Silloin ketju tai yhteisyritys huolehtii sovittujen tuotteiden myynnistä ja markkinoinnista sekä asiakaspalvelusta. Usein ryhmällä on yhteinen myyntikonttori ja sillä omat tuote- tai tavaramerkit. Suuruuden voima saadaan aikaan, yhteisten mahdollisuuksien, voimavarojen ja tietotaidon sekä eri osapuolten erikoisosaamisen kautta. Hanke vaatii tarkkaa suunnittelua, yhteensovittamista ja jatkuvaa kehittämistä.

Usein tällainen verkostoyritys aloittaa projektina, eli sille on osoitettu tarvittavat voimavarat, kuten tilat, kalusto ja asiakaspalveluun erikoistuneet työntekijät. Kun yhteisesti sovitulla tehtävällä todetaan olevan jatkuvan toiminnan edellytykset, yritys rekisteröidään ja toiminta vakiintuu.
 

Asiakasyritys ja sopimusvalmistaja
Kahden yrityksen malli on selkeä. Siinä byrokratia jää vähäksi. Asioidaan tosiajassa suoraan sinne, missä kulloinkin tietoa tarvitaan. Vuoropuhelua käyvät eri yrityksen henkilöt. Sovitaan, kuka milläkin tasolla vastaa mistäkin ja mistä tietoa saa tarvittaessa, kuva 14.

Kuva 14. Kahden yrityksen välisen verkoston malli.
 

Asiakasyritys on usein suuri yritys, joka toimii tilaajana. Samalla se tuo mukanaan suuruuden voimaa ja mittakaavaetua mutta myös valmiiksi hioutuneen ja sopusuhtainen toiminnan mallin.

Sopimusvalmistaja, järjestelmätoimittaja tai alihankkija voi olla valmiin tuotteen, järjestelmien, osien tai raaka-aineiden toimittaja. Usein osahankkijalla on asiakasyritykseen eli suuren yrityksen järjestelmään sopiva tietokonepääte yrityksessään.

Perimmäisenä tavoitteena on prosessien itseohjautuvuus. Tällöin ihmisten oppiminen ja rutinoituminen tehtäviinsä – soluissa tai tiimeissä – kehittyy vähitellen. Muodostuu kokemusta ja tietotaitoa ja syntyy tapa toimia pienin askelin kannattavasti.

Jos sopusuhtaisen toiminnan järjestäminen, koordinaatio, epäonnistuu tai toimitukset eivät tahdistu sovitulla tavalla oikeaan aikaan (hammaspyörät eivät synkronoi keskenään). Seurauksena voi olla kaaos eli paljon virheitä, tehottomuutta ja byrokratiaa. Yhteistoiminta voi päättyä.
 

Soluajattelun periaatteita

Kun tuotteista on ylitarjontaa – kuten nykyisin – asiakkaat alkavat vaatia tuotteilta erilaisia ominaisuuksia, erilaistamista, kaunista ulkonäköä mutta samalla myös nopeaa toimitusaikaa. Miten tuotanto ja nämä asiakkaiden vaatimukset sitten organisoidaan?

Joukkotuotanto
Niin kauan kuin jonkin yrityksen tai toimialan tuotteista ja palveluista on markkinoilla niukkuutta, uudet tuotteet voidaan hinnoitella vapaasti. Silti tuotteet menevät kaupaksi. Tällöin tehtaan tärkein tehtävä on kyetä toimittamaan sovittua laatua luvattuna aikana. Usein tuotteita valmistetaan suurissa sarjoissa.

Vielä 1970-luvulle tultaessa kappaletavaroiden tuotannon organisointi perustui joukkotuotantoon, jossa eri tuotteiden työvaiheet kiertelivät edestakaisin eri osastoille jaettujen valmistusvaiheiden mukaan. Jokainen valmistettava erä suunniteltiin tarkasti etukäteen. Itse asiassa varsinaisen työn tekijä sai tehdä vain sen, mitä työmääräin ilmoitti.

Työnsuunnittelu määritteli työvaiheen kestoksi viikon. Toisin sanoen työvaiheen kesto oli vakioitu, prosessia ei voinut nopeuttaa tai hidastaa. Kun työvaiheita oli 10, erän läpimenoaika oli myös 10 viikkoa. Samalla järjestelmää rasitti käsin hoidettava, 1940-luvulla peräisin oleva työnohjausjärjestelmä.

