Puuteollisuuden mahdollisuudet
Etsitään niitä keinoja ja mahdollisuuksia, joiden
avulla pieni yritys voi kasvaa ja saavuttaa optimaalisen eli sopivimman
yrityskoon ja laajentua ensin lähialueille ja sitten laajemmille –
maailman markkinoille. Tämä luku on julkaistu 2.4.1993 Kauppalehdessä
lyhenneltynä.
Työvaltaisten yritysten menestystekijät
Tarkastellaan puutuoteteollisuuden menestystekijöiden
syitä ja seurauksia sekä perustellaan niitä mahdollisuuksia, joilla pieni
työvaltainen yritys saadaan kannattavaksi.
Tuotannon kasvu ja työvoima
Tutkimusten mukaan Suomen massa- ja paperi- ja
kartonkiteollisuuden tuotannon bruttoarvo kolminkertaistui 1980-90
luvuilla. Kuitenkin toimialan koneellistumisesta ja automatisoinnista
johtuen, työvoiman tarve jopa hieman laski.
Työvaltaisemman puutuoteteollisuuden tuotanto kasvoi
samaan aikaan vain vähän. Kuitenkin jo vuosina 1996 – 2001 tuotannon
bruttoarvo lähti selkeästi nousuun eli kasvu oli 32 prosenttia.
Voimakkainta kasvu oli saha-, höyläys- ja kyllästysteollisuuden,
rakennuspuusepän tuotteiden ja huonekalujen valmistuksessa. Työvoiman
tarve samaan aikaan kasvoi vain 15 %.
Keskittyminen suuriin määriin on asia, millä Suomi on
maailmanlaajuisessa kilpailussa pärjännyt. Suomiessa osataan toimia
tuottavasti. Tultaessa 2000-luvulle, talouselämä saa monestakin suunnasta
suitsutusta. Viennin ja tuonnin suhde on positiivinen. Vienti – täältä
kaukaa – perustuu nyt ja jatkossa suuriin määriin, massatuotannon
keinoihin, toimialan osaamiseen ja haluun menestyä.
Suuruuden vaikutus
Teknistymisestä ja osaamisen lisääntymisestä johtuen
tavaroiden hinnat ovat kuitenkin maailmanlaajuisesti laskemassa. Toisin
sanoen viennistä saatavat tulot pienenevät, ellei jatkuvaa kehitystä
tapahdu. Paperin, sellun ja kartongin lisäksi elektroniikka toimialana
koki ennennäkemättömän nousun 1990-luvulla.
Olisiko nyt vihdoinkin työvaltaisten toimialojen,
esimerkiksi puutuoteteollisuuden vuoro kasvaa voimakkaasti? Mitä keinoja
mahdollisuuksia ja käytettävissä? Voitaisiinko massatuotannon suuruuden
ekonomiasta soveltaa jotenkin pienistä yrityksistä koostuvan yritysryhmän
hyväksi? Miksi emme palauttaisi puutuoteteollisuutta siihen asemaan, missä
se edellisellä vuosisadalla jo oli?
Tästä seuraa, että kehitystoiminnan painopistettä olisi
siirrettävä kappaletavaroita tuottavien pienten ja työvoimavaltaisten
yritysten suuntaan. Puu raaka-aineena on ainakin lähellä. On vain
etsittävä ne keinot, jolla luontainen puutuoteteollisuus saadaan jälleen
kukoistamaan. Tavoite ei ole myöskään ihan mahdoton. On myös olemassa
hyviä esimerkkejä.
Vertailua pohjoismaiden välillä
Pohjois-Italia ja Tanska ovat hyviä esimerkkejä siitä,
miten ihmisiä työllistävä puutuoteteollisuus kukoistaa. Molempien alueiden
elinkeinoille on ominaista kaksi keskeistä asiaa. Ensiksikin alueilla on
paljon pieniä yrityksiä ja toiseksi niiden markkinoinnista huolehtii
verkostoituneet ketjut tai suuret yritykset.
