Työpisteen tietotaito

Seuraavassa tarkastellaan, miten lattiatason prosessit toimivat ja miten yksilön osaaminen, kokemus ja ammattitaito hyödynnetään todellisessa työprosessissa. Lisäksi sovelletaan liiketoimintaprosessin tehtävien asemointiin liittyvää menetelmää yksilön oppimisen ohjelman prosessointiin.
 

Ammattitaidon ja kokemuksen sopeuttaminen

Tiedon, kokemukseen perustuvan osaamisen, tietotaidon ja vastuun siirto prosessoinnissa jakautuu pystysuuntaisiin tukitoimintoihin ja vaakatasossa vaikuttaviin perustoimintoihin.
 

Työpisteiden vaatimukset
Osa tuotannon työpisteistä voi olla täysin koneellistettuja, jolloin ohjaus voi tapahtua osittain tai kokonaan automaattisesti. Tavallisesti kuitenkin tuotannon ohjaus tapahtuu käsin (manuaalisesti) ja näköhavaintoihin perustuen (visuaalisesti), jolloin tarvitaan kokeneita, monitaitoisia, erikoistuneita ja tehtäviinsä perehtyviä työntekijöitä.

Tuoteverstaaseen voidaan organisoida useita toimintaketjuja sekä työ- ja monitoimipisteitä rinnakkain, kuva 25. Työntekijän oppiminen, osaaminen ja kokemus muotoutuu vähitellen toiminnan kautta.

Kuva 25. Työn laaja-alaistaminen, erikoistaminen ja rikastus. Mukaillen lähde: Urpo Rasila 1989.
 

Työ voi olla laaja-alaista, sitä rikastetaan tai se vaatii erikoistumista. Työtehtäviä yhdistetään kolmessa suunnassa seuraavasti:

1. Samalle henkilölle voidaan antaa samantyyppisiä tehtäviä eri prosesseista, kuten automatiikan huolto. Tällöin kysymyksessä on erikoistumiseen perustuva tehdä.
    

2. Samantasoisia tehtäviä yhdistetään joko prosessin suunnassa tai sen poikittaissuunnassa. Tällöin työtehtäviä on laaja-alaistettu.
    

3. Työn rikastamisella tarkoitetaan tietotaitojen lisäämistä, jolloin työhön liitetään sitä ohjautuvia suunnittelu-, työnjohto- ja valvontatehtäviä. Esimerkiksi yksittäis- tai pienerätuotannossa työtä ei suunnitella etukäteen tarkasti, vaan työnsuunnittelua osittain siirretään työpisteiden huoleksi.
    

Päinvastaista prosessia kutsutaan työn köyhdyttämiseksi. Tällöin prosessi ositetaan pieniin työvaiheisiin ja kukin työntekijä suorittaa linjalla vain pienen osan työstä. Sen sijaan työn alkusuunnittelua tarvitaan paljon mutta sen kannattaa tehdä, koska yksikkökustannukset jäävät suurista määrästä johtuen pieniksi.



 

Oppivan organisaation viisi keskeistä periaatetta:

1. Yrittäminen
    ja visio
2. Järjestelmän
    ajattelumallit
3. Tiimissä tai solussa
    oppiminen
4. Ongelman
    ajattelumallit
5. Yksilön pätevyys

Hakusanoja
Tukitoiminnot
Perustoiminnot
Arvoketju

Liiketoiminta-
prosessin tehtävien asemointi

Hakusanoja
Rikastaminen
Laaja-alaistaminen
Erikoistuminen

Kaksi oppimisen olennaista asiaa

1. Peter Senge esitti (1990) oppivan organisaation viisi keskeistä periaatetta.
2. Oikeastaan koko 1990-lukua voisi kutsua yksilön elinikäisen oppimisen vuosikymmeneksi.

Pohdittavaa
Miten monitaitoiseksi työntekijäksi tulleen?

Milloin yritys voisi olla ylivoimainen osaaja?

Mistä yksilön pätevyys koostuu?

Minkä tyyppistä yksilöä voisi kutsua mestariksi?

Miten määrittelet käsitteen viisaus.

Miten viisaus yksilössä kehittyy?

Järjestelmän suunnittelun perusteita

Itse asiassa yksilön – ihmisen – oppimisprosessi on yhtä monisäikeinen tapahtuma kuin liiketoimintaprosessikin. Ulkopuoliset mahdollisuudet vaikuttavat oppimisen lopputuloksiin mutta ratkaisevaa on yksilön sisäinen kyky oppia kokemuksen kautta, ymmärtää ilmiöitä, tapa toimia sekä tehdä johtopäätöksiä ja soveltaa opittua. Henkilö itse ohjaa oppimisprosessiaan.
 