Työerien suunnittelu oli varsin perusteellista, mutta asiakkaan toivomuksille joustamatonta. Valmistettavasta erästä kirjoitettiin työmääräin useana kappaleena. Sitten työmääräin toimitettiin lähetin välityksellä työnjohtoon, raaka-aineiden toimittajalle varastoon ja valmistettavan raaka-aine-erän mukana lopulta työntekijälle.

Järjestelmä takasi täsmällisen toimituksen mutta sisälsi keskimäärin 95 % odotusta ja hukka-aikaa. Prosessi vaati myös paljon lattiapinta-alaa. Suurin haitta syntyy kuitenkin joustamattomasta läpäisyajasta, joka on niin monta viikkoa kuin prosessissa on työvaiheita.

Tämä järjestelmä ei ole kilpailukykyinen silloin, kun valmistetaan epäsäännöllisin välein pieniä ja erityyppisiä eriä tai keskisuuria sarjoja. Nykyisin vaaditaan myös erilaistamista ja räätälöintiä (ainakin valmistusketjun loppupäässä) mutta myös nopeaa toimitus- ja läpimenoaikaa.

Työsolun uudelleen järjestäminen
Vasta 1980-luvulle tultaessa prosessin kehittämisen ja läpimenoajan vaatimus toivat mukanaan joukon uusia menetelmiä ja tekniikoita, kuten soluajattelun.

Soluajattelu sisältää prosessin virtaviivaistamisen, juuri oikeaan tarpeeseen –toimitukset, valmistuksen vain asiakkaan tilauksista mutta myös jatkuvan kehittämisen periaatteen.

Samalla yrityksen sisäiset lähetit, tavaran monikertainen käsittely, välivarastointi ja jopa työn suunnittelu voitiin osittain poistaa. Nykyaikaisen työsolun keskeiset periaatteet ja tekijät voidaan kiteyttää seuraavasti:

1. Yksittäisten kappaleiden ja pienten erien valmistukseen soveltuva soluajattelu sisältää järjestystä, tehtäväjakoa ja vastuuta solun sisällä. Päivän kiintiöstä sovitaan yhteisesti. Työ tehdään tiimityönä periaatteella kerralla valmiiksi. Virheellisiä kappaleita ei suvaita.

2. Toimintoketju pyritään virtaviivaistamaan eli toiminnot järjestetään valmistuksen mukaisesti etenevään jonoon. Samalla odotusaikaa vähennetään minimiinsä ja hukka-aika poistetaan kokonaan.

3. Nopea toiminta tosiajassa perustuu visuaaliseen ohjaukseen eli kaikki toiminnot ja prosessi kokonaisuudessaan ovat näkö- ja kuuloetäisyydellä. Samalla järjestys, tehtävät ja tekijä ovat ryhmän yhteisessä muistissa. Se taas edistää tilannekohtaista järjestelyä eli mitään ei voi jättää sattumanvaraan. Syntyneet ongelmat ratkaistaan aina välittömästi.

4. Työntekijöiden osaaminen, monitaitoisuus mutta myös monitoimisuus takaavat työsolun tehokkuuden ja toimivuuden. Mitä työvaltaisempi prosessi on, sitä enemmän ammattitaitoa työntekijältä edellytetään.

5. Tuotannossa vaaditaan jokaisen työntekijän aivokapasiteettia. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkuvaa kehitystä. Koko organisaatiossa jokainen kehittää omaa työtehtäväänsä.

Tästä kaikesta syntyy entiseen järjestelmään verraten seuraavia etuja: kun prosessia nopeutetaan ja tiivistetään, läpimenoaika pienenee jopa kahdeskymmenesosaan ja tehtaiden tilantarve vähenee jopa kolmannekseen. Jatkuvan prosessin periaate on: järjestelmästä ei saa poistua yhtään virheellistä tuotetta tai kappaletta.

Työvaiheiden organisointi
Toiminto voi olla suuri tai pieni. Työvaltaisten prosessien toiminnot ovat yleensä isoja. Niihin saattaa sisältyä valmistuksen lisäksi kuljetusta, tarkastusta, suunnittelua yms. Mitä suurempia tällaiset työvaiheet ovat, sitä enemmän tekijältä vaaditaan erilaisia taitoja.