Tanskan malli
Tanskalla on eniten pohjoismaista pienyrityksiä
suhteessa väestöönsä nähden. Se on saavuttanut tämän etumatkan samaan
aikaan kuin Suomi ja Ruotsi ovat keskittäneet voimavaransa lähinnä
massatuotantoon liittyviin yrityksiinsä. Tanskalla on kehittänyt
systemaattisesti pieniä ja työvaltaisia yrityksiä. Samalla sen
kappaletavaroiden tuotantoon erikoistuneet yritykset ovat vallannut
puutuoteteollisuuden lopputuotteiden markkinoita sekä Ruotsilta että
Suomelta.
Lisäksi Tanska on lähellä EU:n markkinoita ja suuria
asiakasryhmiä. Tästä johtuen etäisyyserot, lähinnä tilaa vievien valmiiden
tuotteiden kuljetukset ovat sille edullisia. Tutkimuksen mukaan tämä
Keski-Euroopan yritysten kuljetusten kustannusetu saattaa olla, jopa kaksi
kolmannesta edullisempaa kuin Euroopan reuna-alueilla sijaitsevien Suomen
tai Ruotsin vastaavat kustannukset.
Tanska hyödyntää – jatkojalostuksen lisäksi – myös
etäisyys etuja. Kuitenkin puuraaka-aine tuodaan pääosin Suomesta ja
Ruotsista. Tanska toteuttaa menestyksellisesti sellaisia ratkaisuja, jotka
luovat edellytyksiä puutuoteteollisuuden pienten yritysten menestykselle.
Kuljetusten merkitys
Raaka-aineen kuljetukset ovat edullisempia kuin
valmiiden tuotteiden. Näin ollen logistiikan (tavaran siirtojen)
kustannukset heikentää Suomen kilpailukykyä. Se ei välttämättä ole
kuitenkaan ratkaiseva haitta, koska tuote voidaan valmistaa massatuotannon
menetelmiä käyttäen suurina erinä tehokkaasti ja kuljettaa tiiviiksi
pakattuina lähes samoin kustannuksin kuin raaka-ainettakin. Tuotteet
kootaan ja myydään – ympäri maailmaa sijaitsevissa – myyntiketjujen
pisteissä eli siellä missä asiakkaat ovat. Kysymys onkin pitkäjänteisestä
kehitystoiminnasta ja järjestelystä.
Miksi Suomi ei jalostaisi puutuotteita asiakkaille
kelpaaviksi ja veisi niitä laajoille markkinoille? Siis puu- ja
rakennustuotteita eli niitä esineitä, joita valmistetaan
puutuoteteollisuudessa, pienissä ja keskisuurissa puusepänverstaissa.
Osittain näin jo tehdäänkin.
Voisiko tuo välimatka ja Tanskan saama kuljetusetu
muodostua esteeksi Suomen pienille yrityksille? Tuskin. Ensiksikin
tuotteet voidaan pakata tiiviisti, ne voidaan kuljettaa sinne, missä
asiakkaat ovat ja koota paikanpäällä, lähellä asiakkaita.
Asiaan vaikuttaa myös tuotteen laatu ja
ainutkertaisuus, valmistuksen ja muun toiminnan tehokkuus, siis tietotaito
ja osaaminen mutta myös markkinoiden laajuus ja liiketalousosaaminen.
Olemassa olevat yritykset mutta myös muodostettavat
yhteenliittymät eli pienten yritysten erikoistuminen ja pienistä suuruuden
ekonomiaa hakeva markkinointiyhtiö – pienten yritysten yhteinen
edustuspaikka – voivat olla ratkaisu tähän kysymykseen.
Pienet yritykset ja yhteenliittymät
Tutkimusten mukaan Suomessa on pieniä ja keskisuuria
yrityksiä lähes puolta vähemmän kuin keskimäärin muissa Euroopan maissa.
Mitä voisi tapahtua lähitulevaisuudessa, jos keskitymme parantamaan
pienyritysten asemaa ja luomme edellytykset niiden kehittymiselle. Mitä
muuta tarvitaan, jotta pienten yritysten määrä lisääntyisi?
Lähialueen markkinaetu
Arto Lahti sanookin (2002): ”Edellisen vuosisadan
vaihde (1800/1900) oli Suomen kansantalouden nopeimmin kasvavaa aikaa
voimakkaiden Venäjän markkinoiden ansiosta.” Venäjän markkinat ovat
vieressä ja valmiit kuljetusyhteydet ovat jo olemassa. Itse asiassa
tilanne muistutti kotikenttäetua.
