|
SIVUSTO-INFO
Johdanto
Tarkoitus
Käyttö
Sisältö
TAUSTATIETOA KARTANOELÄMÄSTÄ
Kartano
Väki
Työnjako
Yhteisö
Elämäntapa Seuraelämä
Edelläkävijä
Pitopöytä
Etiketti
Liikkuminen
Omavaraisuus
Kotitaloustyöt
Lähteet
OPPIMATERIAALIA
Sisältö
Diaesitys
Kotitalous
Tarinat
Tehtävät
Ruokaohjeet
Arviointi
Teemapäivä
-> Palaa
valikkosivulle
|
Kartano yhteisönä
Kartano oli yhteisö, jonka jäsenyyden sai työpanosta vastaan. Kun
pääsi kartanon jäseneksi, sai isännän suojeluksen ja huolenpidon,
mutta vastaavasti isäntää piti palvella kuuliaisesti. Isännän
tarjoama suoja teki kartanosta houkuttelevan asuinympäristön. Suoja
tarjosi turvallisuutta mutta siinä oli myös velvoitteita: piti
noudattaa kartanon normeja ja sääntöjä niin kutsuttua kartanon tapaoikeutta.
|
Kartanon käyttäytymissääntö perustui kartanossa todettuihin hyviin
tapoihin. Tarvittaessa rajojen muistuttamisessa käytettiin
kurinpidollisia keinoja, kuten raippaa ja remmiä. Isäntää kohtaan
tehdyt kyseenalaistukset ja hänen kunniaa kohtaan tehdyt rikkomukset
olivat asioita, joita selviteltiin aina käräjillä.
Kartano oli työyhteisö, johon kuului myös työntekijän perhe –
nykyään tätä kutsuttaisiin yritykseksi, jonka johtajuus henkilöityy
usein
omistajaan.
|
Kartanon elämäntapa ja seuraelämä
Kartanon elämäntapa toi monille mahdollisuuden vakaaseen
elämäntapaan: omat säännöt ja velvollisuudet oli selkeästi osoitettu
ja työnjako oli selvä. Vaikka kartanon työntekijät tekivätkin arkena
pitkiä työpäiviä, asuivat he mielellään tuvissaan, sillä näin oli
määrätty. Kaikille yhteinen lepopäivä oli
sunnuntai, jolloin tekemisistä vastattiin jumalalliselle
auktoriteetille eikä kartanon herralle, kuten yleensä.
Kartanoiden seuraelämä puhkesi kukkaan
erityisesti kesäisin, jolloin nekin kartanon omistajat, jotka
asuivat kaupungissa talvet, palasivat tiloilleen.
|
Koska kartanon isäntäväen ei tarvinnut raataa pellolla, saatettiin
keskittyä kulttuurin kehittämiseen. Kartanoiden salit kalustettiin
seuraelämän tarpeet huomioiden: tuoleja piti olla kaksi ja puoli
tusinaa ja salissa saattoi olla myös sylkykuppi. Säätyläisseurapiirit kokoontuivat vapaa-ajalla herraskartanoissa ja
samalla kehiteltiin uusia tapoja viettää seuraelämää:
näytteleminen, tanssiminen, soittaminen, laulaminen, korttipeli ja
syntymä- ja nimipäivien viettäminen tulivat yleisiksi vapaa- ajan
viettotavoiksi. Säätyelämään kuuluivat joulunaikaiset tanssiaiset,
rekiajelu ja kirkkokahvit pappilassa. Kirkkoherraa arvostettiin ja
hänet kutsuttiin rientoihin – sen sijaan pappi oli vähempiarvoinen
Kuten nykyäänkin - myös ennen - kaikesta
hyvästä verotetaan. Esimerkiksi rahvailta kerättiin vuonna 1806
silkkiveroa, jotta he saisivat pukeutua silkkivaatteisiin.
Koska säätyläisiltä ei kerätty silkkiveroa - heidänhän kuului
pukeutua säätynsä mukaan - heiltä kerättiin veroa seuraelämän
viettotavoista, kuten tupakan poltosta, kahvin
juomisesta ja kortin pelaamisesta.
|