Yksittäisten kappaleiden tai pienten erien valmistuksessa työn suunnittelu siirretään usein työsoluun. Tavaran tilaukset tehdään suoraan solusta, jossa monitaitoiset työntekijät suorittavat joskus koko esineen valmistuksen omin voimin.

Kuvassa 15 esitetään vähän mukaillen Toyotan käsin ohjattava ja näköhavaintoihin perustuva imuohjautuva prosessimalli.

Kuva 15. Työvaiheiden järjestely käytännön tasolla.

Varsinainen impulssi tavaran valmistamisesta tulee asiakkaalta ja siirtyy taaksepäin ensin kokoonpanoon 5, vaiheeseen 4 jne. aina osatoimittajan välivarastoon tai varastoon saakka. Kussakin vaiheessa täydennetään vain yksi kappale sitä, joka juuri käytettiin. Varastoon ei valmisteta ”yhtään” ylimääräistä tuotetta.

Tuotantoketjun jokainen työvaihe tahdistetaan kestoltaan yhtä pitkäksi, jotta prosessin virta olisi tasaista. Joskus on pakko sallia pieniä välivarastoja vaiheiden välissä.

Tämä periaate toimii asiakasystävällisesti. Tällöin asiakkaan toivomukset voidaan huomioida ainakin työvaiheeseen 2 saakka.

Menetelmää voidaan soveltaa myös puutuoteteollisuuteen. Tällöin asiakasyritys eli myymäläketju myy suuria määriä tuotteita ja sopimusvalmistaja organisoi tuotannon ja toimittaa tuotteet.

Tavanomaisempi prosessin ohjaus on näköhavaintojen ja käsin ohjauksen varassa. Prosessia tavallaan työnnetään eteenpäin, sen ohjauskäskyt tulevat siis edellisestä vaiheesta. Prosessi on silloin työntöohjattu.

Solutuotannon järjestäminen

Useimmiten pienten erien ja keskisuurten sarjojen valmistus tapahtuu solussa, jossa suuri määrä erilaisia osia tai niiden muunnelmia etenee ketjun vaiheesta toiseen. Usein yleiskoneet on ryhmitelty solun laidoille. Tavallisesti yritysten ongelmana on suuri variaatioiden määrä ja erisuuret tuote-erät.

Ryhmittely osaperheiksi
Yksi ratkaisu ongelmaan on osanumeroiden jakaminen valmistuksen mukaisiin osaperheisiin. Osaperhe on joukko osia, joilla on suunnilleen samanlaiset valmistusvaiheet. Esimerkiksi nuo osanumerot kulkevat pääsääntöisesti reittiä sorvaus, jyrsintä, poraus, hionta, kokoonpano ja maalaus.

Käytännön tasolla tämä tarkoittaa, että lattialta tyhjennetään neliömäinen tila ja sijoita siihen edellä mainituissa vaiheissa tarvittavat koneet. Jos porausta on paljon, ryhmään lisätään toinen porakone. Järjestelyn tuloksena syntyi tuotantosolu eli pienimuotoinen tuotantolinja. Se on melkein kuin putki, jota pitkin samantyyppiset tuotteet virtaavat.

Koneet ovat niin lähellä toisiaan, ettei trukkeja tai varastohyllyjä tms. tarvita. Työntekijä, rullarata tai yksinkertainen siirtolaite voi siirtää kappaleen yksitellen koneelta toiselle. Vaikka solussa tehdään erilaisia osia, kulkevat kaikki osat samojen koneiden kautta (tosin muutamat voivat hypätä koneen tai kahden yli).

Lisäksi yhden perheen osilla on samanlaiset asetus- ja tahtiajat sekä työkalu-, kiinnitys- ja tarkastuspisteet. Vaikka solussa ei tehdä samaa tuotetta pitkinä sarjoina, niissä valmistetaan samaa perhettä koko ajan. Tästä johtuu käsite: osaperhevalmistus.