Meillä onkin nyt hyvät mahdollisuudet tässä vieressä
hyödyntää Venäjän kasvavia tarpeita. Pietariin on vain muutama sata
kilometriä matkaa Suomesta. Meillä on osaamista, logistiikkaetu ja hyvät
suhteet puolellamme. Ennen pitkää Venäjä poistaa myös yritysten toimintaa
rajoittavat esteet lainsäädännöstään.
Pietarin yliopiston tutkimuksen mukaan suomalainen
huonekaluteollisuus kaipaa näkyvyyttä. Huonekalualan pienet ja keskisuuret
yhtiöt (2003) tähtääväkin nyt yhteisvoimin Venäjän markkinoille.
Kaksitoista yritystä perustavat sinne yhteisen myyntiyhtiön.
Ratkaisuna verkostot ja ketjut
Suomessa raaka-aine on lähellä mutta Euroopan markkinat
kaukana. Miten sitten pitäisi toimia? Aluksi vallitsevaan tilanteeseen
nojautuen voidaan kysyä, miksi pienet yritykset eivät saa raaka-ainetta –
siis puuta – kohtuullisella hinnalla ja toiseksi, miksi yksittäinen pieni
yritys vain harvoin onnistuu viemään tuotteitaan kauas suurille
markkinoille.
Tarvitaan siis suuruuden voimaa eli lisää yhteenliittymiä
ja sellaisia yrityksiä, jotka kykenevät myymään laajoille alueille,
suuria määriä. Tällainen verkostoitunut yritys ei välttämättä omista näitä
pieniä yrityksiä, vaan sillä on käytössään pienen yrityksen tuotantotilat,
koneet, laitteet, osaaminen ja tehokas toiminta. Verkostoyritysten
sopimuksiin perustuva rooli onkin nyt kerätä pieniä yritystä ympärilleen
tai muodostaa tarvittaessa niitä lisää ja toimia tämän yhteenliittymän
markkinoijana mutta samalla myös emoyrityksenä ja siis niiden
veturiyrityksenä.
Lehtinen ja Widomaski kirjoittavatkin (2003): ”Jotta
tuotokset saadaan kaupallistettua ja siirrettyä asiakkaalle menestyksellä,
tarvitaan liiketoimintaosaamista markkinoinnissa, johtamisessa, talouden
hallinnassa ja strategisessa suunnittelussa.
Jalostus ja räätälöinti
Saha- ja puulevyteollisuuden toimitusketjun alkupää –
suurista määristä johtuen – voidaan automatisoida ja koneellistaa. Silti
nämä yritykset yksin ovat liian pieniä. Ne tarvitsevat yhteistyötä ainakin
puun hankinnassa – siis puun hankintarenkaita. Tarvitaan myös yhteistyötä
valmistuksen välituotteiden markkinoinnissa – yhteisiä
markkinointikanavia. Tämä ei vielä riitä.
Myös ketjun loppupää on tärkeä
Muu puutuoteteollisuus toimii, valmistusketjun
loppupäässä, lähellä asiakkaita. Yritykset ovat usein työvaltaisia.
Tällöin tuotteita erilaistetaan käyttöesineiksi ja räätälöidään suoraan
asiakkaille.
Mitä enemmän puuta jalostetaan raaka-aineesta edelleen
tuotteeksi, sitä enemmän prosessisissa tarvitaan – kansantaloutta
hyödyttävää – työtä. Pienen yrittäjän ongelmaksi muodostuu usein yrityksen
pieni koko ja menestymiseen johtavat keinot koti- ja vientimarkkinoilla.
Siis tiedot markkinoinnista ja asiakaspalvelusta, mutta usein myös
maantieteelliset etäisyydet ja tietoverkosto muihin kumppaneihin.
Ratkaisevaa nyt onkin oikean tiedon löytäminen tai
mahdollisuuksien oivaltaminen. Tärkeää on toimia osana suurempaa
kokonaisuutta, turvata puun saanti edullisesti ja jalostaa siitä tuotteita
suoraan suurille asiakasryhmille.
|