Kehityksen kaksi alkuteesiä
Varhaisantiikin ajattelija Herakleitos (500 eKr.) kehitti ne kaksi teesiä, jotka muodostavat kehitystoiminnan ytimen edelleenkin:

1. Ensin on opittava ilmiön vastakohta, jotta voitaisiin oppia parhaiten ilmiö itse. Toisin sanoen tutkittava kohde on ensin analysoitava ja siis hajotettava osiinsa. Kaikki yrityksen ja erehdyksen ja siis kokemuksen kautta opittu hyödynnetään ennen kuin esinettä tai sen valmistusprosessia aloitetaan ylipäänsä kehittämään.
    

2. Olevainen on lakkaamatonta vaihtelua, muuttumista (”kaikki virtaa”). Nykyisin ajatellaan, että kaikki muuttuu – jopa kiihtyvällä tahdilla – kuten ympäristöään tarkkailemalla jokainen voi havainnoida. Toisin sanoen muutos- ja uudelleen suunnittelu on aina ajankohtaista.
    

Mainittakoon, että jo antiikin aikana (400 eKr.) oppi kehityksestä taantui tai oikeastaan kieroutui ja muodostui suorastaan kehityksen jarruksi. Aina myöhäiskeskiajalle saakka uskottiin, että maailma on kuin peilikuva, joka ei lainkaan muutu.
 

Tulevaisuuden suunnittelu
Minkä tahansa järjestelmien tulevaisuuden suunnittelu perustuu näihin kahteen teesiin. Tällöin esimerkiksi liiketoimintaan kehittäminen voisi jakautua kahteen osaan seuraavasti:

• Toimintojen ja tiedon kaaos saadaan hallintaan jäsentelyn ja ryhmittelyn avulla. Tässä yhteydessä yritykseen syntyy organisaation rakenteita, kuten tehtävien porrastus, työnjako, säännöt jne.
   

• Talous hallitaan kirjanpidon, tulo- ja menoarvion sekä talouden suunnittelulla, johon kuuluu tulojen ja menojen hallinta mutta myös tuotteen kustannuksiin liittyvä laskenta ja hinnoittelu.
   

Tulevaisuuden suunnittelussa rakennetaan useita vaihtoehtoja (skenaarioita) entä jos -periaatteella ja katsotaan mitä missäkin vaihtoehdossa tapahtuu.

Laskentamallissa ajatellaan tulevaisuuteen suunnitellut asiat jo tapahtuneiksi ja palautetaan tulevaisuuteen suuntautuneet luvut takaisin tähän päivään. Tämä kaikki tuli mahdolliseksi 1990-luvulla, kun tehokkaat tietokoneet ja suurten tietomäärien käsittelyyn sopivat taulukkolaskentaan yms. ohjelmat eli sovelluskehittimet ilmaantuivat toimistoihin.
 

Järjestelmän suunnittelu
Jokin systeemi – esimerkiksi liiketoimintaprosessi – toimiessaan muistuttaa evoluutiota eli tasaista kehitystä ja siis vähitellen yksityiskohdista kokonaisuudeksi kehittyvää kasvia tai puuta. Kehitystä tapahtuu jatkuvasti mutta hitaasti. Organisaation oppimisprosessi voi olla myös nopeaa silloin, kun esimerkiksi tapahtuu uudistuksia tai keksintöjä.

Tutkimuksessa liiketoimintaprosessi analysoidaan eli hajotetaan osiin ja edetään taaksepäin etsien yksityiskohtien synnyn historiaa. Etsitään syitä ja niiden seurauksia ja sitä, miksi tähän on tultu. Kun prosessia näin analysoidaan jälkikäteen, tarkoitus on oppia kokemuksesta.

Tulevaisuuden suunnittelussa sovelletaan evoluutiolle eli siis kehitykselle päinvastaista järjestelmän toimintamallia. Kehitystyötä tehdään siis kahdella tavalla: ensin analysoidaan jo tehtyä ja sitten suunnitellaan tulevaa toimintaa.

Analyysistä laaditaan tilastoja ja tulevaisuudesta ennusteita eli tulevaa kehitystä hahmotetaan kokonaisuutena ja sitä, minkälainen sen pitäisi olla. Seuraavaksi mietitään ja suunnitellaan prosessin yksityiskohdat. Näin tulevaisuuden suunnittelumenetelmä etenee – yleisestä yksityiskohtiin.
 