Vastuukeskukset
Lähestymistapaan kuuluu paljon muutakin kuin valmistuksen ja koneiden sijainnin suunnittelu. Solut luovat vastuukeskuksia, jolloin vetäjä on kokonaisuudesta vastuussa. Samalla tuotteen aiheuttamat kustannukset ovat paremmin hallinnassa.

Solun vetäjälle ja solun työntekijälle voidaan antaa vastuu laadusta, kustannuksista, koneiden käyttöasteesta ja kunnossapidosta, mutta ennen kaikkea päivän tuotantokiintiön täyttämisestä.

Osastojakoon perustuvassa tuotannossa vastuu oli aina sillä osastolla, jolla tavara kulloinkin oli. Tällöin ”kukaan” ei vastannut kokonaisuudesta, vaan tavaraerää jouduttiin erikseen koko ajan paimentamaan.

Etsi haulla:

- Soluajattelu
- Työsolu
- Solufilosofia
- Tiimit
- Ryhmätyö
- Joukkue
- Ryhmäteknologia

Pohdittavaa

Vertaa kuvaan 13 ja mieti, miten pienessä alkavassa yrityksessä hoidetaan seuraavat asiat:
a. Tilauksen käsittely
b. Työn suunnittelu
c. Tarvikkeiden tilaus
d. Kuljetukset
e. Varastointi
f. Työn prosessointi
g. Tavaran toimitus asiakkaalle

Markkinointi ja yhteenliittymä

Usea pieni paikallinen yritys perustavat yhteisen markkinointiyhtiön, koska myynti ja markkinointi vaativat enemmän panoksia kuin mihin pienellä yrityksillä on varaa.

Pohdittavaa

Miten tällainen markkinoinnin yhteenliittymä voisi käytännössä toimia, kun tarvitaan tuotesuunnittelua, kolmen eri yrityksen erikoisosaamista ja varastointia?

Pohdittavaa
Mitkä ovat yrityksen yhteistoiminnan eri muodot?

Miksi työsolut tai tiimit ovat nykyisin tärkeitä?

Onko tiimityöskentely helppoa?

Miksi armeijan organisaatiossa parille, ryhmälle tai joukkueelle määrätään aina vastuullinen esimies?

Pohdittavaa
Miksi tieto sillassa toimii pääsääntöisesti kuva 14 esittämällä tavalla?

Milloin tieto kulkee myös ristiin rastiin kahden yrityksen eri tasojen ja henkilöiden välillä?

Tarvitaanko pelisäännöt, jotta kaaosta ei syntyisi?

Pohdittavaa
Mitä ymmärretään sanonnalla:
”Yhteistyö on voimaa”?

Missä suhteessa työ solussa muistuttaa tiimityöskentelyä?

Suunnittelun ja järjestelyn merkitys

Kaikki järkevä etukäteen järjestely mutta erityisesti solu- ja tiimityöskentely helpottaa kaaoksen torjunnassa eli mitä koneita ja työkaluja käytät, missä järjestyksessä suoritat eri työvaiheet, miten raaka-aine ja tarvikkeet saapuvat työpisteeseen jne.

Hae hakusanalla

Funktio
Funktionaalinen

Pohdittavaa

Miksi 1970-luvun valmistusmenetelmiä kutsuttiin funktionaalisiksi?

Millä periaatteella yrityksen sisäinen tiedotus toimii pystysuunnassa?

Mitä etuja saavutetaan, kun tuotanto toimii pienessä tilassa ja koneet sijaitsevat tilan kehällä tietyssä järjestyksessä?

Miksi nykyisin korostetaan jatkuvaa kehitystä?

Voisiko kehitys tarkoittaa jatkuvaa työpisteen teknologian, menetelmien ja työn järjestelyn parantamista?

Pohdittavaa

Mitkä kolme keskeistä haittaa perinteinen joukkotuotannon järjestäminen aiheutti?

Toiminnan organisoiminen

(Linkki kohtaan 3.3)

Pohdittavaa
Työvaiheet etenevät jonossa (sarjassa). Milloin limitetään tai vaiheet toimivat rinnan?

Hae hakusanalla

- Imuohjaus
- Työntöohjaus




Erän suuruuden teknologian ja prosessin organisoinnista

Läpäisyajan lyhentäminen ja visuaalinen ohjaus



 

Solutuksen periaate,
Puutuoteteollisuus 1, sivu 231, kuva 13.11