Kurssilaisten sivut
 

6/2004                    Palaa valikkoon          
    

Kartanoelämää Suomessa 1800-luvulla
Taustatietoa 1/7

SIVUSTO-INFO       Johdanto
Tarkoitus
Käyttö
Sisältö

TAUSTATIETOA KARTANOELÄMÄSTÄ
Kartano
Väki
Työnjako
Yhteisö
Elämäntapa Seuraelämä
Edelläkävijä
Pitopöytä
Etiketti
Liikkuminen
Omavaraisuus
Kotitaloustyöt
Lähteet

OPPIMATERIAALIA
Sisältö
Diaesitys
Kotitalous
Tarinat
Tehtävät  
Ruokaohjeet  
Arviointi
Teemapäivä


 

 


-> Palaa valikkosivulle

Kartanon määrittelyä

Kartanoa voi kuvailla seuraavasti: mahtava puinen päärakennus mäen päällä, paljon ulkorakennuksia symmetrisesti päärakennuksen ympärillä sekä satoja hehtaareja maata. Kartano on voi olla myös isohko tila, joka on säilynyt säätyläisten omistuksessa. Säätyläisyys on peruja sääty-yhteiskunnasta 1200–1600/1700-luvulta, joka jakoi ihmiset neljään ryhmään: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Yläluokkaan kuuluneet esimerkiksi  virkamiehet ja upseerit omistivat siis kartanoita. Vuonna 1870 näitä kartanon-omistajaluokkia oli 1,5 % väestöstä eli 1 800 000.

 



Lisätietoa Suomen kartanoista
Museovirasto: kartanot
www.nba.fi/fi/museot



Kartano on usein ollut alun perin ratsutila, josta se on laajentunut maanviljelyn ja karjatalouden edelläkävijäksi. 1800-luku oli herraskartanoiden kukoistusaikaa – miesten ei tarvinnut olla silloin sodissa ja kartanoissa saatettiin keskittyä aineelliseen ja henkiseen kulttuuriin ja sen kehittämiseen. Kartanoiden ja pappiloiden kautta levisivät niin seuraelämän tavat, muodit, uudet ruokalajit ja leivonnaiset kuin maanviljelystaidotkin.