Yksilön oppimisprosessi

Pohdittavaa

Mitä tekemistä analyysillä on kehitystoiminnan kanssa?

Miten tulevaisuuden suunnittelu toimii aika-akselilla vastakkaiseen suuntaan?

Yksilön tavoitteet
Tavoitteena on kehittää työelämää varten uudistuskoulutusta ja soveltaa sitä verkkoon kolmella tavalla.

1. Oppija selvittää mistä oppimisessa on kysymys ja antaa vastauksen kysymykseen: sopiiko tämä koulutus minulle tai meille. Eli, tällä tasolla sijaitsee tulevaisuuteen suuntautuvat mahdollisuudet, esimerkiksi yksilö miettii tulevaisuuttaan.
    

2. Tällä tasolla tarjotaan materiaalia, jonka avulla voidaan luovasti edeten opiskella se, mistä asiasta on kysymys ja onko se vaivan arvoista. Yrityksissä tällä tasolla luodaan järjestelmiä ja kehitetään toimintasuunnitelma. Tämä taso edellyttää yhteyksiä muihin soveltajiin ja tutkimuslaitoksiin sekä korostaa voimakkaasti yhteisöllistä opiskelutapaa. Oppijan oma opetusohjelma esiintyy keskellä olevassa ruudussa, kuva 26.
    

3. Kolmas taso tarjoaa välineitä olla luova ja tehdä uudistuksia. Eli, tämä taso viittaa yksilön omaan suoritukseen – oppimisprosessiin – ja samalla oppimisen lopputulos on kiinni sekä ulkoisista että sisäisistä tekijöistä.
    

Yksilön oma kehysohjelma
Minkä tahansa prosessoitavan asaian voi suunnitella tätä ajattelutapaa noudattaen. Yksilön kohdalla se merkitsee ensin päämäärän asettamista tulevaisuuteen. Asetetaan vaikkapa tavoitteeksi pääsy ammattikorkeakouluun ja sopiva tutkintotavoite siellä.

Yksilön kehitysohjelman asioiden asemointi

Kuva 26. Oppijan tehtävät jäsenneltyinä (matriisi).

 

1. Oppiminen kokemuksen kautta

2. Oppiminen ymmärtämisen kautta

Joskus nykyisin saatetaan asettaa tai oikeastaan olisi asetettava saavuttamattoman päämäärän tavoite. Sellainen tavoite, josta haaveillaan ja joka olisi ihan kiva saavuttaa. Haaveissa tavoite asetetaan tähän päivään, mutta ajatellaan sen jo tapahtuneen. Sitten mietitään, onko ponnistelu sen arvoista, mitä hyviä ja huonoja puolia toteutuneessa tavoitteessa olisi ja mitä mahdollisuuksia ylipäänsä olisi olemassa.

Realistisesti ajatellen tavoite voi jostain syystä myös kaatua, muuttua tai ränsyillä useistakin syistä.
 

Oppimisohjelman laatiminen

Kuva 27. Opiskelijan opinto-ohjelmaan vaikuttavat tekijät.
 

Yksilön henkilökohtainen ohjelma voisi noudattaa kuvassa 27 esitettyä tapaa. Prosessointi etenee yleisestä yksityiskohtiin joka tasolla 1 - 3. Mahdollisuuksien tasoa tarvitaan hahmottelussa ja päämäärän haussa. Henkilökohtainen suunnitelma kiteytyy tavoitteen asettamiseen ja oppimisohjelman suunnitteluun. Kolmannella tasolla toimitaan tosiajassa eli tässä ja nyt.

Yksilön henkilökohtaisella tasolla tällaista kehystä ei välttämättä tarvitse kirjoiteta ohjelmaksi. Kuvien 26 ja 27 kehykset auttavat jäsentämään oppimisprosessia, antavat herätteitä ja toimivat ahaa-elämysten antajana.

Sen sijaan yrityksissä ihmisten tehtäviin liittyvä asemointi toiminnan järjestykseen ovat tärkeitä. Kun prosessissa toimii paljon ihmisiä, jokaisen on tiedettävä, kuka tekee mitäkin ja mikä vaikuttaa mihinkin (kuvat 5 ja 6).

Liiketoimintayksikön kehys

Liiketoimintayksikön tehtävien asemointi

Tehtävä
Laadi oma henkilökohtainen ohjelma.

Pohdittavaa

Minkälainen yksilön missio eli suuri kampanja voisi olla ?

Miten organisaatio oppii?

Mikä on elinikäisen oppimisohjelman vaiheet?