LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA
(Kuvat: Koulutuskeskus Salpaus)
Luonnonvara- ja ympäristöalan elinvoimana on luonto. Siihen liittyviä elinkeinoja ja niiden yhdistelmiä on maa-, metsä-, puutarha- ja kalataloudessa sekä luonto- ja ympäristöalalla. Alan osaajat toimivat maaseudun haja-asutusalueilla ja taajamissa. He edustavat arvoja, jotka lisäävät elinympäristön viihtyvyyttä, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ihmisten hyvinvointia. Maaseutu- ja taajamaympäristön toimivana säilyminen edellyttää paikallisen perinteen, kulttuurin, ympäristön ja luontoarvojen kunnioittamista. Alan arvojen mukainen toimintatapa säästää ympäristöä ja käyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla. Alalla on suuri merkitys ja vastuu alueellisena kestävän kehityksen edistäjänä ja kehittäjänä. Elinympäristöjen sekä luonnon ja kulttuuriympäristöjen hoitaminen ja monimuotoisuuden vaaliminen ovat alan osaajien kansallisia ja kansainvälisiä toiminta-alueita.
Luonnonvara- ja ympäristöalan tavoitteena on tuottaa puhtaita, terveellisiä ja turvallisia tuotteita ja palveluita. Alan arvoperustana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi ja tähän liittyvä eettinen ja kasvatuksellinen toiminta.
Erityisen tärkeitä näkökulmia luonnonvara- ja ympäristöalalla:
- Ympäristöön kohdistuvan kuormituksen vähentäminen
- Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen
- Maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen
- Paikallisten erityispiirteiden ja alueellisen omaleimaisuuden hyödyntäminen tuotannossa ja palveluissa
- Eettisten näkökulmien korostaminen tuotannossa
Maaseudun vahvuuksia ovat pitkät perinteet ympäröivän luonnon kanssa toimimisesta sekä monipuolinen osaaminen. Maaseudulla toimii lukuisia neuvonta- ja koulutusorganisaatioita, joiden tehtävänä on tukea alueellisesti kestävää kehitystä korkeatasoisella ja monipuolisella koulutuksella sekä osallistumalla alueelliseen kehitystyöhön. Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi kestävän kehityksen paikallisagendojen ja erilaisten aluekehitysohjelmien laatiminen. Sosiaalisia ja kulttuurisia haasteita maaseudulla ovat mm. elinkeinorakenteen muuttuminen ja väestökato.
Luonnonvara- ja ympäristöalan oppilaitoksilla on merkittävä rooli alueellisina kestävän kehityksen osaamisresursseina. Ne voivat omalla osaamisellaan tukea erityisesti muuta alueen ammatillista koulutusta kestävän kehityksen edistämisessä ja opetuksessa.
Paikallisten erityispiirteiden sekä alueellisen omaleimaisuuden hyödyntäminen sisältyvät sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurillisesti kestävään kehitykseen. Erityispiirteitä ja omaleimaisuutta luovat alueelle tyypilliset tuotantomenetelmät, paikallisesti tuotetut korkealaatuiset erityistuotteet tai arvokkaat kulttuuri- ja perinnemaisemat. Paikallisesti tuotetut laadukkaat tuotteet ja palvelut edustavat kestävää kehitystä parhaimmillaan – arvoperustaa tulee ajatella maailmanlaajuisesti, mutta toiminnan tulee olla paikallista.
Eettisten näkökulmien huomioon ottaminen on tärkeää ajatellen toiminnan ekologista, yhteiskunnallista ja taloudellista kestävyyttä. Kotieläintuotannolle asetetut eettiset periaatteet ovat tärkeä signaali kuluttajalle ja tae siitä, että tuotanto täyttää tietyt laatukriteerit. Vastaavalla tavalla on laatukriteereitä laadittu mm. luonnontuotealalle ja luontomatkailun ohjelmapalveluille. Metsähallitus on osaltaan määritellyt valtion omistamien suojelualueiden suojelutavoitteet sekä niiden hoidon ja käytön yleiset periaatteet.
Seuraavista linkeistä saa tarkempaa tietoa kestävän kehityksen eri näkökulmista ja mitä ne tarkoittavat luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksessa: